Kas ihmettä! Moni suomalainen haluaisi asua maalla
Lähes joka kolmannen suomalaisen toivekoti sijaitsee maaseudulla. Tämä kävi ilmi viime viikolla julkaistusta tutkimuksesta.
Ei, sitä ei tehnyt MTK tai Maaseudun Sivistysliitto. Sen tilasi Yle Uutiset ja toteutti Taloustutkimus.
Luotettavaa laatua siis. Mutta yhteiskuntamme kehittämistrendejä kuvaa, että tuloksista ei ole kovin runsaasti puhuttu. Ne kun lyövät korville vallalla olevia oppeja.
Runsaalle tuhannelle esitetty peruskysymys kuului:
”Minkälaisessa ympäristössä haluaisitte mieluiten asua, jos saisitte valita vapaasti, eivätkä raha tai työpaikka rajoittaisi valintaanne?”
Vastaukset jakautuivat annettujen vaihtoehtojen mukaan näin:
Suuren kaupungin keskustassa 11 prosenttia, suuren kaupungin reunamilla 23 prosenttia, pikkukaupungissa tai taajamassa 28 prosenttia, maaseudun haja-asutusalueella 30 prosenttia ja ulkomailla kaupungissa 7 prosenttia.
Tulokset eivät siis oikein tue nykyistä asuttamispolitiikkaamme. Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaarakin yllättyi siitä, että peräti 30 prosenttia vastanneista haluaisi asua maalla.
Haja-asutusalueet saivat kannatusta paitsi niiltä, jotka asuvat jo nyt alle 50 000 asukkaan kunnissa, myös muilta: jopa Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten asukkaista joka kymmenes asuisi mieluiten maalla, muun pääkaupunkiseudun asukkaista liki joka kolmas.
Vaattovaaran tulkinnoissa Yle Uutisille (27.10.) onkin ajattelemisen aihetta:
”Vastaukset voivat olla… myös jonkinlainen vastalause tälle kansakunnassa ylikorostuneelle kaupunkilaiskeskustelulle”, Vaattovaara sanoo.
”Siitä huolimatta, että meillä tiedotusvälineet ja tietyt urbanistit, iso osa asiantuntijoistakin, kertovat, että maailma on muuttumassa radikaalilla tavalla, tällaista muutosta ei oikeastaan ole nähtävissä – ei kansainvälisesti eikä Suomessa”, Vaattovaara arvioi.
Kansalaisten asumistoiveille pitäisi antaa suurempi arvo.
Suomi kyllä kaupungistuu edelleen, se on selvää. Tämä pitäisi hoitaa kuitenkin niin, että kansalaisten asumistoiveet toteutuvat paremmin kuin nyt näyttää käyvän.
”Vaikka meitä kuinka opetetaan kaupunkilaisiksi asumaan pienissä yksiöissä kantakaupungissa, tulokset ovat itsepintaisesti tällaisia. Tulos pitäisi ottaa vakavasti ja miettiä, mitä se voisi tarkoittaa kaupungin kehittämisen näkökulmasta”, Vaattovaara sanoo.
Mieluisa asuminen on hyvän elämän perusedellytyksiä. Siksi kansalaisten toiveet saisivat ohjata vieläkin enemmän yhteiskunnan tulevaisuutta. Sekin on huomattava, että asumistoiveet näyttävät olevan yhä enemmän sidoksissa myös elämäntilanteeseen ja ikään.
Eikö siis ihanne olisi pyrkiä sellaiseen tulevaisuuteen, jossa kansalaiset voisivat valita asumisensa vapaasti eivätkä raha tai työpaikka rajoittaisi valintaa – ainakaan niin paljon kuin nykyisin?