Kyllä Suomi on sentään hyvä maa
Kyllä Suomi on sentään hyvä maa, on saattanut monelle tulla mieleen viime päivinä.
Ja jos ei ole tullut, niin syytä olisi.
Suomessa eivät sotilaat yritä vallankaappauksia. Tankit eivät jyrise kaupunkien kaduilla. Tarkka-ampujat eivät ammuskele poliiseja hengiltä. Terroristiuhan takia ei tarvitse olla varpaillaan. Korruptio on olematonta.
On sananvapautta, tasa-arvoa, sosiaaliturvaa, sivistystä ja koulutusta, elämisen tasoa.
Ihmiset hoidetaan. Palvelut toimivat. Pelätä ei tarvitse.
Luonnonolotkin ovat kohtuulliset. Kukaan ei menehdy tulvissa tai maanjäristyksissä.
Myönteisissä, tavoiteltavissa asioissa Suomi on aivan maailman huipulla.
Kielteisissä asioissa, sellaisissa, joista pitäisi päästä eroon, olemme maailmantilaston häntäpäässä.
Maailma näyttää olevan nyt niin solmussa, että hyviä neuvoja tarvitaan.
Jos siis hulluksi tulleen maailman pauhinalta jotain voisimme oivaltaa niin sen, että taitaapa sittenkin olla lottovoitto saada elää ja asua Suomessa.
Julkisesta keskustelusta tätä tosin ei aina huomaa. Valitus on kovaa.
Ei ole sellaista asiaa, mihin ei löytyisi epäilijää ja kauhistelijaa. Asiantuntijatkin tuntuvat olevan erimielisiä.
Totta onkin, että ilman kritiikkiä ei ole kehitystä. Ja kehitystä tarvitaan, sillä maailma ei tule koskaan valmiiksi.
Mutta saisimme monesti olla armollisempia niitä kohtaan, jotka asioitamme hoitavat. Hehän ovat tehneet työnsä hyvin, suorastaan erinomaisesti.
Emme kai me muuten menestyisi kansainvälisessä kilpailussa, jos suomalainen viranhaltijakunta ja päätöksentekijät eivät myös olisi maailman huippua?
Ei kai muuten Suomi olisi noussut toisen maailmansodan häviäjävaltioiden joukosta kansakuntien eturiviin?
Viime päivien tapahtumat kannustavat suomalaisia arvostamaan sitä, mikä on tehnyt Suomesta maailman menestyjän.
Näitä tekijöitä on helppo luetella: Tasa-arvon arvostus. Demokratian kunnioitus. Suhde työntekoon. Koulutukseen luottaminen. Kohtuullisuuden hyväksyminen. Yhdessä sopiminen. Laillisuuteen luottaminen.
Jotain merkittävää on varmasti myös siinä, miten Suomessa ja muissa Pohjoismaissa ymmärretään yksilön ja yhteiskunnan suhde, ihmisen vapaus ja vastuu.
Maailma olisi epäilemättä parempi paikka, jos suomalainen – ja pohjoismainen – tapa järjestää yhteisiä asioita voisi levitä.
Eikö siitä olisi vientituotteeksi?
Maailma näyttää olevan nyt niin solmussa, että hyviä neuvoja tarvitaan.