Demokratia voi nyt huonosti
Monet merkit Euroopasta ja lähialueilta kertovat, että demokratia voi huonosti. Sitä haastetaan, ja sen yli kävellään.
Viime esimerkki on Turkki, joka on oireillut jo pitkään.
Sotilaiden vallankaappausyritys ei kuulu demokratiaan. Mutta myrkkyä demokratialle on myös ylimitoitetulta tuntuva, kostonhenkinen reagointi kaappausyritykseen.
Joukkopidätykset, puheet hallinnon puhdistamisesta ja kuolemanrangaistuksella uhkailu ovat totalitarismin keinoja. Demokratiassakin syyllisiä on rangaistava, mutta se on tehtävä laillisen menon mukaan.
Turkin kehityksessä on paljon samaa kuin Venäjällä. Vaaleissa saadut asemat turvataan vaikeuttamalla opposition ja median toimintaa.
Niinpä sekä Turkissa että Venäjällä nykyinen hallitusvalta hallitsee ylivoimaisesti informaatioilmastoa ja on hyväksyttänyt kansalaisvapauksia rajoittavia lakeja.
Demokratiaan sellainen ei kuulu.
Joukkopidätykset, puheet hallinnon puhdistamisesta ja kuolemanrangaistuksella uhkailu ovat totalitarismin keinoja.
Mutta myös Euroopan unionissa on demokratian pahoinvointikohtauksia. Niitä on esimerkiksi Unkarissa, Romaniassa ja Puolassa, mutta totalitaristiset aatteet ovat nostaneet päätään monessa muussakin maassa.
Myös populismi haastaa demokratiaa ja parlamentarismia. Kansankiihotuksesta ei aina ole pitkä matka ylilyönteihin.
Heikkojen hallitusten, talouskriisien ja populismin ristipaineissa on joskus pohdittu vakavastikin, olisiko demokratiaa jotenkin rajoitettava. Kansanäänestykset ovat ainakin saaneet monelta kyytiä Brexit-tapahtumien jälkeen.
Mutta myös periaatteilla on arvonsa. Suomessakin perustuslaki sanoo valtiovallan kuuluvan kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
Kansan äänen on siis päästävä kuulumaan ja vaikuttamaan – ja myös sellaisen äänen, joka on senhetkisten vallanpitäjien korvissa kiusallinen ja väärä. Hieman oikaisten voi sanoa, että kansalla on oikeus iskeä vaikka päänsä seinään, jos se niin tahtoo.
Mutta demokratian toteutumista on seurattava tarkasti.
Hitlerkin nousi valtaan vaalien kautta. Myös monessa nykypäivän maassa, jossa kansanvalta voi huonosti, alun perin demokraattisesti valittu johtaja on mielistynyt valtaan aivan liikaa. Hän ei tahdokaan päästää siitä irti.
Paras lääke demokratian kipuiluun on, että vallanpitäjät vaihtuvat aika ajoin. Tämä toteutuu, kun sitä säädellään lailla.
Sillä tavoin vastuukin on laajemmilla hartioilla.