Yhteisöt luovat yhteenkuuluvuuden
Osallisuus ja yhteisöllisyys ovat käsitteitä, joita käytetään usein poliittisissa puheissa. Kumpikin käsite viestii, miten arvokasta ihmisille on tuntea yhteenkuuluvuutta, olla osa jotakin yhteisöä ja ryhmää. Osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen kuuluu yhdessä rakennettu luottamus.
Varsinkin aikaisemmin osallisuus ja yhteisöllisyys liittyivät alueeseen ja ammattiin. Se on ymmärrettävää, sillä asuinpaikat ja ammatit pysyivät samoina miltei koko aikuisiän ajan, vaikka elämäntilanteet vaihtelivat.
Politiikassakin järjestäytymisen perusteena olivat paikka ja ammatti. Paikallisyhdistykset ja ammattiosastot edustivat luontevaa arkista elämänpiiriä. Mukana oleminen oli mutkatonta. Yhdessäolo ja tunnelma olivat parhaimmillaan sellaista ”kuin kotiinsa olisi tullut”.
Aika on muuttunut. Harvat asuvat koko aikuisikänsä samassa lähiyhteisössä tai samalla paikkakunnalla. Myös ammatit vaihtuvat. Työssä tarvitaan samanaikaisesti monenlaista ammattitaitoa. Työntekijät ja palkansaajat ovat yhä useammin myös yrittäjiä ja opiskelijoita.
”Aikakaudellemme on ominaista monikerroksisuus ja monen asian yhtäaikaisuus”, Karl-Mikael Grimm ja Eija-Riitta Niinikoski määrittelevät muuttuvaa yhteisöllisyyttä ja monipaikkaisuutta keskustan periaateohjelman verkkosivuilla.
Nykyihminen liikkuu paljon, siirtyy paikasta toiseen. Asuin- ja työpaikan lisäksi nykyaikaisessa elämässä on monia muitakin merkityksellisiä paikkoja, jotka määrittyvät ja rytmittyvät erilaisten elämäntilanteiden mukaan.
Niissä paikoissa ja tilanteissa koetaan edelleen yhteenkuuluvuutta, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta.
Uudenlaisissa yhteisöissä voi olla mukana täydestä sydämestä tai pintaa hivellen.
Uudenlaiset yhteisöt ovat usein verkostomaisia, muuntuvia ja lyhytkestoisia. Virtuaalisten ympäristöjen merkitys kasvaa. Yhteisöt voivat toimia verkossa. Tiedonvaihto ja vuorovaikutus, kanssakäyminen ja yhteenkuuluvuus eivät vaadi samassa tilassa olemista.
Uudenlaisissa yhteisöissä voi olla mukana täydestä sydämestä tai pintaa hivellen. Leimautumista vältetään. Yhteisövalinnoilla tai niiden yhdistelmällä korostetaan yksilöllisyyttä, oikeutta omiin valintoihin.
Tilanne on haastava poliittiselle toiminnalle. Keskustalainen tupailta oli menneinä aikoina yhtä paljon sosiaalinen kuin poliittinen tapahtuma. Puhuttujen asioiden kirjo oli laaja, ja se madalsi osallistumisen kynnystä.
Parhaat keskustelut käytiin ja paikallisten asioiden hoidosta sovittiin ennen varsinaista ”politiikan puhumisen” vaihetta. 2010-luvun puoluetoiminnan oppeja pitäisi hakea enemmän tupailtojen epävirallisesta kuin virallisesta osuudesta.
Karl-Mikael Grimm ja Eija-Riitta Niinikoski uskoivat vahvoilla olevan puolueen, joka oivaltaa erilaisten yhteisöjen merkityksen ja osaa hyödyntää niissä olevan tiedon ja voiman.
”Muuttuvan yhteisöllisyyden keskellä johtajuus rakentuu jatkuvasta vuoropuhelusta eri toimijoiden välillä. – – Avain löytyy uudelleenorganisoidusta yhteistoiminnasta, kyvystä tarjota mahdollisuuksia ja välineitä yksilölle ja yhteisöille osallistua muutostilanteiden ongelmanratkaisuihin ja kehittämishaasteisiin.”