Annatko aihetta hyvään vai pahaan
Toinen kesä ensimmäisen kauden kansaedustajana on ollut täynnä lukuisia erilaisia tapahtumia eri puolella omaa Kaakkois-Suomen vaalipiiriä.
Jokaisessa tapahtumassa on ollut mahdollista tavata uusia ihmisiä, vanhojen tuttujen lisäksi. Jokaisessa tapahtumassa itselleni on ollut kyse politiikan tärkeimmästä asiasta – ihmisten kohtaamisesta.
Eduskuntavaalikampanjan aikana moni kysyi, että paljonko pitää saada ääniä, jotta pääset läpi tai, oletko katsonut, miten edellisessä vaaleissa eri paikkakunnilla on äänestetty tai, että jännittääkö ja, mitä odotat vaalipäivältä.
Vastasin, että en ajattele vaalipäivää enkä sen jälkeistä aikaa. Tärkeintä oli olla joka päivä sovitussa paikassa sovittuun aikaa ja kaikista tärkeintä oli kohdata jokainen ihminen jokaisessa vaalitilaisuudessa niin, että hänelle jäi siitä positiivinen muistijälki.
Kertaakaan en unohtanut olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta varmaankaan en onnistunut jokaista ihmistä kohtaamaan riittävän hyvin.
Meillä on jokaisella jokaisessa kohtaamisessa kanssaihmisen kanssa kaksi vaihtoehtoa.
Tämän kesän tilaisuuksista ja kohtaamisista ihmisten kanssa on jäänyt jo tähän mennessä hyvä mieli. Ihmiset ovat olleet iloisia, hyväntuulisia ja kannustavia.
Toki on keskusteltu vakavista ja vaikeistakin asioista, mutta aina niin, että niissä on nähty ja haettu tietä eteenpäin.
Meillä on jokaisella jokaisessa kohtaamisessa kanssaihmisen kanssa kaksi vaihtoehtoa. Voimme jättää hänelle hyvän mielen tai pahan mielen. Edellinen antaa mahdollisuuden molemmille johonkin parempaan, jälkimmäinen ei paranna kummankaan oloa.
Isäni, joka täyttää nyt elokuussa 91-vuotta pohti viime syksynä minulle puhelimessa, että mitenkähän minä pärjään eduskuntatyössä, kun olin nuorempana hieman kiivas luonteeltani.
Sanoin isälle, että älä ole huolissasi, koska olen huomannut, etten enää pahoita mieltäni juuri mistään. Eduskunnassa nimittäin saisi olla pahalla mielellä joka päivä, jos sille tunteelle antaa mahdollisuuden.
Nimittäin se, joka saa hyvän mielen pahoittamalla toisen mielen ei ole mielensä pahoittamisen arvoinen. Eikä sellaisen ihmisen kannata antaa varastaa sitä vähäistä energiaa, joka meillä on käytettävissä ja, jonka voimme valita käyttävämme yhteisen hyvän tavoitteluun.