Hallitus unohtaa ihmisen
”Suomi näkee osaavan koulutetun työvoiman saatavuuden parantamisen keskeisenä tekijänä Euroopan kilpailukyvylle”.
”Suomi pitää Euroopan kilpailukyvyn ja menestyksen kannalta ratkaisevana, että jatkamme määrätietoisia ponnisteluja koulutustason nostamiseksi ja jatkuvan oppimisen vahvistamiseksi EU:n tasolla”.
Nämä sitaatit ovat valtioneuvoston muistiosta, jossa määritellään Suomen avaintavoitteet EU:n strategiseen agendaan ja tulevan komission ohjelmaan vaikuttamiseksi.
Valtioneuvosto onkin oikealla asialla EU-vaikuttamisessa halutessaan nostaa kansalaisten koulutustasoa ja edesauttaa jatkuvaa oppimista. Kysymys kuuluu, miksi hallitus ei toimi samalla tavoin kotimaan politiikassaan?
Suomessa on erittäin matala koulutusaste ja kaikki toimenpiteet, jotka heikentävät uuden osaamisen hankintaa heikentävät kilpailukykyämme.
Valtioneuvoston määrittelemissä avaintavoitteissa EU-vaikuttamiseen löytyvät myös digitalisaatio, tekoäly, vihreä siirtymä ja monia muita kilpailukykyyn liittyviä tekijöitä.
Miten hallitus aikoo vastata näihin, kun se omilla toimillaan vaikeuttaa ihmisten kouluttautumista ja sitä kautta osaamistason nostamista? Miten hallitus vastaa työvoimapulaan, jos jokainen meistä on naulattu nykyiseen työhömme lopuksi ikäämme?
Tämän asian vastuuministeri Satonen totesi eduskunnan kyselytunnilla 15.2. seuraavasti
”Jos meillä on sellainen tilanne, mikä on hyvin tyypillistä, että meillä on lähihoitaja, joka lähtee opiskelemaan kokiksi, ja sitten meillä on kokki, joka lähtee opiskelemaan lähihoitajaksi, niin molemmat ovat toista vuotta poissa työelämästä, kun he opiskelevat tähän uuteen ammattiin. Meillä on pulaa sekä lähihoitajista että kokeista, ja sen jälkeen, kun molemmat ovat opintonsa suorittaneet, niin meillä on täsmälleen yhtä monta lähihoitajaa ja kokkia kuin meillä oli ennen kuin tämä prosessi lähti liikkeelle”.
Ministeri on johdonmukaisesti puolustanut aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta. Tässä viime torstain kyselytunnilla esitetyssä vertauksessa ministerin logiikka kuitenkin ontuu.
Tällä logiikalla jokainen meistä olisimme sidottuja siihen työhön ja tehtävään, mihin olemme kerran päätyneet. Päätyneet usein hyvinkin nuorina ja usein tietämättöminä siitä, mitä lopulta elämässämme ja lopun elämäämme haluamme tehdä.
Tai olemmeko ylipäätään fyysisesti tai henkisesti kyvykkäitä suoriutumaan siitä tehtävästä koko työuramme ajan.
Tai päätynyt työhön, jossa emme pysty antamaan parastamme emmekä ole parhaimmillamme.
Meiltä vaaditaan jatkuvaa tehokkuuden ja tuottavuuden kasvua – pystymmekö vastaamaan siihen, jos työssään viihtymätön kokki haluaa olla lähihoitaja tai työssään viihtymätön lähihoitaja haluaa olla kokki.
Ministerin Satosen logiikka johtaa siihen, ettei meillä ole sen enempää kokkia kuin lähihoitajaa. Silloin yhden vuoden sijaan saattaa työelämästä kadota ihmisiä lopullisesti.
Ja riski kasvaa, että he ilmestyvät sinne, minne kukaan ei varmasti heidän toivo ilmestyvän – mielenterveyspalveluiden tarvitsijoiksi tai toimeentulotuen hakijoiksi.
Aikuiskoulutustuki on mahdollistanut itsensä kehittämisen nykyisessä työssä tai siirtymisen tehtäviin, jotka sopivat ko. henkilölle paremmin tai, joissa on pulaa työntekijöistä. Erityisen tärkeää kouluttautuminen on työssä jaksamisen kannalta.
On varmasti kaikkien kannalta parempi, että meillä on työssään viihtyvät kokki ja lähihoitaja ennemmin kuin kokki, joka palaa pohjaan ja lähihoitaja, joka ei jaksa mennä lähellekään työpaikkaansa.
lImeisesti hallitus haluaa, että jokainen pysyköön siinä tehtävässä ja asemassa mihin kerran on päätynyt.
Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen iskee koko maahan, mutta erityisesti se iskee itäiseen Suomeen, missä vanhoja työpaikkoja katoaa ja tarvitaan kouluttautumista uusiin.
Tuen lakkauttaminen saattaa säästää rahaa yhdestä kohtaa, mutta yhteiskunnalle on suurella todennäköisyydellä tulossa lisäkuluja siitä, että työntekijät eivät enää ole niin tuottavia, jos ovat pakotettuja jäämään vanhalle ammattialalleen ilman motivaatiota ja jaksamista. Ihmisillä on muutakin elämää, kuin vain työ.
Ilmeisesti hallitus haluaa, että jokainen pysyköön siinä tehtävässä ja asemassa mihin kerran on päätynyt.
Onneksi tämä kansanedustajan tehtävä on määräaikainen.