Matkalla kauppasotaan?
Uskoimme läntisissä demokratioisssa pitkään, että meille tärkeät arvot ja ihanteet, käsityksemme demokratiasta, ihmisoikeuksista, vapaudesta ja oikeusvaltion ideaalista, vaikka eivät koko maailmaa voittaisikaan, etenenisivät kuitenkin toivomaamme suuntaan.
Kehitys on kulkenut monissa maissa ja maanosissa kuitenkin toiseen suuntaan. Epädemokraattiset, autokraattiset, itsevaltaiset, suorastaan tyranniset poliitikot ja ryhmittymät ovat vahvistaneet asemiaan kaikilla mantereilla. Autokratia nostaa päätään myös osassa Eurooppaa ja USA:ssa.
Putinin julma sota, Kiinan röyhkeys monilla suunnilla maailmassa, useiden Etelä-Amerikan, Afrikan ja Aasian maiden demokratialle vieras kehitys sekä Lähi-idän ja Keski-Amerikan rauhattomuus ovat ikäviä uutisia meille läntisiin arvoihin uskoville.
Kovan kolauksen on saanut myös uskomuksemme globalisaation taloutta auttavaan voimaan. Siihen siis, että on valtiot ja niiden kansantaloudet voivat erikoistua siihen, minkä parhaiten osaavat ja hankkia raaka-aineensa ja komponenttinsa maan ääristä asti.
Sodat ympäri maailmaa ja geopolitiikan uusi asento pistää jarruja globalisaation etenemiselle. Esteitä raaka-aineiden ja teknologian siirtymiselle rajojen yli rakennetaan nyt kilvan. Pelätään, että kilpailija vakoilee ja varastaa.
Kaiken lisäksi digivallankumouksen oletettiin tekevän koko maailman yhdeksi. Joissakin asioissa niin on käynytkin. Monessa siitä on kuitenkin tullut globalisaation hidaste.
Useampienkin maiden toimesta väitetään digitiedustelun välineitä asetetun autoihin, puhelimiin, satamien nostureihin ja moneen muuhun.
Euroopalle tämä kaikki on suuri haaste. Erityisesti keskinen Eurooppa on nojannut tukevasti venäläiseen energiaan, koko Eurooppa kiinalaisiin kriittisiin raaka-aineisiin ja amerikkalaiseen teknologiaan. Etenkin monien kriittisten raaka-aineiden osalta omavaraisuutemme on lähempänä nollaa kuin viittä prosenttia.
Energia-riippuvuutta EU on yrittänyt vähentää satsaamalla uusiutuvaan energiaan, mikä on välttämätöntä myös ilmastohaasteen vuoksi. Mutta silläkin tiellä tulee vastaan mörkö.
Uudessa energiateknologiassa tarvitaan raaka-aineita, jotka ovat Kiinan käsissä. Jo nyt se on rajoittanut muun muassa kestomagneettien ja germaniumin tuontia Eurooppaan.
Tämä on ollut seuraus, kun EU on jo asettanut joitakin moraalikynnyksiä (muun muassa uiguurikysymys) kanssakäymiselle Kiinan kanssa. EU seuraa kriittisellä silmällä myös Kiinan tukea Putinille. Reagointi siihenkin on ollut varovaista.
Juuri nyt EU on joutumassa erityisen tiukkaan tilanteeseen, kun USA:n presidentti Joe Biden räväytti 100 prosentin tullit sähköautoille ja kolminkertaisti teräksen ja alumiinin tullit. Aurinkopaneelien tulleja nostettiin 50 prosenttia ja puolijohteiden tullit kerrottiin tuplattavan vuoden 2025 alusta lukien.
Ja mitä vielä onkaan tulossa. Kysymys, kumpi on tiukempi suhteessa Kiinaan näyttää nousevan yhdeksi pääkysymykseksi Bidenin ja Donald Trumpin välisessä kisassa USA:n uuden presidentin tehtävästä.
Samalla USA tekee selväksi Euroopalle, että perässä pitäisi unionin tulla. Tämä taas on myrkkyä talousapatiassa muutenkin kelluvassa EU:lle. Kauppasota on enemmän kuin lähellä.
Liittokansleri Olaf Scholz sanoo, että Saksan yritykset pärjäävät hyvin Kiinassa. Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson puolestaan varoittelee USA:n toimista. Ranskan presidentti Emmanuel Macron ei ole vielä kunnolla paljastanut tässä asiassa korttejaan.
EU on vaarassa tulla vedetyksi mukaan USA:n ja Kiinan väliseen kauppasotaan. Olemme vaikeiden valintojen edessä. Suo siellä, vetelä täällä.
EU:n pienten jäsenmaiden kannalta tilanne on erityisen haastava. Valtiontukikysymys on osoittanut, että suuret keksivät itsekkäitä ratkaisuja oman tiensä tasoittamiseksi. Siihen pienillä ei ole monestikaan varaa.
Minun toiveeni on, että uudet mepit valvovat näissä oloissa tiukasti Suomen etuja. Valtavirran mukana on helppo kulkea Euroopan parlamentissa. Kirjoitella alle milloin minkäkinlaisia julkilausumia ja kerätä niistä aktiivisuuspisteitä.
Pienen maan edustajien on kuitenkin tehtävä kotityönsä hyvin, seurattava tarkasti mitä muut tekevät, asettua vastahankaan silloin kun Suomen etu sitä edellyttää ja tukea unionin yhteistä linjaa, kun sellainen päivä sattuu.