Yhä useampi syöpään sairastunut lapsi paranee täysin

Syöpään sairastuneista lapsista yhä useampi paranee täysin.

Noin 200 alle 18-vuotiaista suomalaislasta sairastuu vuosittain syöpään. Määrä on pysynyt samana kauan, kertoo Suomen Syöpärekisterin tutkimuspäällikkö Karri Seppä.

– Lapsilla korostuvat eri syövät kuin aikuisilla, ja toisin kuin monissa aikuisten syövissä, lasten syöpien taustalla ei ole elintapasyitä. Syyt ovat pääosin tuntemattomia, vaikkakin tiedetään, että perinnöllisyydellä voi joissakin tapauksissa olla vaikutusta.

Sepän mukaan leukemia – ja erityisesti akuutti lymfaattinen leukemia – on lasten yleisin syöpä. Siihen sairastuvat lapset ovat pääsääntöisesti alle kouluikäisiä. Muita lasten yleisimpiä syöpiä ovat erilaiset aivo- ja keskushermostokasvaimet, joita todetaan melko tasaisesti kaikenikäisillä lapsilla, sekä lymfoomat, jotka korostuvat teini-ikäisten keskuudessa.

Sepän mukaan yli 90 prosenttia lapsista on elossa viiden vuoden kuluttua leukemian tai lymfooman toteamisesta. Aivo- ja keskushermostokasvaimissa luku on 82 prosenttia.

– Ennusteet ovat parantuneet hurjasti 1970-luvun jälkeen ja merkittävästi vielä 2000-luvullakin, Seppä sanoo.

Useat syyt selittävät sitä, miksi entistä useampi lapsi paranee syövästä, kertoo lasten hematologian erikoislääkäri Mervi Taskinen Husista.

Pitkään käytössä olleet hoitokeinot ovat kehittyneet ja paljon on tullut uuttakin. Lasten syöpähoito perustuu solunsalpaajahoitoon. Kiinteitä kasvaimia hoidetaan myös leikkaushoidolla, ja joissakin syövissä tarvitaan edelleen sädehoitoakin.

Taskinen korostaa kansainvälisen yhteistyön merkitystä lasten syöpien hoidossa.

– Kun moni maa yhdistää potilasryhmänsä ja yhdessä kehitämme, arvioimme ja analysoimme, pääsemme paremmin eteenpäin kuin jos jokainen yrittäisi yksin toimia näiden harvinaisten asioiden parissa, Taskinen sanoo.

Suuria potilasryhmiä seuraamalla on Taskisen mukaan saatu vähennettyä hoitojen haittavaikutuksia. Sädehoidon käyttöä pyritään vähentämään, ja esimerkiksi leukemiahoidossa tunnistetaan paremmin niitä potilasryhmiä, jotka eivät tarvitse niin paljon solunsalpaajahoitoa kuin aiemmin on annettu.

Karri Sepän mukaan lapsena syövän sairastaneilla on kohonnut riski sairastua syöpään uudelleen, ja kohonnutta riskiä selittää ainakin säde- ja solunsalpaajahoito.

Taskinen kertoo, että viime vuosina lasten syöpiä on alettu hoitaa Suomessa myös kohdennetuilla lääkemolekyyleillä, joita ovat vasta-aineet ja syövän ajurigeenin toimintaan vaikuttavat täsmälääkkeet.

Joissakin syövissä syntyy geneettisiä muutoksia, jotka aiheuttavat signaaliketjun, ja näillä kohdennetuilla lääkkeillä syövän kasvamiseen ja leviämiseen liittyviä signaaleja saadaan poikki, Taskinen kuvailee.

Taskisen mukaan myös soluterapiassa on tapahtunut kehitystä: kantasolusiirtohoidolla saadaan autettua entistä useampaa syöpäpotilasta, ja käyttöön on tullut myös uusia soluterapiamuotoja.

Kantasolusiirto on vakiintunut hoito solunsalpaajahoidolle riittämättömästi reagoivan leukemian hoidossa. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu etsii verenluovuttajien lisäksi myös uusia kantasolujen luovuttajia.

Lasten syöpiä hoidetaan Suomen yliopistollisissa sairaaloissa – lukuun ottamatta soluhoitoja, jotka on keskitetty Helsinkiin.