Vesi pysyy julkisessa omistuksessa – eduskunta ylisti kautta aikain kolmatta hyväksyttyä kansalaisaloitetta

Kansalaisaloitteet

Eduskunta on hyväksynyt kansalaisaloitteen vesihuollon pitämisestä julkisen sektorin hallussa.

Eduskunta hyväksyi lähes 90 000 allekirjoittajan ”Vesi on meidän” -kansalaisaloitteen yksimielisesti. Aloitteessa esitettiin, että kansalaisaloitteen pohjalta valmistellaan lainsäädäntö, jolla estetään julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen myyminen kaupallisille yksityisille toimijoille ja pidetään nykyinen omistus julkisen sektorin hallussa.

Eduskunta päätti maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnön pohjalta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy mahdollisimman ripeästi valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla varmistetaan kunnan järjestettäväksi kuuluvan julkisen vesihuollon säilyminen kuntien omistuksessa ja määräysvallassa. Haja-asutusalueilla toimivien vesiosuuskuntien toimintaan ei ole tarkoitus puuttua.

Eduskunta kiitteli aloitetta niin yksimielisesti ja vuolaasti, että vastaavaa on harvoin suuressa salissa kuultu. Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari (kesk.) sanoi olevansa iloinen ja ylpeä saadessaan esitellä valiokunnan mietinnön kansalaisaloitteesta. 

Kalmarin mukaan kaikki lähti alulle siitä, että Jyväskylän kaupunki ja Ähtärin kaupunki olivat päättäneet yksityistää vesihuoltoaan, mistä nousi melkoinen julkinen kohu.

– Olen kiitollinen Aila Paloniemelle ja valtuutettu Knuuttilalle siitä, että he eivät purematta nielleet tätä ehdotusta vaan nostivat esille sitä, että oli palkattu epätarkoituksenmukaisesti konsulttiyhtiö tätä asiaa edistämään.

Kalmari muistutti, että vesihuollossa ei puhuta mistään pikkuasiasta.

– Meillä on Suomessa esimerkki siitä, mitä tapahtui, kun sähköverkot yksityistettiin. Hinnat nousevat, vaikka kaikki lainsäätäjät yrittävät tehdä parhaansa, että näin ei tapahtuisi, mutta sitä ei tahdo pystyä pidättelemään, suitsia ei pysty keksimään.

Kalmarin mukaan ministeriössä oli nihkeyttä kajota kuntien itsemääräämisoikeuden näkökulmasta herkkään asiaan. Hyviä lainsäädäntömalleja löytyi kuitenkin muun muassa Norjasta ja Ruotsista.

– Norjassa koko vesihuoltoverkosto on julkisomisteista ja lailla suojattu, ja Ruotsissa taas määräysvallan kautta vesihuoltolaitokset on pidetty julkisissa käsissä. Näin ollen saimme ikään kuin taustatukea, että tässä asiassa pystyttiin etenemään.

Kalmarin mukaan vesihuolto on julkinen monopoli, ja sille ei voi syntyä kilpailua.

– Kohtuuhintaisen puhtaan veden saanti on perusoikeus ja osa kansallista terveysturvaa, ja se on osa kansallista huoltovarmuutta. Kilpailevia vesihuoltoverkostoja jo olemassa olevien rinnalle ei voi syntyä, eli yksityistämisellä ei saavuteta mitään.

Myös valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtaja Esko Kiviranta (kesk.) korosti, että julkisomisteisen vesihuollon on ehdottomasti pysyttävä julkisen sektorin määräysvallassa.  

– Olemme oppineet kantapään kautta niistä virheistä, joita Kataisen hallitus salli sähköverkkojen suhteen. Me emme halua vesihuollosta uutta Carunaa. Yksityiset, luonnolliset monopolit ovat pelottavia.

Kiviranta muistutti, että nykytilanteessa pienimuotoisella yksityisomistuksella, kuten vesiosuuskunnilla, on monilla alueilla tärkeä merkitys paikallisesti.

– Haja-asutusalueiden asukkaat toki hoitavat valtaosin itse vesihuoltonsa. On kuitenkin syytä huomata, että kullakin alueella kunta vastaa ainakin taajamien vesihuollon järjestämisestä. Näin on oltava jatkossakin.  

Laeiksi asti on edennyt aiemmin vain kaksi kansalaisaloitetta. Samaa sukupuolta olevien avioliiton mahdollistanut kansalaisaloite hyväksyttiin eduskunnassa vuonna 2014 ja lapselle kaksi äitiä ilman sisäistä adoptiota mahdollistava äitiyslaki vuonna 2018.