Verkostoitumista ihannoidaan, mutta kaikille se ei sovi – "läpeensä arvolatautunut, eriarvoisuutta ruokkiva ilmiö"
Verkostoitumisen merkitystä korostetaan työelämässä ja opinnoissa. Verkostoitumisen vaatimus on kuitenkin sekä moraalisesti hankala että eriarvoisuutta luova.
Tämä selvisi tuoreessa tutkimuksessa, johon haastateltiin kauppatieteen opiskelijoita.
Verkostoitumisvaatimus luo eriarvoisuutta, sillä esimerkiksi ne, joilla ei ole hyväosaista perhetaustaa tai työkokemuksen myötä hankittuja suhteita, tai jotka ovat ujoina taipuvaisia vetäytymään sosiaalisista tilanteista, eivät täytä ”hyvän” verkostoitujan määreitä.
– Aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt myös, että työväenluokkataustaisille yliopisto-opiskelijoille ja naisille verkostoitumiseen liittyvät ihanteet ovat vieraita ja hankalampia. Tämä on omiaan synnyttämään vastarintaa koko verkostoitumisen vaatimusta kohtaan, psykologian yliopistonlehtori, dosentti Maija Korhonen Itä-Suomen yliopistosta kertoo tiedotteessa.
Tuore tutkimus antoi vihjeitä siitä, että verkostoitumisen ihanteet ilmiönä sukupuolittuvat ja luokkaistuvat.
– Verkostoituminen ei siis ole missään mielessä neutraali tai ongelmaton, vaan läpeensä arvolatautunut, eriarvoisuutta ruokkiva ilmiö, Korhonen sanoo.
Verkostoitumisen vaatimuksessa on kyse paljon muustakin kuin yksilön verkostoitumistaidoista ja niiden yhteydestä työllistymiseen, Korhonen toteaa.
– Siihen liittyy moraalisia kysymyksiä ihmissuhteiden merkityksestä ja arvosta, solidaarisuudesta ja lojaliteetista, yksilön itsenäisyydestä ja riippuvuudesta työelämässä sekä oman persoonan arvosta työmarkkinoilla.
Tulosten mukaan ristiriitoja aiheuttaa muun muassa se, perustuuko verkostoituminen omaan haluun ja aitoihin ihmissuhteisiin vai pitääkö opiskelu- ja työelämäverkostoja luoda väkisin kaikkien kanssa.
Vastaajat pohtivat myös sitä, millaisia luonteenpiirteitä hyvältä verkostoitujalta vaaditaan ja kuka pystyy täyttämään nämä kriteerit.
Haastateltavien tulkinnoista hahmottui tietynlainen verkostoitumisen moraalinen järjestys eli käsitys siitä, mitä on ”oikea” ja ”väärä” verkostoituminen. Tämän moraalisen järjestyksen mukaan verkostoitumisen merkitys tulee tunnistaa, mutta suhteiden luominen ei saa tapahtua pakotetusti, teennäisesti tai toisia ihmisiä hyväksikäyttämällä.
Korhosen mukaan ilmiötä on jatkossakin syytä tutkia kriittisesti ja selvittää tarkemmin, keille ja millä ehdoilla hyveellisenä pidetty verkostoituminen oikeastaan on mahdollista.
Julkisessa keskustelussa ja aiemmissa tutkimuksissa verkostoituminen on mielletty pitkälti yksilön taidoksi, jota jokainen voi halutessaan kehittää, ja josta seuraa yksinomaan hyvää.