Ukrainassa pelastajatkin ovat kohteita – Pavlo, 31, selvisi droonin lähiosumasta, kolme työtoveria ei

Viestintäosaston ihmiset harvoin antavat hyviä haastatteluja, sillä he eivät tapaa olla tapahtumien keskipisteessä. Ukrainassa sota on kuitenkin tullut kaikkien iholle.

Kiovan pelastuslaitoksen viestintäosaston johtaja Pavlo Petrov, 31, ei ole kauaa ehtinyt puhua, kun hän vetää hihansa ylös ja näyttää STT:lle, miten hän on saanut tuntea sodan omissa nahoissaan.

Arpi Petrovin vasemmassa käsivarressa hieman kyynärtaipeen alapuolella on puolikuun muotoinen, terävä ja rosoinen, kuin irvistys lihassa. Miten se syntyi?

– Hyvin nopeasti, Petrov sanoo ja naurahtaa lyhyesti ja kuivasti.

Oli varhainen aamu 6. kesäkuuta vuonna 2025. Kiovan pelastuslaitokselle siitä tuli sodan verisin päivä.

Petrov oli paikan päällä Venäjän iskun kohteeksi pari tuntia aiemmin joutuneen liikerakennuksen luona. Hän oli jo kutsumassa paikalle toimittajia dokumentoimaan tuoreita tuhoja, kun pahin tapahtui.

Venäjän droonien äänen voi parhaassakin tapauksessa kuulla vain muutaman sekunnin ajan ennen osumaa, jos ympärillä on hiljaista. Petrovin ympärillä pauhasivat kuitenkin pelastuslaitoksen ajoneuvot ja koneet, joten sitäkään armonaikaa ei ollut.

Drooni osui rakennukseen, jonka sisältä Petrov oli tullut vain hetkeä aikaisemmin. Räjähdyksen paineaalto heitti hänet noin metrin verran sivuun.

Tajuaan hän ei menettänyt, eikä ensi alkuun tuntenut edes kipua. Adrenaliini voi vaimentaa pahankin tuskan, ainakin hetkeksi. Petrov tarkasti ensi alkuun, oliko luita murtunut. Ei ollut, eikä käsivarteen tullut haava vaikuttanut heti hengenvaaralliselta.

– Ymmärsin, että tilanne ei ole kovin paha, ja lähdin auttamaan muita. — Kävelin vielä jonkin aikaa ennen kuin tajusin, että myös jalka on haavoittunut, Petrov muistelee.

Käsivarren haava oli yksi monista. Hän näyttää STT:lle kännykän ruudulta kuvaa räjähdyspölyn likaamasta PRESS-merkeillä merkitystä suojaliivistään, joka saattoi hyvin pelastaa miehen hengen. Muuten hän olisi saanut sirpaleen kaulaansa ja kaksi kylkeensä.

Kiovan pelastajat joutuivat tuona kesäaamuna niin kutsutun ”double tap” -kaksoisiskun kohteeksi. Niissä Venäjä iskee tuntien sisällä toistamiseen samaan kohteeseen. Tällaiset hyökkäykset voivat olla sotarikos, jos tarkoituksena on varta vasten surmata pelastustyöntekijöitä tai siviilejä.

Petrovilta meni kaksi kuukautta vammoistaan toipumiseen. Hän oli yksi onnekkaista. Yksi kollegoista, viestintäosaston kuljettaja, haavoittui erittäin vaikeasti. Hän on yhä hoidossa yli vuotta myöhemmin.

Iskun kohteena olleen rakennuksen sisälle oli mennyt kolme pelastajaa, jotka eivät koskaan kävelleet sieltä pois. Kolme kuollutta työntekijää yhdellä kertaa oli suurin Kiovan pelastuslaitoksen kokema menetys koko sodan varrella. Sairaalasta päästyään Petrov kävi heidän muistomerkillään.

– Ammatti on nyt pelottavampi, minusta on tullut varovaisempi, Petrov sanoo.

Moni pieni sirpale on yhä Petrovin kehossa, odottamassa rauhallisempia aikoja, jolloin ehtisi mennä leikkaukseen. Nyt on liikaa töitä.

– Vihollinen yrittää nyt osua moniin kohteisiin Kiovassa. On isketty energiainfrastruktuurin, kriittiseen infrastruktuuriin, siltoihin ja siviilikohteisiin. Vaikeimmat tilanteet ovat silloin, kun on osumia kerrostaloihin ja asuintaloihin, Petrov kertoo.

Vielä tämän vuoden alkukesästä Venäjä iski pääosin iltaisin ja öisin, ja päiväsajan iskut olivat poikkeuksellisia. Nyt syksyllä iskuja tulee Kiovaan ympäri vuorokauden, ja paine on jatkuvaa.

– Venäläiset haluavat, että Kiovassa olisi melkein koko ajan ilmahälytys, ja siksi droonit lentävät ympäri vuorokauden.

Kiovan pelastuslaitoksen resurssit on venytetty äärimmilleen. Välillä apuun pitää pyytää yksiköitä myös kaupungin ulkopuolelta, kun kaikki kymmenet ajoneuvot ovat hälytysajossa ja uusia hälytyksiä satelee.

– On ollut tilanteita, joissa yhtäkään vapaata ajoneuvoa ei ole ollut Kiovassa, ja kaupungin ympäriltä on kutsuttu lisäajoneuvoja, Petrov kertoo.

Pelastuslaitos tekee hänen mukaansa kaikkensa suojellakseen työntekijöitään, koska uusien pelastajien rekrytoiminen on vaikeaa.

Lähestyvän talven sähkönjakelun ja lämmityksen katkoihin on varauduttu aiempien talvien kokemusten pohjalta. Petrovin mukaan paljon riippuu siitä, että Ukraina saa ajoissa tarpeeksi varaosia länsimailta.

Ulkomainen apu näkyy myös Kiovan keskustan paloasemalla, jossa Petrov antaa haastattelun STT:lle. Eräässä paloautoista on Tanskan lippu. Ulkomaiden avun ansiosta Kiovassa ei ole yhtäkään yksikköä, jolla olisi vanhaa kalustoa, Petrov kehuu.

Uudempi kalusto tietää nopeampaa pelastusta, ja jokainen säästetty sekunti voi olla säästetty ihmishenki. Petrov kiittää Ukrainan tukijamaita ja toivoo, ettei Ukrainan todellisuutta unohdeta.

– Sota on pahin asia, joka voi tapahtua maalle tai ihmisille. On tärkeää muistaa, kuka aloitti sodan – kuka on hyökkääjä ja kuka puolustautuu.