Venäjä on ilmoittanut useista sotaharjoituksista – Niillä halutaan näyttää voimaa ja viestiä valmiudesta, sanovat suomalaisasiantuntijat
Venäjän ja lännen etsiessä yhteisymmärrystä Ukrainasta ja Euroopan turvallisuudesta neuvottelupöydissä on Venäjä ilmoittanut useista sotaharjoituksista niin maalla kuin merellä. Suomalaisasiantuntijoiden mukaan useilla harjoituksilla halutaan näyttää voimaa ja lähettää strategista viestiä valmiudesta laajoihin operaatioihin.
Everstiluutnantti, Venäjä-tutkimusryhmän johtaja Simo Pesu Maanpuolustuskorkeakoulusta sekä Pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri (evp) Pekka Toveri kiinnittävät erityistä huomiota Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisiin harjoituksiin viimeksi mainitun maan alueella. Pesun mukaan tämä valmiusharjoitus poikkeaa Venäjän asevoimien normaalista harjoitussyklistä.
– Se, mikä on erikoista yhteisharjoituksessa, on ajankohta, mittakaava ja se, että venäläisjoukot tulevat itäisestä sotilaspiiristä, Pesu sanoo.
Toverin mukaan Valko-Venäjälle on tuotu harjoituksen myötä tehokkaita suorituskykyjä, muun muassa ilmavoimaa ja ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä. Hänen mukaansa on mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkäksi aikaa venäläisjoukot jäävät Valko-Venäjälle, koska sen ajan ne myös luovat painetta Ukrainaa kohtaan pohjoisen suunnasta
– Venäläiseen taktiikkaan kuuluu, että jollakin suunnalla tehdään harhautus ja vain sidotaan vastustajaa ja pääsuunta on jossain muualla. Tämä tarjoaa siihenkin mahdollisuuden, Toveri sanoo.
Vaikka Valko-Venäjän harjoituksen joukkojen tarkkaa valmiutta tai vahvuutta ei julkisten lähteiden perusteella tiedetä, on kyseessä myös Pesun mukaan sellainen voima, joka joudutaan väistämättä huomioimaan myös Ukrainan sekä toisten naapurimaiden Puolan, Liettuan ja Latvian puolella rajaa.
Pesun mukaan Valko-Venäjällä harjoitukset ovat yleensä sijoitettu ampumakenttäalueille, mutta tällä kertaa joukkoja on kerrottu ryhmitettävän myös ”uhanalaisille raja-alueille”.
Erityistä Valko-Venäjän harjoituksen suhteen on Pesun mukaan myös se, että harjoitus palvelee Valko-Venäjän sisäisiä tarpeita maan valtarakenteen ylläpidossa ja läheisemmässä sulautumisessa Venäjään. Valko-Venäjällä on määrä järjestää helmikuussa kansanäänestys perustuslain muutoksesta, joka sementoisi entisestään Aljaksandr Lukashenkan valta-asemaa.
– Se (sotaharjoitus) lähettää viestin Valko-Venäjän ja Venäjän ulkopuolelle, että tähän asiaan ei tarvitse puuttua, Pesu sanoo.
Viesti on suunnattu myös maan sisälle, ja harjoitusta voikin kutsua Pesun mukaan tässä suhteessa jo asevoiman käytöksi, mutta ilman väkivaltaa.
Vaikka harjoitusjoukkojen tarkkaa vahvuutta ei tiedetä, maiden puolustushallintojen viestintä ja sosiaalisessa mediassa leviävät kuvat sekä videot raskaasta kalustosta junissa kielivät Pesun mukaan siitä, että joukkojen ja kaluston siirtojen halutaan näkyvän ja määrien olevan merkittäviä.
Vähemmän yllättävästi järjestäjien ilmoituksen mukaan harjoituksen vahvuus ei ylitä 13 000:ta yhdessä johdossa olevaa osallistujaa, mikä edellyttäisi Wienin sopimusten mukaan ulkomaisten tarkkailijoiden kutsumista seuraamaan harjoitusta.
Samaan aikaan Ukraina kokee painetta kahdelta muulta suunnalta Krimiltä ja Itä-Ukrainasta. Toverin mukaan viimeksi mainitulla suunnalla Venäjän puolelle rajaa on tuotu nyt taistelujoukkojen lisäksi logistiikkaa ja tukevia aselajijoukkoja kuten pioneerijoukkoja
– Koko paletti on kasassa, nyt sinne on luotu ihan oikea kyky aloittaa ja jatkaa operaatioita pitkiäkin aikoja, Toveri päättelee.
Hänen mukaansa Venäjällä ylipäänsä harjoitellaan enemmän ennalta arvaamattomasti ja lyhyillä varoitusajoilla, kun taas esimerkiksi Nato tiedottaa suunnitelluista harjoituksista ja niiden aikatauluista hyvissä ajoin. Kyse voi olla siitä, ettei Natolla ole kykyä yllätysharjoituksiin, joissa Venäjä esimerkiksi siirtää suuren sotajoukon nopeasti tuhat kilometriä paikasta toiseen, Toveri pohtii.
Nato käynnisti maanantaina Välimerellä suuren Neptune Strike -merisotaharjoituksen. Yhdysvaltain puolustusministeriön mukaan harjoituksen alla pohdittiin Euroopassa kiristynyttä turvallisuustilannetta, mutta lopulta harjoitus päätettiin kuitenkin toteuttaa.
Puolustusministeriön tiedottajan mukaan vuonna 2020 aloitetun suunnittelun takia harjoituksen ”skenaarioihin” ei liity mitään ajankohtaista Ukrainaan liittyvää. Se ei välttämättä tarkoita, että Ukrainan tilannetta ei lainkaan käsiteltäisi.
– Kyllä minä vähintään esikuntatasolla sotapelaisin Ukraina-skenaarioita, vaikka laivoja tai lentokoneita ei liikuteltaisi niiden mukaan, Toveri arvelee.
Jos länsi jää Venäjästä jälkeen sotilaallisen liikkuvuuden suhteen, on sillä valttikorttina modernimmat ja vahvemmat asevoimat. Esimerkiksi Neptune Strike -harjoitukseen osallistuu Yhdysvaltain lentotukialus Harry S.Truman taisteluryhmineen, joka harjoittelee myöhemmin yhdessä ranskalaisen ja italialaisen lentotukialuksen kanssa.
Venäjän merivoimilla puolestaan ei ole ensimmäistäkään lentotukialusta, minkä vuoksi kaukana maailman merillä harjoittelevat venäläiset laivasto-osastot ovat lähes täysin ilman ilmatukea. Tämä koskee muun muassa venäläislaivoja, joiden on ilmoitettu järjestävän jostain syystä harjoitusammunnat lähellä Irlannin luoteisrannikkoa.
– Eihän tuollainen laivasto-osasto pärjäisi kriisin tullen päivääkään ilman ilmatukea alueella, jossa Natolla on täysi ilmaherruus, Toveri sanoo.
Hänen mukaansa kyse onkin sotilaallisen uhkan sijaan enemmän voimannäytöstä tai huomion vetämisestä pois muualta.
Venäjä ilmoitti viime viikolla merivoimiensa harjoittelevan Atlantilla, Tyynellämerellä, Välimerellä ja Jäämerellä yhteensä 140 aluksen voimin. Tässä strategisessa viestinnässä on Toverin mukaan venytetty todellisuutta äärimmilleen.
– Venäjällähän ei ole oikeaa avomerilaivastoa. 140 alukseen on laskettu mukaan kaikki pienet veneluokan aluksetkin, että on saatu näyttävä luku, Toveri sanoo.