Huippuasiantuntija: Venäjä on hätää kärsimässä Ukrainan sodassa – mutta sitä ei pidä vain naureskellen sivuuttaa
Venäjä näyttää tällä hetkellä olevan häviämässä sotansa Ukrainassa, sanoo tunnettu Venäjä-asiantuntija Michael Kofman.
Hänen mukaansa nykytilanne ei kuitenkaan merkitse automaattisesti sitä, että Venäjän altavastaajan asema sodassa jatkuisi, mutta huonoltahan se venäläisten kannalta tällä hetkellä näyttää.
– Monissa taisteluyksiköissä on sotilaita enää vain puolet niiden pääluvusta, paljon parempaa kalustoa on menetetty ja joukot venytetty äärimmilleen erittäin pitkällä rintamalinjalla. Kofman kuvailee sotatilannetta helsinkiläishotellin aulassa.
Hänen mukaansa vetäytymään pakotettu Venäjä pyrkii vakiinnuttamaan puolustuslinjaansa ennen talven tuloa, mutta yritys vaikuttaa tällä hetkellä lähes ”epätoivoiselta”. Presidentti Vladimir Putinin määräämästä liikekannallepanosta ei välttämättä ole apua.
– Riippumatta siitä, kuinka suuren joukon Venäjä saa mobilisoitua, on olemassa selvä yläraja sille, kuinka suurta joukkoa se kykenee Ukrainassa ylläpitämään. Kofman muistuttaa.
Mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Kofmanin puheessa toistuu se, että nyanssit ja yksityiskohdat ovat tärkeitä, eikä kaikki ole niin yksinkertaista kuin miltä näyttää.
– Johtopäätös, että sota jatkuu samalla tavalla kuin nyt, on yleensä väärä johtopäätös, hän sanoo.
– Olen itse asiassa hyvin huolissani lisääntyneestä itsetyytyväisyydestä ja Ukrainan voiton pitämisestä väistämättömänä, Kofman jatkaa.
Venäjän asevoimien menestyminen sodassa odotuksia heikommin on tosiasia muttei mikään itseään toteuttava ennuste. Otetaan vaikka se liikekannallepano, joka saattaa ilmeisine puutteineenkin lisätä Venäjän kykyä käydä sotaa pidempään.
– Joukkojen pelkkä määrä ei ole sodassa merkittävin tekijä, mutta kyllä sillä silti merkitystä on, Kofman sanoo.
Hänen mukaansa olisi sitä paitsi uhkarohkeaa tehdä varmoja ennustuksia lähikuukausien kehityksestä, koska liikekannallepano on harjoitus, jollaista ei ole Venäjällä toteutettu sitten toisen maailmansodan. Tutkittua tietoa asiasta ei siten ole, vaan ollaan enemmänkin ”kartoittamattomilla vesillä”, Kofman sanoo.
Hänen mukaansa on tullut todistetuksi, etteivät venäläiset ole mitään sotilaallisia jättiläisiä, mutta eivät he kääpiöitäkään ole.
– Jotain hobitteja joilla on ydinaseet, ei sekään totta ole, Kofman kuvailee.
Niin, ne ydinaseet ja niiden käyttämisen riski? Kofmanin mukaan sanat pitää tässä suhteessa valita tarkoin. Jos todennäköisyys on esimerkiksi viisi prosenttia, se olisi monella muulla elämänalueella hyvinkin vähän, mutta ydinaseista puhuttaessa melko paljon.
Kofmanin mukaan aivan viime päivinä Venäjä on edennyt pisteeseen, josta ei ole ehkä paluuta. Liikekannallepanon lisäksi Venäjä julisti neljän Ukrainan alueen kuuluvan itselleen.
Omin päin ja täysin valheellisesti tehty julistus merkitsi kuitenkin sitä, että nyt Venäjän hallinto on täysin sitoutunut sotaan ja että sen on enää hyvin hankala muuttaa sodalle asettamiaan minimitavoitteita.
– Tämä merkitsee sitä, että vaikka ydinaseen käytön todennäköisyys on lyhyellä aikavälillä hyvin alhainen. pitkällä aikavälillä se on noussut, Kofman sanoo.
Hänen mukaansa ydinaseriski pitää siis ottaa vakavasti, mutta toisaalta sen ei pidä johtaa siihen, että länsi päättää laskea aseensa. Venäjä voi hävitä sodan ilman että se turvautuu ydinaseeseen, hän muistuttaa.
Kulutussodan pitkittyessä entisestään on läntinen taloudellinen ja aseapu olennaista Ukrainan kestokyvyn kannalta. Nykyisen avun jatkuminen ei ole itsestään selvää: Euroopan ja myös Yhdysvaltain asevarastot ovat rajalliset.
Puhuessaan viikonloppuna Helsinki Security Forumin paneelissa Kofman nosti suhteellisen suorasukaisesti esille Ukrainan sodan opetukset Euroopan maiden asevoimille.
Hän kertoo jo kuulleensa kommentteja, joiden mukaan Venäjän asevoimat ovat paljastuneet niin heikoksi, että eurooppalaiset kykenisivät hoitelemaan tuollaisen vastustajan yksinkin.
– Mikään ei voisi olla kauempana todellisuudesta, Kofman töksäyttää.
Hänen mukaansa länsi on tavanomaisten sotilaallisten kykyjen osalta ylivoimainen Venäjään nähden vain niin kauan kun Yhdysvallat on mukana yhtälössä.
– Jos katsotaan sekä Venäjän että Ukrainan henkilöstö- ja kalustotappioita tässä sodassa, niin monien eurooppalaisten maiden asevoimat olisivat joutuneet poistumaan taistelukentältä jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Kofman sanoo.
Hänen mukaansa tämä ei välttämättä koske erästä pientä pohjoista maata.
– Suomi on tässä suhteessa vähän poikkeus, niin reservinsä kuin asevoimiensa koon puolesta, Kofman myöntää.
Mutta kykyä hyvin suurten sotilasoperaatioiden toteuttamiseen ja merkittävien joukkojen siirtoihin Euroopasta ei hänen mukaansa löydy. Kofman ei sano, etteikö Euroopassa pitäisi tähän pyrkiä, mutta näissä pyrkimyksissä pitää olla realistinen.
– Venäjän huono sotamenestys ei tarkoita sitä, että Euroopalla olisi yhtäkkiä kyky toteuttaa suuren mittaluokan sotilasoperaatioita tai kestää pitkää kulutussotaa, Kofman sanoo.
Kofman on yksi tunnetuimpia Venäjän asevoimien ja sotilaspolitiikan asiantuntijoita maailmalla. Hän työskentelee muun muassa Centre of Naval Analysis -tutkimuslaitoksen ohjelmajohtajana ja on kirjoittanut laajasti Venäjän asevoimista ja Ukrainan sodasta.
Suomessa Kofman vieraili Ulkopoliittisen instituutin viime viikonloppuna järjestämässä Helsinki Security Forum -konferessissa.
