Vammaisjärjestöt huolestuivat kilpailuttamisesta – Itsenäisyyden maku maistuu Arttu-Villelle
Stiina Krogerus-Jalkasen 26-vuotias poika Arttu-Ville Jalkanen pääsi viisi vuotta sitten itsenäisen elämän makuun, kun hän muutti kehitysvammaisten asumispalveluyksikköön Espoossa.
Äidin mukaan tuettu asuminen vuokrayksiössä on paljon parempi vaihtoehto kuin laitoshoito. Häntä kuitenkin arveluttaa palvelutuottajien liiallinen kilpailuttaminen.
– Arttu-Ville on viihtynyt hyvin alkuvaikeuksien jälkeen, ja me vanhemmat olemme tyytyväisiä.
Siivessä asuu yksiöissään kuusi nuorta, ja heillä yhteinen keittiö ja olohuone.
Tukiviittomilla, kuvilla ja eleillä viestivä poika tarvitsee ympärivuorokautista apua. Sitä tarjoaa sama säätiö, joka omistaa asunnot.
Espoon kaupunki aikoo nyt kilpailuttaa asumispalveluiden tuottajat, minkä seurauksena talon henkilökunta voi vaihtua.
Asunnostaan Arttu-Villen ei kuitenkaan tarvitse lähteä, sillä hänellä on siitä vuokrasopimus.
Krogerus-Jalkasen mielestä kokonaisuudessaan asumispalvelut ovat kehittyneet hyvään suuntaan.
– Laitos ei ole kenenkään koti. Ihmisten yksilöllisiä tarpeita ja itsemääräämisoikeutta on alettu ottaa huomioon, ja vammaisia ihmisiä on ruvettu näkemään entistä enemmän yhteiskunnan tasavertaisina kansalaisina.
Puutteita esiintyy hänen mukaansa silti esimerkiksi henkilöstön määrässä, pätevyydessä ja pysyvyydessä.
Palvelujen lisääntyvä kilpailutus huolestuttaa vammaisjärjestöjä.
Kehitysvammaisten tukiliiton toiminnanjohtaja Risto Burman kertoo, että kilpailutus on lisääntynyt vuodesta 2007.
– Usein kun kilpailutuksia valmistellaan, asukkaat ja heidän läheisensä eivät pääse osallisiksi ja kuultavaksi määrittelemään palvelua. Uhkana on myös palveluntuottajan toistuva vaihtuminen.
Suomessa uudistetaan paraikaa hankintalakia.
Vammaisfoorumin mukaan vammaisten ihmisten jokapäiväiset, välttämättömät palvelut pitäisi poistaa hankintalain ja kilpailutuksen piiristä.
Uusin kritiikin kohde on Espoon asumispalvelujen sähköinen huutokauppa. Siinä palveluntuottajat tarjoavat aluksi hinnan ja määrittelevät tarjoamansa laadun.
Jatkoon päässeet jatkavat hintakilpailua huutokaupassa, johon osallistuvat näkevät toistensa tarjoukset ja voivat muutella hintojaan.
Vammaisfoorumi näkee menettelyssä kaikuja huutolaisajoista, joissa huolenpitoa tarvitsevat ihmiset joutuivat sille, joka suostui ottamaan heidät halvimmalla.
Espoon mukaan lähtökohtana kuitenkin on laatu.
– Asetamme minimilaadun korkealle tasolle. Vain ne, jotka pystyvät tarjoamaan erinomaista laatua, pääsevät jatkoon, perusturvajohtaja Juha Metso lupaa.
Hänen mukaansa voittajan kanssa määritellään henkilöstömitoitukset ja muut kriteerit. Yksiköihin myös tehdään tarkastuskäyntejä.
Burman kuitenkin pelkää, että Espoon sinänsä hyvä laatutavoite jää vain paperille ja kilpailutus ajaa palveluntarjoajan resurssit liian alas.
Krogerus-Jalkanen arvelee, että pienet kotimaiset yritykset eivät pärjää, vaan hintakisan voittavat suuret pörssiyritykset.
Hän on huolestunut etenkin iäkkäistä vammaisista, joilla ei ole välttämättä edes omaisia elossa.
– Näille ihmisille asumisyksikkö on kuin koti. Heille aiheutuu varmasti ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta, jos ihmiset vaihtuvat ympärillä. Monella on myös kommunikoinnin ongelmia, eikä parin vuoden välein vaihtuva henkilökunta ehdi oppia tulkitsemaan heitä.
