Väistyvä puoluesihteeri avautuu keskustan "helvetillisestä yhtälöstä" – Esittää jäsenille yhden kysymyksen

Keskusta

Riikka Pirkkalaisen, 44, viisivuotisen puoluesihteerikauden aikana käytiin viidet vaalit, ja keskusta otti takkiin kaikissa aluevaaleja lukuun ottamatta.

Kaksissa eduskuntavaaleissa lähti jopa 26 kansanedustajan paikkaa.

Puoluesihteeri ei kanna tätä taakkaa yksin, mutta kauden kertaaminen antaa aihetta hituselle itseironiaa.

– Ei tästä minun puoluesihteerikaudestani mitenkään saa puolueen menestyshistoriaa, Pirkkalainen sanoo keskustan puoluetoimistolla Helsingin Apollonkadulla.

Työhuone siirtyy pian hänen seuraajalleen, joka valitaan lauantaina ylimääräisessä puoluekokouksessa Turussa. Pirkkalaisesta tulee ensi vuoden alussa Kainuun maakuntajohtaja.

Pirkkalainen toivoo, että viime vuosista puhuttaisiin joskus keskustan pohjakosketuksen aikana, jonka jälkeen alkoi uusi nousu.

Sen hän rohkenee sanoa, että jos jonkun on pitänyt olla puoluesihteerinä näiden puolueen vaikeimpien vuosien aikana, niin hänelle se rooli on sopinut. Hänestä ei tullut katkeraa ja repivää poliitikkoa, vaikka karvaitakin hetkiä on riittänyt.

 – Eikä minun uskoni tähän puolueeseen ole mennyt.

Pahin hetki oli viime kevään eduskuntavaali-ilta.

– Laskin jo samana iltana, kuinka paljon meiltä menee puoluetukea. Oli kurjaa tajuta, että joudun vetämään toisenkin kerran talouden sopeutuksen.

Pirkkalainen kuitenkin korostaa, ettei puolueen toiminta voi perustua negatiivisuudelle ja itsekriittisyydelle.

– Se ei ole innostava ilmapiiri, siitä ei voi syntyä menestystä.

Huhtikuun lopulla puoluevaltuuston kokouksessa Pirkkalainen ilmoitti, että se on ohi nyt. Raskaat vuodet veivät terän luoda uutta, vaikka juuri sitä puolue tarvitsee.

– Minusta ei ole enää tähän. En ymmärrä tätä lajia enää, Pirkkalainen sanoo nyt.

Hän kertoo pudonneensa kärryiltä mielikuvapolitiikan suhteen, eikä hän halua niihin kärryihin edes hypätä.

Pirkkalainen ei halua antaa vaalien alla lupauksia, joita puolue ei voi pitää. Hän ei halua sanoa, että hankkikaa kannatusta keinoilla millä hyvänsä.

– En keksi, miten voisin olla uskollinen asialähtöiselle, vilpittömälle aatepohjalle ja yhtä aikaa pärjätä tässä mielikuvapolitiikan maailmassa.

– En ole valmis antamaan periksi mielikuvapolitiikalle, kuten perussuomalaiset ja kokoomus tekivät oppositiokaudellaan.

En ymmärrä tätä lajia enää.

Äänestäjätkin ovat oppineet taktikoimaan, ja se näkyi selvästi viime eduskuntavaaleissa.

Ennen pystyi luottamaan siihen, että ihmiset seuraavat politiikkaa fiksusti ja tekevät äänestyspäätöksiä asiapohjalta, Pirkkalainen sanoo.

– Se ei ole tällä hetkellä se vetävä juttu.

Pirkkalaisen mielestä ihmisten tavoittamisestakin on tullut kummallisen monimutkaista. Keskustan sisäisessä viestinnässä yksi haluaa kirjoittaa sähköpostia, toinen seuraa sosiaalista mediaa ja kolmas lukee sanomalehtiä.

– Kaikki nämä lainalaisuudet ovat myös äänestäjien keskuudessa ja vielä suuremmalla variaatiolla.

Some kuntoon nyt. Se oli yleinen palaute Pirkkalaiselle keskustan tupailloissa.

Hänestä se osoittaa, ettei sosiaalisen median toimintalogiikkaa ymmärretä. Keskustan viestinnässä on kyllä tehty hienoja kuvia ja videoita, mutta niitä ja muuta sisältöä pitäisi keskustalaisten sitten jakaa.

–  Eivät ihmiset seuraa keskustan, vaan ihmisten sosiaalista mediaa, Pirkkalainen huomauttaa.

– Perussuomalaiset on mielestäni tämän digitaalisen ajan ainoa kansanliike.

Pirkkalainen muistaa, kuinka jo vuoden 2009 eurovaaleissa kohistiin oikeistopopulistisesta liikehdinnästä. EU-kriittiset voimat alkoivat ottaa jalansijaa.

Vihreä aate siirtyi hiljalleen poliittisella kartalla vasemmalle, alkoi pako keskustasta äärilaidoille. Samaan aikaan keskusta oli poikkeuksellisen pitkään vallassa.

– Yhtälö on ollut helvetillinen keskustalle.

Pirkkalainen toki myöntää, että virheitäkin on tehty. Niiden pelkääminen johtaisi hänestä siihen, ettei päätöksiä enää uskaltaisi tehdä.

– Vielä viime vaaleissa tuli palautetta jätevesiasetuksesta, hän kertoo.

Puoluesihteeri tekee tiivistä yhteistyötä puheenjohtajan kanssa, ja Pirkkalaisen aikaan heitä on ollut jopa kolme: Juha Sipilä, Katri Kulmuni ja Annika Saarikko.

– Se varmaan kertoo myös näistä vuosista tosi paljon – ja puoluesihteerin maadoittavasta merkityksestä. Puoluesihteeri on kuin veneen köli, joka ei pinnalle näy, mutta on pystyssä pysymisen kannalta olennainen.

Pirkkalainen sanoo kantavansa kuitenkin vastuunsa siitä, että hän on ollut tekemässä kaikkia linjaratkaisuja osana puoluejohtoa.

–  Jos nyt jälkikäteen arvioidaan, että oli totaalinen virhe lähteä hallitukseen keväällä 2019, niin olen ollut tekemässä sitä virhettä.

Pirkkalaisellakin on kysymys keskustalaisille. Hän haluaa kaikkien pysähtyvän miettimään, onko keskusta yhä kansanliike.

Sellainen, jossa kansa on liikkeellä tärkeäksi katsomiensa asioiden puolesta.

– Meistä on toimintakulttuurin puolesta tullut hiljalleen puolue, joka on itse asiassa aika kaukana siitä.

Pirkkalaisen mukaan kentällä odotetaan usein valmiita toimintaohjeita siitä, milloin pitäisi järjestää tapahtumia tai teemapäiviä. Hän toivoo, että niitä syntyisi ihmisten omasta aloitteesta.

Tarkoitus kun on, että paikallisen politiikan asioista heitettäisiin palloa valtakunnan tasolle.

– Joskus sanotaan, että puoluejohto puhuu vain juhlapuheissa kansanliikkeestä. Se on varmasti oikeutettu palaute, mutta saman palautteen voi antaa toisinpäin. Kansanliike tarkoittaa vapaaehtoistyötä yhteisten tavoitteiden eteen.

– Liian usein tuntuu, että keskustan työ on sen kuuluisan ”jonkun muun” tehtävä. 

Tilanteesta voi syyttää osin korona-aikaa, joka jätti jälkensä myös keskustan toimintaan. Kynnys lähteä liikkeelle on edelleen korkealla, ja se koskee myös yleisöä, jota tapahtumiin kaivattaisiin.

– Aika on siltä osin uusi, Pirkkalainen sanoo.

Korona-ajan pakotettu digiloikka toi monia hyötyjä, mutta viime kuntavaalien ehdokashankinnan aikaan niitä oli välillä puoluesihteerinä vaikea nähdä. Teams-palaveri toisensa jälkeen järjestöväkeä piti innostaa ehdokashankintaan, ja ihmiset pitivät kameransa kiinni.

– Keräsin itseni innostavaan moodiin ja puhuin niille mustille palloille pimeän keskellä, Pirkkalainen naurahtaa.

Korona-ajan jälkeen keskustan kentän kiertämisestä ja ihmisten tapaamisesta tulikin Pirkkalaiselle ehdoton työn suola.

– Se on antanut valtavasti energiaa. 

Puoluetoimiston väki on vähentynyt puolella kesäkuusta 2018, jolloin Pirkkalainen aloitti puoluesihteerinä. Viime ajat hän on johtanut 11 työntekijän porukkaa.

– Joillakin on sellainen mielikuva, että puolue syö kaikki resurssit. Mutta tämä on todella pieni organisaatio.

Pirkkalaisen mielestä keskustapiirien työntekijät pitäisi siirtää puoluetoimiston alaisuuteen.

Tällä hetkellä piirit ovat itsenäisiä järjestöjä, eivätkä ne luovu asemastaan helposti. Toiminnan tehostaminen tarkoittaa yleensä työpaikkojen menetystä.

– Nyt olisi kuitenkin pakko herätä tilanteeseen, jossa keskusta on keskisuuri puolue, ja se koskee myös resursseja. On pakko katsoa, että monet ihmiset eivät tee samoja asioita. Työntekijöiden erikoisosaamisalueita voisi kehittää niin, että ne palvelisivat koko puoluetta, sanoo Pirkkalainen.

Piirihallituksille tehtiin juuri kysely, jossa kartoitettiin kiinteistöjen määrää eli sitä, paljonko seiniin menee rahaa. Kysyttiin myös, onko piireillä valmiutta siirtää työntekijöitään puoluetoimiston alle.

– Liikkeelle kannattaa lähteä kokeilun kautta. Varmasti on piirejä, jotka ovat valmiita pilotoimaan tätä. Siitä voi syntyä myönteinen kehä.

Pirkkalainen tietää, että uudistusta vastustetaan senkin vuoksi, etteivät piirit halua “Helsingin alaisuuteen”.

– Mutta nyt on vain tultava 2020-luvulle. Auttamatta vanhanaikaisen järjestelmän ylläpitäminen ei ole mielestäni työntekijöidenkään etu.

Pirkkalainen on tehnyt pitkän uran keskustan politiikan liepeillä. Aiemmin hän työskenteli muun muassa erityisavustajana sosiaali- ja terveysministeriössä Juha Rehulan ja Annika Saarikon ministerikausilla.

Pirkkalainen kokee, että nyt on oikea aika toiselle työuralle. Puoluepolitiikka ei kuulu maakuntajohtajalle, vaan poliittisia linjoja vetävät Kainuun poliitikot.

– Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta pidän erittäin epätodennäköisenä, että olen tämän jälkeen enää vaaleissa ehdolla.

Pirkkalainen aikoo pitää edelleen talonsa Iisalmessa, missä poika käy lukiota. Asuinpaikkansa hän muuttaa Kajaaniin ja asuu siellä vuokralla.

Pirkkalaisella on läheinen suhde Kainuuseen. Hän asui lapsena perheensä kanssa Sonkajärvellä, Kainuun ja Pohjois-Savon rajalla. Asioilla käytiin usein myös Kajaanissa.

– Minulla on vahvasti tunne, että palaan nyt kotiseudulleni.

Pirkkalaiselle puoluesihteeriuran kohokohdaksi jää tammikuun 2022 aluevaali-ilta.

– Ei pelkästään se hyvä tulos, vaan se, että onnistuimme joka askeleella. Teimme keskustan näköisen ohjelman, johon oma väki uskoi, ja joka asetti vaalikeskustelun agendan.