Uutuuskirja kertoo Marinin ja Niinistön kireistä väleistä: "Se ukko yrittää puuttua joka asiaan"

Kirjat

Suomessa on eletty pari päivää koronapandemian vuoksi julistettuja poikkeusoloja, kun pääministeri Sanna Marin haluaa keskustella luottotoimittajansa Lauri Nurmen kanssa.

Puheenaiheena on tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

– Se ukko yrittää puuttua joka asiaan, Marin puuskahtaa.

Nurmi kysyy, tarkoittaako pääministeri valmiuslain käyttöönottoa edeltäneitä tapahtumia.

– Paljon muutakin. Se on alusta asti yrittänyt puuttua asioihin, jotka eivät sille kuulu.

Marin kokee, että Niinistö koettelee valtiosäännön rajoja ja yrittää käyttää valtaa ohi pääministerin. Nurmi kysyy, miksi Marin ei sano asiasta Niinistölle.

– Olen sanonut, hän vastaa.

– Mulle on ihan fine, että suomalaiset rakastavat presidenttiään, mutta miksi sen pitää puuttua asioihin, jotka eivät sille kuulu. Tuntuu, että se ei luota muhun – siihen että nuori pääministeri osaisi asiat.

Iltalehden politiikan toimittajana työskentelevä Nurmi ei luonnollisestikaan kirjoita Marinin kommentteja maaliskuussa 2020 lehteen. Hän kuitenkin kirjaa keskustelun muistiin.

– Marin sanoo asiat siksi, että voisin niistä joskus kertoa osana historiankirjoitusta. Kyse on hänen tuntemuksistaan ja kokemuksistaan yhdessä Suomen historian vaikeimmista paikoista, Nurmi tulkitsee.

Toimittaja päättää, että kertoisi Marinin presidenttikritiikistä joskus, jos kirjoittaisi hänestä tai tapahtumista kirjan – toki vasta sitten, kun sekä Marinin pääministerikausi että Niinistön presidenttikausi olisivat päättyneet.

Kovin pitkään Nurmi ei malta odottaa. Pääministerin vaihtumisesta on kulunut puolitoista vuotta ja presidentin vasta vajaat kahdeksan kuukautta, kun Nurmen kirja Sanna Marin näkee päivänvalon.

Nurmi ei silti ehättänyt Marin-kirjakilvassa ykköseksi. Toimittaja Salla Vuorikosken kirjoittama Poikkeuksellinen pääministeri ilmestyi lokakuun puolivälissä.

Vuorikosken Marin-kirjan sisältö vuoti julkisuuteen useita päiviä ennen sen virallista julkaisua. Syy ei johtunut kirjan ennakkovedoksen saaneista tiedotusvälineistä, vaan osa kirjakaupoista oli laittanut teoksen myyntiin liian aikaisin.

Nurmi ja hänen kustantajansa Into pyrkivät ennaltaehkäisemään vuodot turvautumalla vanhakantaisiin menetelmiin: kirjan vedosta ei lähetetty toimittajille sähköisesti, vaan paperitulosteena. Silti Nurmenkin kirjan embargo rikkoutui, ja vieläpä samasta syystä kuin Vuorikosken.

Vuorikosken ja Nurmen kirjojen päähenkilö on sama, mutta teosten lähdeaineistot poikkeavat toisistaan.

Vuorikoski haastatteli kirjaansa varten yli seitsemääkymmentä Marinin lähellä työskennellyttä poliitikkoa, virkamiestä ja toimittajaa. Lisäksi hän teki tietopyyntöjä sekä etsi käsiinsä Marinin vanhat blogikirjoitukset ja somepäivitykset.

Nurmi sen sijaan pystyy hyödyntämään kirjassaan pitkään jatkunutta yhteistyötään Marinin kanssa. Hän ryhtyi Aamulehden toimittajana seuraamaan Marinin uraa jo vuonna 2014, kun tämä vasta pohjusti poliittista läpimurtoaan.

Vuosien varrella Nurmen ja Marinin suhteet kehittyivät luottamuksellisiksi. Syksyllä 2018, kun kansanedustaja oli palaamassa perhevapaalta takaisin töihin, hän kutsui Nurmen eduskunnan kuppilaan tytärtään katsomaan.

Kun Marin teki lopullisen läpimurtonsa Antti Rinteen tuuraajana SDP:n vaalistartissa tammikuussa 2019, Nurmi istui illallispöydässä häntä vastapäätä. Myöhemmin ensimmäisenä pääministerijoulunaan Marin halusi antaa haastattelun juuri Nurmelle, vaikka pyyntöjä on jonossa sadoilta muiltakin tiedotusvälineiltä.

Vuosien tuttavuuden perusteella Nurmi vakuuttaa, että vaikka Marin saattaa julkisuudessa vaikuttaa kylmäkiskoiselta, jopa tylyltä, ihmisenä hänessäkin on lämmin ja syvästi tunteva puolensa.

– Olen nähnyt Marinin poskilla kyyneleet ja kuullut hänen äänessään vilpittömän voimattomuuden, kun hän on kokenut kärsineensä vääryyttä. Olemme puhuneet lapsista ja heidän lempileluistaan, näyttäneet toisillemme valokuvia pehmonalleista, Nurmi kirjoittaa.

Määrittävin Marinin ominaisuuksista on Nurmen mukaan kuitenkin kunnianhimo.

– Jopa röyhkeä ja alaston kunnianhimo, hän tarkentaa.

Se huokui Nurmen mukaan Marinista jo silloin, kun tämä oli vielä suuri tuntematon myös omilleen. Niinkin aikaisin kuin kesällä 2014 tamperelaisvaltuutettu vihjasi Nurmelle tavoittelevansa SDP:n puheenjohtajuutta Antti Rinteen jälkeen.

Salla Vuorikosken Marin-kirjan pääuutisiksi nousivat päähenkilön luultua aiemmin muodostunut Nato-kanta ja hänen taipumuksensa välillä läksyttää alaisiaan kovaäänisesti. Nurmi vahvistaa molemmat väitteet.

Tuoreen kirjan mukaan Marin aloitti Nato-keskustelut lähipiirinsä kanssa jo vuoden 2021 alussa, ellei jopa edellisen vuoden lopussa. Nopea mielenmuutos johtui Nurmen mukaan Marinin pragmaattisesta luonteesta: vasta pääministerinä Marin ymmärsi, että Suomi oli Brysselissä ulkopuolinen, koska emme kuuluneet Natoon.

Nurmen haastattelemat kabinettilähteet vahvistivat myös, etteivät pääministerin johtamistavat olleet aina esimerkilliset: välillä hän huusi alaisilleen, ja kevyt kiroilu oli osa Marinia.

Nurmi ei tosin vaikuta pitävän äänen korottamista välttämättä negatiivisena asiana.

– Uskallus huutaa luotettujen silmien edessä voidaan nähdä myös luottamuksen osoituksena heitä kohtaan. Pääministeri uskaltaa olla oma alaston itsensä, toimittaja tulkitsee.

Vuorikosken mukaan Marin kohteli pääministerinä välillä tylysti myös ministerikollegoitaan. Nurmi ei kirjassaan käsittele juurikaan ministerien välistä yhteistyötä, vaan keskittyy enemmän Marinin ja presidentti Niinistön suhteisiin.

Kyse oli molemminpuolisesta antipatiasta. Nurmen mukaan Niinistö reagoi voimakkaasti kuulleessaan joulukuussa 2019 Antti Rinteeltä tämän seuraajan nimen.

– Voi v…, presidentti ähkäisi.

Nurmen mukaan kitka johtui Niinistön puolelta siitä, että presidentti koki Marinin ottavan asioihin kantaa liian yksioikoisesti ja suorasukaisesti sekä korostavan tarpeettomaan paljon itseään.

– Niinistön silmissä Marinilta puuttuu lukeneisuutta ja laaja-alaista ymmärrystä maailmasta, Nurmi kirjoittaa.

Marinia taas puistatti koko presidentti-instituutio.

– En halua ryhtyä v…n kuninkaalliseksi, hän tokaisi Nurmelle kesällä 2022.

Vuorikosken tavoin Nurmi on lukenut tarkasti Marinin vuosina 2008–2020 julkaisemat sadat blogikirjoitukset, jotka tämä on sittemmin poistanut verkosta. Blogissaan Marin kirjoitti runsaasti muun muassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ja feminismistä.

Hän kertoi myös omasta taustastaan sateenkaariperheen lapsena, jota Nurmi pitää ”poliitikolle ässänä”. Marinin kirjoituksiin perheensä vähävaraisuudesta toimittaja suhtautuu varauksella.

Perusteluksi käy vanha luokkakuva. Siinä neljäsluokkalainen Marin on pukeutunut keltaiseen neuleeseen, jonka rintapieltä korostaa vihreä krokotiili.

– Kovin monella ala-asteikäisellä suomalaislapsella ei syvimmän laman puristuksessa roiku vaatekaapissaan Lacosten neuletta, Nurmi huomauttaa.

Blogikirjoitusten perusteella Nurmi määrittelee tulevan pääministeriksi ”ehdaksi vasemmistopopulistiksi” ja ”tulipunaiseksi vasemmistolaiseksi”.

Teksteissään Marin vaatii Tampereelle muun muassa kaupunginosa- ja nuorisovaltuustoja, maksutonta joukkoliikennettä, kunnallisia vuokra-asuntoja sekä kaupungin liikelaitosten yksityistämisestä luopumista.

Hänen talousajattelunsa ytimessä on pääomatulojen ja varallisuuden verotuksen kiristäminen.

– Varakkaat Marin näkee kirjoitustensa valossa ihmisinä, joiden ensisijainen velvollisuus on rahoittaa sosiaalietuuksia, Nurmi tulkitsee.

Vanhojen hengentuotosten esiin kaivaminen antaa toimittajalle aiheen ihmetellä Marinissa pääministerikauden aikana tapahtunutta muutosta. Blogi hiljenee ja poistuu kokonaan verkosta.

Sosiaalidemokratiaan viittaava sisältö alkaa kadota myös Marinin sosiaalisen median tileiltä. Tilalle tulee omakuvia ja festaripäivityksiä.

Tampereen-vuosien kaverit jäävät, ja uusi ystäväpiiri koostuu tosi-tv-tähdistä, muusikoista ja somevaikuttajista. Nurmen mielestä Marin ei hahmota tilanteen sudenkuoppia.

– Julkisuudesta ja julkisuudessa eläville ihmisille pääministerin kanssa bilettäminen on sosiaalista statusta ja klikkien ansiosta taloudellista pääomaa. Monilla heistä on vahva motiivi hyötyä pääministeri Marinista ja levittää julkisuuteen videoita humalaisesta pääministeristä.

Nurmen mukaan todennäköisin vastaus Marinissa tapahtuneeseen muutokseen löytyy tämän yksityiselämästä.

– Jos abivuonna alkanut suhde alkaa rakoilla yli 35 vuoden iässä, ei ole tavatonta, että aikuiset ihmiset kohtaavat elämäntilannekriisin ja muuttavat käytöstään. Kuvaan saattaa astua reipasta juhlimista ja uusia tuttavuuksia, Nurmi kirjoittaa.

– Jokainen voi tykönään pohtia, löytääkö peilistään tai lähipiiristään vastaavalla tavalla käyttäytyneen ihmisen.

Pääministerikauteen liittyneet kohut täyttävät kirjasta merkittävän osan, mutta Nurmi ei sivuuta myöskään Marinin Suomen valtiolliseen historiaan jättämiä jälkiä.

Merkittävimpänä niistä toimittaja pitää sitä, miten nopeasti Marin onnistui kääntämään poliittisen kentän vasemman laidan Naton kannalle. Samalla Marin tuli nahkatakissaan taluttaneeksi Ruotsinkin Natoon.

– Kuvaus ei edes ole liioiteltu, Nurmi vakuuttaa.

Nurmen mukaan Marin rikkoi pääministerikaudellaan monet lasikatot, mutta nyt ”aatteen värit ovat vaihtuneet rahan väreihin”. SDP:n puheenjohtajuudesta ja kansanedustajuudesta luovuttuaan Marin alkoi kiertää maailmaa ja puhua politiikasta sekä johtamisopeista suuresta rahasta.

– Marin on polulla miljonääriksi ja käyttäytyy kuin nousukas, joka on äkkirikastunut ja tahtoo julistaa sitä koko maailmalle Instagramissa, Nurmi kirjoittaa.

– Suihkuseurapiireistä katsottuna tamperelaisen palava halu vaikuttaa kotimaansa asioihin ja naisten oikeuksiin tuntuu kaukaiselta.

Vuorikosken tavoin Nurmikaan ei rohkene ennustaa Marinin uran seuraavia liikkuja. Hän näkee kuitenkin pintakiillon alla edelleen pitkäjänteisyyttä ja ihmisoikeustaistelijaa, asiapoliitikkoa ja intohimoa.

– Yksi luku hänen tarinassaan on valmis kerrottavaksi, mutta seuraava luku on vasta alussa.

Lauri Nurmi: Sanna Marin. Into, 288 s.

Salla Vuorikoski: Sanna Marin – poikkeuksellinen pääministeri. WSOY, 467 s.