Ukko-Pekka, Reissu-Lasse, UKK, Manu – näistä aiemmat presidentit muistetaan
K.J. Ståhlberg 1919–25
Suomalaisen oikeusvaltion isä, jonka johtajuutta leimasi vahva velvollisuudentunto. Oppinut virkamies ja pidättyväinen persoona. Jälkipolvien arvostama, mutta ei yltänyt omana aikanaan koko kansan presidentiksi.
Lauri Kristian Relander 1925–31
Nousi presidentiksi yllättäen mustana hevosena. Seurallinen karjalaismies, jonka aikalaiset tunsivat ”Reissu-Lassena” useiden ulkomaanmatkojen vuoksi. Kokematon ja impulsiivinen johtaja. Ei nähnyt ajoissa Lapuan liikkeen muodostamaa uhkaa demokratialle.
P.E. Svinhufvud 1931–37
Päättäväinen periaatteen mies, joka kukisti Mäntsälän kapinan 1932 kuuluisalla radiopuheellaan. Ukko-Pekaksi kutsutun myhäilevän ja kansanomaisen olemuksen takana oli rautainen tahto.
Kyösti Kallio 1937–40
Parlamentaarinen sovittelija, joka rakensi kansallista yhteishenkeä ja loi pohjaa Suomen taistelulle talvisodassa. Jäyhä talonpoika, jolla oli vahvaa kunnianhimoa ajaa maalaisväestön asiaa.
Risto Ryti 1940–44
Pyrki turvaamaan Suomen itsenäisyyden sodan oloissa. Rationaalinen ja analyyttinen johtaja, joka tiesi, että sodan aikana laillisuus ja kansainvälinen oikeus eivät päde. Pidättyväistä luonnetta verrattu Ståhlbergiin.
C.G.E. Mannerheim 1944–46
Arvovaltainen aristokraatti ja kokenut rintamaupseeri, joka tunsi kansainvälisten suhteiden kiemurat. Piti hallituksesta eristäytyneenä auktoriteettina yllä suomalaisten uskoa sodasta selviämiseen.
J.K. Paasikivi 1946–56
Jyrkkä ja omapäinen persoona, joka johti kylmän sodan alkuvuosina vahvan karismansa ja pitkän kokemuksensa avulla. Herätti muissa pelonsekaista kunnioitusta. Vaali luottamuksellisia suhteita Neuvostoliittoon.
Urho Kekkonen 1956–82
Suomen pitkäaikaisin presidentti jakoi vahvasti mielipiteitä. Poikkeuksellisen voimakas johtaja, joka otti sekä sisä- että ulkopolitiikan haltuunsa laajalle ulottuvien verkostojen avulla.
Mauno Koivisto 1982–94
Siirsi Suomea parlamentaristiseen suuntaan ja kohti Euroopan unionia. Karismaattinen ja pohdiskeleva johtaja, joka sai aikaan hurmoksellisen Manu-ilmiön pitkän Kekkosen kauden jälkeen.
Martti Ahtisaari 1994–2000
Mutkaton ja ulospäin suuntautuva persoona. Arkipäiväisti presidentti-instituutiota. Hintana oli arvostuksen mureneminen. Kokenut diplomaatti oli enemmän kotonaan matkoilla kuin sisäpolitiikan areenoilla.
Tarja Halonen 2000–2012
Työläistaustainen presidentti, jolle tasa-arvo, ihmisoikeudet ja hyvinvointivaltio ovat lähellä sydäntä. Suorasukainen persoona, jonka kautta leimasi taistelu johtajuudesta pääministerin kanssa.
Lähde: Tiihonen ym. (toim.): Presidentti johtaa – suomalaisen valtiojohtamisen pitkä linja. Siltala, 2013.