Tutkijat: Puheet yhteisestä vihollisesta yleistyneet puoluekentällä

Helpot maailmanselitykset leimaavat poliittista keskustelua Suomessa ja maailmalla.

Yhdysvalloissa presidenttiehdokas Donald Trump haluaa rakentaa muurin Meksikon rajalle maahantulijoiden pysäyttämiseksi. Britanniassa populistipoliitikot ajoivat kansan äänestämään EU-eron puolesta. Suomessa turvapaikanhakijoiden kasvanut määrä on kirvoittanut poliitikoilta rasistisia lausuntoja.

Mustavalkoinen, viholliskuvia vilisevä puheenparsi vaatii otollisen yhteiskunnallisen tilanteen upotakseen ihmisiin, sanoo valtio-opin ja poliittisen historian tutkija Laura Parkkinen.

Tutkijan mukaan mediatilaa hallitsevat uutiset, jotka kertovat kansan kurjistumisesta, köyhtymisestä ja työttömyydestä. Samalla esiin on noussut selkeitä uhkakuvia kuten maahanmuutto.

– Populistien viljelemät uhat sopivat tähän kokonaisuuteen ja alkavat vaikuttaa ihmisten mielissä enemmän tosilta.

Politiikan tutkija Erkka Railo sanoo, että yhteisten viholliskuvien viljely on tehokas keino koota yhteen erilaisia ihmisiä.

– Heitä yhdistää usein protesti tai jopa suoranainen viha poliittista eliittiä, talouseliittiä tai kulttuurieliittiä kohtaan.

Suomessa malliesimerkki on perussuomalaiset, joka sai ennen vaaleja kannatusta monesta poliittisesta suunnasta.

– Perussuomalaisten oli helppo mennä hallitukseen porvaripuolueiden kanssa. He vain poimivat sekalaisesta talouspoliittisesta ohjelmastaan kaikki oikeistolaiset kohdat.

Railon mukaan tästä seurasi, että moni puoluetta äänestänyt vaihtoi takaisin esimerkiksi SDP:n riveihin.

– Soini on yrittänyt reagoida tilanteeseen kiihdyttämällä vastakkainasettelua ja viholliskuvia luovaa retoriikkaa puhumalla esimerkiksi fillarikommunisteista.

Muutkin puolueet harrastavat Railon mukaan uhkakuvien maalailua, vaikka niiden kannattajat ovat tyypillisesti tiiviimpi ryhmä kuin perussuomalaisia äänestäneet.

– Yksi esimerkki on maanantailta, jolloin Kimmo Sasi (kok.) vertasi Li Anderssonia (vas.) ja Ville Niinistöä (vihr.) Trumpiin. Oikeistossa luodaan toisinaan mielikuvaa, että vasemmistoliitto ja vihreät ovat populistisia liikkeitä, jotka ajavat maan turmioon.

Parkkisen mukaan kova retoriikka on tullut jäädäkseen suomalaisen politiikan kentälle. Populismin valtavirtaistuminen saattaa nakertaa perussuomalaisten kannatusta, hän arvelee.

– Kun uhkakuville ja yksinkertaistuksille rakentuvasta retoriikasta tulee mainstreamia, se ei ole enää populistipuolueiden valttikortti, jolla erottautua.

Viimeisimpien mielipidemittausten mukaan perussuomalaisten kannatus on 9,5 prosenttia, kun se oli viime eduskuntavaaleissa 17,7 prosenttia.

Parkkisen mukaan populistiseen ja toisinaan vihamieliseen puhetapaan liittyy myös ylilyöntien riski – yliampuvista kommenteista saattaa seurata narrin rooli.

– Ranskassa Jean-Marie LePenin törkeän juutalaisvastaiset lausunnot söivät hänen uskottavuutensa.

Suomessa hyvän maun rajoja on tutkijan mielestä koetellut muun muassa kansanedustaja Laura Huhtasaari (ps.). Hän ehdotti keväällä esimerkiksi turvapaikanhakijoiden liikkumisvapauden rajoittamista.

Huhtasaaren retoriikasta voi löytää yhteyksiä esimerkiksi Saksan vaihtoehtopuolueen johtajaan Frauke Petryyn, Parkkinen vertaa.

– Petry vetoaa usein taustaansa kemistinä ja tiedeyhteisön jäsenenä. Huhtasaari korostaa olevansa siviiliammatiltaan opettaja. Opettajana hänen on helppo ottaa jokin asia käsittelyyn ja leimata se oikeaksi tai vääräksi.