Tuore puoluesihteeri Antti Siika-aho: Keskustan tehtävä on antaa ääni maan hiljaisille
Ensimmäiset työpäivät keskustan puoluesihteerinä ovat olleet Antti Siika-aholle työntäyteisiä. Puoluesihteerin pestiin ei ole siirtymäaikoja tai perehdytysjaksoja, hommat alkavat käytännössä heti kun valinnat on tehty.
Siika-ahon päivät ovat täyttyneet käytännön asioista ja valtakunnan politiikasta. Haastattelupäivänä keskusta ilmoitti jättävänsä välikysymyksen sote-palveluista. Opittavaa, valmisteltavaa ja tehtävää on muutenkin paljon.
– Ei ole ollut aikaa jäädä puhaltelemaan. Onneksi minulla on järjestöllisen ja poliittisen taustani kautta ymmärrys, mitä puoluesihteeriltä odotetaan. Perehdytys tulee parhaiten tekemällä, Siika-aho naurahtaa.
Hänet valittiin puoluesihteeriksi Turun puoluekokouksessa selvin luvuin. Valinta ratkesi jo vaalin ensimmäisellä kierroksella.
Siika-aho on työskennellyt aiemmin ministerin erityisavustajana ja keskustanuorten pääsihteerinä. Hän on toiminut myös piirijohtajana ja puoluehallituksen jäsenenä.
Keskusta-aktiivien keskuudessa hänet tiedetään, mutta mikään suuren yleisön tuntema hahmo hän ei vielä ole.
Siika-ahosta, 37, ei oikein voi puhua ilman Koposperää.
Haapajärvellä Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevan kotikylänsä hän muistaa mainita usein, myös puoluekokouspuheessaan.
Nykyisin Helsingin Vallilassa asuvan Siika-ahon mukaan Koposperään kiteytyy koko hänen tarinansa: jokin sellainen turva ja yhteisöllisyys, joka on kannatellut elämässä vaikeina hetkinä.
– Koposperä on yhteisöllinen, mutta samaan aikaan hyvin avarakatseinen paikka, jossa aina tuetaan muita ihmisiä. Siellä saa kasvaa ja kehittyä, kokeilla ja erehtyä, kunhan muistaa, ettei ajattele itseään muita ylemmäksi.
– Kyläyhteisössäni on armollisuutta, joka on kannatellut etenkin silloin, kun on tajunnut valinneensa täysin väärän polun.
Siika-ahon tie merkittävään poliittiseen tehtävään on kaikkea muuta kuin perinteinen.
Ensikokemuksensa keskustasta hän kertoo saaneensa 1990-luvun lopulla, mutta silloin puolueen toiminta ei tempaissut häntä mukaansa.
Nuoruusvuosinaan Siika-aho oli julkisesti kommunisti ja diktatuurivaltio Pohjois-Korean ihailija. Hän toimi tuolloin Suomi–Pohjois-Korea-seuran puheenjohtajana.
Valmistuttuaan Tampereen yliopistosta vuonna 2013 Siika-aho irtaantui hiljalleen kommunismista ja Pohjois-Korean ihailusta “pitkän maailmankuvallisen kriisin” jälkeen.
Hänen mielessään jyskytti voimakas häpeän tunne. Hän päätti, ettei halua olla enää koskaan mukana missään yhteiskunnallisessa toiminnassa.
– Kun jossain vaiheessa tajusin, kuinka kaukana olen siitä ajatusmaailmasta, mihin olen kasvanut, se häpeän tunne oli karmaiseva. Se kesti pitkään. Toivoin, ettei kukaan minua muistaisi.
Menneisyyttään Siika-aho sanoo käsitelleensä paljon, vaikka se onkin ollut tuskallista. Monta kertaa hän olisi halunnut vain unohtaa kaiken.
Hän on kuitenkin pakottanut itsensä ajattelemaan kaikkia mieleen tulevia asioita ja yksityiskohtia.
– Häpeän yhä menneisyyttäni. Mutta olen sen häpeäni kanssa sinut. Säännöllisesti ihmettelen, kuinka niin kävi. Miten turvallisessa kyläyhteisössä kasvaneesta pojasta tuli sellaisen maailmankuvan edustaja?
Siika-ahon itsensä antama vastaus kysymykseen on suora.
– Olin vaan uskomattoman tyhmä.
Aikansa menneisyyttään käsiteltyään Siika-aho huomasi, ettei kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ollut kadonnut minnekään. Opiskelijapiireissä hän tutustui keskustalaisiin, jotka ottivat hänet vastaan.
Siika-aho löysi keskustalaisesta arvomaailmasta paljon sellaista, joka kolahti hänen omaan, maailmankuvallisen kriisin mullistamaan ajatteluunsa. Hän lähti puolueen toimintaan mukaan.
– Minun on täytynyt olla itselleni armollinen. Ja kun muutkin ovat olleet minulle armollisia, on se antanut elämään sellaista vahviketta, joka kantaa.
Poliitikkona Siika-aho ei kuitenkaan ole päässyt menneisyyttään karkuun. Iltapäivälehdet nostivat hänen taustansa otsikoihin heti puoluesihteerivalinnan jälkeen. Asiasta kohistiin jo vuonna 2016, kun hän nousi keskustanuorten pääsihteeriksi.
Siika-aho sanoo ymmärtävänsä hyvin, että asia kiinnostaa edelleen niin tiedotusvälineitä, keskustalaisia kuin muitakin. Häntä ei haittaa, että asiasta kysellään. Hän kohtaa mieluummin asian avoimesti ja rehellisesti.
– Tänä päivänä tietenkin irtisanoudun kaikesta siitä, mitä olen niinä vuosina edustanut. Avoimessa yhteiskunnassa ihmisten on kuitenkin oikeus tietää myös päättäjien menneisyydestä. Se on tervettä.
– Luotan kuitenkin myös siihen, että ihmiset osaavat laittaa asiat mittasuhteisiin. Mihinkään laittomuuksiin en ole sortunut, enkä ymmärtääkseni tehnyt pahaa kenellekään.
Puoluesihteerinä Siika-aho kokee tärkeimmäksi tehtäväkseen keskustalaisten tuntojen kuuntelemisen ja tuntojen jalostamisen puolueen toimintatavoiksi. Puoluesihteerin työ on hänen mielestään palvelutehtävä niitä ihmisiä kohtaan, jotka hänet ovat tehtävään valinneet.
Hän uskoo, että yhteistyö muun puoluejohdon kanssa sujuu hyvin. Kaikkia yhdistää se, että mandaatti tehtävään on saatu keskustaväeltä. Siksi kentän palvelemisen pitäisi olla kaikille tärkeintä.
Keskustan kuuluisa kenttä ei kuitenkaan ole helpoin johdettava. Matalalla laahaava kannatus latistaa tunnelmaa. Järjestökoneistokin kaipaisi rasvausta ja kehittämistä. Tilannetta ei helpota se, että myös keskustaväen keskuuteen mahtuu ristiriitaisuuksia.
Siika-ahon edeltäjä Riikka Pirkkalainen pohti Suomenmaalle antamassaan lähtöhaastattelussa, onko keskusta enää kansanliike. Pirkkalaisen mukaan keskusta on paikoitellen aika kaukana siitä. Kentällä odotetaan helposti toimintaohjeita puoluetoimiston suunnalta.
Siika-aho sanoo ymmärtävänsä edeltäjänsä ajatuksen. Nykyaika korostaa yksilökeskeistä toimintaa, joka ei niin helposti kanavoidu poliittisten puolueiden hyväksi. Tilanne on hänen mukaansa sama muillakin puolueilla.
Kansanliike keskusta kuitenkin Siika-ahon mielestä ehdottomasti edelleen on.
– Meidän on kaikin keinoin ruokittava sitä, että keskusta voisi jatkossakin olla liike, jossa ei ole mitään etujoukkoa, joka sanoo, miten asiat tehdään.
Siika-ahon mukaan huomiota täytyy kiinnittää siihen, että jokainen keskustan toimintaan osallistuva kokisi saavansa äänensä kuuluviin. Ja sitä ääntä myös kuunneltaisiin.
– Keskustan tehtävä on aina ennenkin ollut se, että annetaan ääni maan hiljaisille. Sen puolesta täytyy tehdä jatkossakin töitä.
Siika-aho ei halua puoluesihteeriuransa alkumetreillä linjata tarkemmin keskustan järjestöllisesta uudistamisesta.
Hänen mielestään tärkeintä on kentän erilaisten äänenpainojen kuunteleminen.
Riikka Pirkkalainen sanoi lähtöhaastattelussaan, että keskustapiirien työntekijät pitäisi siirtää puoluetoimiston alaisuuteen. Pirkkalaisen mukaan sillä voitaisiin edesauttaa sitä, että piirien työntekijöiden erikoisosaamiset palvelisivat koko puoluetta.
Siika-aho sanoo kannattavansa sitä, että kaikki mikä palvelee koko keskustaa, pitää saada aikaiseksi. Hän ei kuitenkaan halua tieten tahtoen rikkoa mitään ennen kuin asiasta on käyty puolueessa kunnon keskustelu.
– Tästä täytyy keskustella avoimesti ja rauhassa. En halua sanella, miten asiat tehdään. Minulla ei ole vahvaa mielipidettä asiasta, pidän tätä enemmän käytännöllisenä kysymyksenä.
Haastattelu on venähtänyt yliajalle, Siika-ahon on kiirehdittävä seuraavan kokoukseen.
Vielä on kysyttävä, miten puoluesihteeri näkee puolueensa tilan. Entinen suuri on enää vain keskisuuri. Nouseeko keskusta enää tästä?
Sitä Siika-ahon mielestä ei ole olennaista nyt pohtia. Tärkeintä hänen mielestään on keskittyä keskustan kehittämiseen, tulevaisuuden suunnan luovimiseen.
– Meidän pitää taas herättää luottamusta sekä keskustalaisissa että muissa suomalaisissa.