Toimittajalta | Tämä on jo todella noloa
Tyhjänpäiväinen farssi. Niin voisi sanoa Orpon hallituksen viime päivien soutamisesta ja huopaamisesta rasismikeskustelussa.
Tässä kohden jo heti muistutettakoon, että hallituksen piti kokoontua budjettiriiheen maanantaista lähtien. Ja budjettiriihen keskiössä pitäisi olla talous.
Mutta ei tullut budjettiriihtä. Tuli rasismiriihi, jonka keskiössä olivat etenkin kansanedustaja Teemu Keskisarjan (ps.) puheet.
Ja millainen kelvoton show!
Asetelma on jotenkin niin tuttu.
Ensin perussuomalaisten leiristä kuuluu kommentteja, jotka ovat muiden korviin loukkaavia. Syntyy kohu.
Hallituksessa siitä hermostuu ensimmäisenä RKP ja kohta myös kokoomus. Sitten pääministeri Petteri Orpo (kok.) sanoo, ettei tämä käy.
Pidetään palaveria. Laaditaan tiedonantoa, sanotaan julkisesti, ettei tällaista hyväksytä enää.
Sen jälkeen perussuomalaiset irtautuvat yhdessä sovitusta, pyyhkivät koko hommalla pöytää. Ilkkuvat jopa pääministerin puheille.
Eikä mikään muutu.
Niin tuntuu käyneen nytkin.
Maanantaina Orpo kertoi, että jatkossa hallituspuolueiden kansanedustajille tulee sanktioita, jos he menevät möläyttelemään asiattomia.
Pian valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) veti maton Orpon jalkojen alta sanomalla Helsingin Sanomille, etteivät muut hallituspuolueet voi päättää yhden ryhmän puolesta, tuleeko yksittäiselle kansanedustajalle seuraamuksia vai ei.
Hämmennys oli tiedotusvälineissä tässä vaiheessa laajaa. Mitä koko hallituksen rasismikeskustelusta jäi käteen? Vai jäikö mitään?
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä hämmensi soppaa kutsumalla koko asiaa uutisankaksi.
Orpon ja Purran oli lopulta tultava median eteen kertomaan, miten asia on. Eikä selkoa saatu vieläkään.
Orpo puhui kyllä isoon ääneen uudesta toimintatavasta, mutta todellisuudessa systeemi toimii niin kuin tähänkin asti.
Jos joku hallituspuolueen kansanedustaja sanoo asiattomuuksia, ryhmänjohtajat keskustelevat ja päättävät yhdessä, onko siitä tarpeen antaa seuraamuksia.
Epäselväksi jäi, mitä tapahtuu sitten, jos yhden ryhmyrin mielestä kynnystä ei ole ylitetty.
Toimiiko homma niin, että esimerkiksi perussuomalaisten Jani Mäkelällä on mahdollisuus vesittää koko homman sanomalla, ettei hänen mielestään jonkun perussuomalaisen kansanedustajan puheet riitä seuraamuksiin?
Tulee mieleen YK:n turvallisuuneuvosto ja pysyvien jäsenmaiden veto-oikeus. Yhtä tyhjän kanssa.
Oiva esimerkki tästä on se, ettei Keskisarjalle näyttäisi olevan tulossa mitään seuraamuksia. Jos ei hänelle, niin miksi sitten kenellekään muullekaan.
Tilanne vetää Orpon noloon valoon. Samaiseen valoon tulee vetäistyksi myös RKP:n Anders Adlercreutz, joka tiistaiaamuna iloitsi medialle sanktiojärjestelmästä merkittävänä käänteenä.
Koko rasismikeskustelu alleviivaa, kuinka heikoissa kantimissa pääministeri Orpon johtajuus on.
Hänellä tuntuu olevan sula mahdottomuus saada hallitustaan ruotuun. Perussuomalaiset irvailevat pääministerin arvovallalle sangen avoimesti.
Purrakaan ei tunnu enää välittävän hänen ja Orpon välisestä lojaliteetistä, kun pelissä on puolueen fundamentaalinen ykkösasia eli maahanmuuton vastustaminen.
Ja miksi Purra välittäisikään, sillä Orpo ei uskalla kaataa hallitusta. Se olisi kokoomukselle liian iso arvovaltatappio.
Hallituskriisejä saattaa kuitenkin tulla lisää. Ehättihän pääministeri jo sanomaan, että sanktioimatta jättäminen olisi väistämättä hallituskysymys.
Show siis saattaa jatkua.
Voi kuitenkin kysyä, mitä järkeä koko touhussa on.
Ja vastatakin voi: ei yhtään mitään.
Perussuomalaisille tuntuu kelpaavan, että julkista keskustelua hallitsee pöyristys heidän maahanmuuttokommenteistaan.
Se peittää alleen sen ikävän tosiasian, että hallitus on tekemässä mittavia leikkauksia, jotka osuvat kipeästi myös perussuomalaisten äänestäjiin. Toiveissa on, että maahanmuutosta puhumalla myös alamaissa ollut kannatus nousisi.
Puolueen käsityksiä maahanmuutosta tai erilaisista ihmisryhmistä rasismikeskustelu ei kuitenkaan muuta. Eikä se muuta sitä ristiriitaa, että kokoomus, RKP ja kristillisdemokraatit ovat valmiita painamaan asiaa villaisella.
Samaan aikaan talous kaipaisi ratkaisuja.
– Suomi ja suomalaiset ansaitsevat parempaa, sanoi keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen.
Siihen ei juuri ole lisättävää.