Toimittajalta | Taloutta voi piristää enää vain Orpon hallituksen lopun lähestyminen

Politiikan vuosi 2025 jää kohta taakse, ja harva jäänee kaipaamaan.

Kun 2020-luvun puoliväli on ylitetty, Suomen valtio velkaantuu ennen näkemätöntä vauhtia, EU:n tarkkailuluokalla karttakeppi heiluu, talouskasvu jumii nollassa, työttömyys huitelee Euroopan huipulla ja hyvinvointialueilla ajetaan alas palveluita. Siinä sivussa Aasian miljardiväestö on suututettu rasistisella ilveilyllä ja talouskasvua on tulpattu vaikeuttamalla maahanmuuttoa.

Rekordia on turha selitellä: Petteri Orpon (kok.) hallitus on ajamassa päin seinää kaikkien niiden taloustavoitteiden osalta, joita se Säätytalon portailla juhlavasti julisti 2,5 vuotta sitten.

Työttömyysaste on Tilastokeskuksen tuoreimman tiedon mukaan noussut mittaushistorian uuteen ennätykseen eli 10,6 prosenttiin. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Antti Rinteen ja Sanna Marinin demarivetoiselta hallitukselta se jäi koronavuosien vaikeuksista huolimatta 7,1 prosenttiin. Parjattu Juha Sipilän (kesk.) hallitus painoi työttömyyden peräti 6,4 prosenttiin ja sai kaiken päälle julkisen talouden lähes tasapainoon.

Tietysti Orpo, valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) ja kumppanit voivat vedota ulkoisiin syihin. Maailmalla tuulee, se tiedetään. Mutta mistään ”näkymättömästä jarrusta” on turha itkeä, kun hallitus on tappanut talouskasvun hennotkin oraat aivan itse leikkaamalla laskusuhdanteessa ja heikentämällä työttömyysturvaa työttömyyden kasvaessa. Siinä on saksittu samalla luottamus omaan talouteen ja tulevaisuuteen.

Vaikka kasvua tuovan kuluttamisen puutetta päättäjien ja talousviisaiden taholta kuinka valiteltaisiin, arkijärkinen ihminen kyllä ymmärtää, ettei nyt ole oikea aika laittaa luottokorttia laulamaan tai sitoa itseään isoon asuntovelkaan. Autokin jää helposti vaihtamatta, jos pakottavaa tarvetta ei ole.

Alkava vuosi 2026 on siinä mielessä harvinainen, ettei maassa käydä valtakunnallisia vaaleja. Edellisen kerran tällaisessa poliittisessa tyhjiössä elettiin koronavuonna 2020.

Tämä tarkoittanee sitä, ettei puolueiden kannatuskäyrissä nähdä mitään rajuja heittoja – ainakaan vielä alkupuolella vuotta. Ensi kesän puoluekokouksissakaan ei ole luvassa puoluejohtajavaihdoksia, jotka saattaisivat muuttaa pelitilannetta. Vaalit ratkaiseva liikkuva äänestäjä ei ole liikkeellä vielä.

Oppositiossa SDP:n Antti Lindtman voi katsella tätä kaikkea tyytyväisenä. Demarijohtajan kannattaa jatkaa nykyisellä linjallaan: keskitiellä körötellen ja virheitä vältellen, sanomatta mitään liian jyrkkää ja olemalla lupaamatta mitään sellaista, mistä joutuisi vaaliväittelyissä tilille.

Hallitus hoitaa demareiden vaalityön aivan itse. Kun SDP pystyy tarjoamaan vaihtoehdon, jossa sitä äänestämällä saa Orpon pois pääministerin paikalta ja perussuomalaiset ulos seuraavasta hallituksesta, se riittää jo monelle ilman ohjelmallisia ihmetemppuja. Opposition kakkospuolueella keskustalla on paljon enemmän työtä äänestäjien mielenkiinnon herättämisessä.

Kun vaalikauden viimeinen vuosi alkaa, hallituksen temput alkavat olla tehty ja nähty. Jäljellä on enää lisää EU:n vaatimiksi kehystettäviä leikkauksia ja pääministeri Orpon jatkuvaa, lähes epätoivoista puhetta talouden ”käänteestä”, joka häämöttää aina seuraavan nurkan takana.

Huhtikuun 2027 eduskuntavaaleihin mennessä talousihmettä on kuitenkin turha odottaa. Äänestäjät tietävät myös, että luottamus omaan talouteen ei palaa korulauseilla.

Sen sijaan tieto vallassa olevan hallituksen päivien vääjäämättömästä vähenemisestä saattaa kyllä sitä lisätä, ainakin aavistuksen.