Toimittajalta | Keskustan pakassa on tummanvihreä ympäristövaltti – aateperinnöstä kelpaa ammentaa tulevissakin kisoissa
Kaikilla mittareilla lienee selvää, että sekä tulevien vuosikymmenten että jo nykypäivän poliittisia mannerlaattamittakaavan kysymyksiä ovat ympäristö- ja ilmastokysymykset.
Ilmastonmuutos tuli jokaisen suomalaisen iholle heinäkuun hellejakson myötä. Ilmatieteen laitoksen mukaan näin korkeat lämpötilat olisivat ilman ilmastonmuutosta käytännössä mahdottomia.
Eikä tämä varmasti jää viimeiseksi kerraksi, kun ilmasto- ja ympäristöasiat tulevat kouriintuntuvasti kiinni ihmisten elämään.
Ongelma pitäisi ratkaista milläpä muullakaan kuin politiikalla.
Tiede tarjoaa tilannekuvan, politiikassa päätetään ratkaisuista.
Tarvittavat toimet ovat laajalti maailman ja ihmiskunnan tason kysymyksiä.
Silti Suomessakin poliittiset puolueet joutuvat kilpailemaan sillä, kuka tarjoaa pitkäjänteisimmän ja johdonmukaisimman ilmasto- ja ympäristöpolitiikan polun.
Samalla puolueiden tulee tietenkin pitää kiinni olemuksensa tärkeimmistä rakennuspalikoista. Irtautuisiko kokoomus muka elinkeinoelämästä tai SDP palkansaajaliikkeestä?
Ympäristön ja ilmaston kannalta erityisen kilpailukykyinen puolue saattaa olla keskusta. Varsinkin kun otetaan huomioon sekä kyseisen politiikan alan vaatimukset että puolueen aateperinnön muut rakennuspalikat.
Mitä keskustan aateperintö siis on?
Puolue perustettiin maaseutuväestön sivistysliikkeenä. Sivistysihanne oli tiiviisti kytkeytynyt ajatukseen kansanvallasta ja tasavallasta. Oppiva ja kehittyvä ihminen voi omista lähtökohdistaan toimia yhteiskunnan parhaaksi ja tehdä harkittuja päätöksiä. Sivistyvää ei myöskään huijata kansankiihotuksella.
Ihminen saa olla myös rajallinen. Ihmisyyteen kuuluu empatia.
– Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi, kuuluu aatteen oppi-isän Santeri Alkion siteeratuin lause.
Kaiken muun lisäksi keskustalaisuus on ollut luonnollisesti yhteiskunnan keskivoima. Se on tasoittanut ristiriitoja ja tuonut politiikkaan tasapainoa. Merkittävimpänä voidaan pitää sisällissodan jälkeisten vuosikymmenten Suomen rakentamista Kyösti Kallion sanoja mukaillen kaikkien suomalaisten Suomeksi, joka ei olisi enää jakautunut punaisiin ja valkoisiin.
Maalaisliitto oli jotain aivan erilaista kuin muut suuret puolueet, sillä se ammensi nimenomaan maaseudulta.
Talonpoikainen, ja tietysti myös muun maaseutuväestön maailma antaa hyvän esimerkin siitä, millainen keskustalaisen ympäristöajattelun perintö on.
Maata viljelevälle oli ja on selvää, että maan pitää kantaa satoa myös tulevina satokausina ja tulevien sukupolvien aikana. Samoin kasvavaa metsää antimineen tarvittaisiin tulevaisuudessakin.
Maaseutu ei tietenkään ole vain maataloutta. Se on kyläyhteisöjä, pitkiä etäisyyksiä, luontosuhdetta, omanlaistaan kulttuuriympäristöä. Ajatusperintöä, josta tämän päivän keskustakin ammentaa.
Toki yksi keskustan kohtalonkysymys on kaupunkikannatus. Ympäristöpolitiikassa aate kuitenkin nojaa vahvasti maaseutukokemuksesta tulevaan ajattelutapaan. Ajattelutapaan, joka itse asiassa on pätevä niin maalla kuin kaupungissakin.
Kokoavasti voisi sanoa, että keskustan aateperinnöstä erottaa vahvan luontosuhteen sekä yhteisöllisyyden perinnön. Ne ovat tärkeä osa kestävyyden kolmiota, johon kuuluvat sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys. Tärkeitä asioita tulevaisuuden politiikassa.
Keskusta kuitenkin näyttäytyy usein ympäristö- ja ilmastopolitiikan jarrumiehenä. Näkemys on varmasti sekä perusteltu että vähän epäreilu.
Monessa asiassa keskusta on odottavalla kannalla silloin kun toiset haluaisivat nopeita toimia. Esimerkiksi autoilun suitsiminen on helpompaa sellaiselle, jonka äänestäjät tarvitsevat vain julkisia liikennevälineitä. Suuri osa keskustalaisia äänestävistä asuu kaukana vilkkaasta joukkoliikenteestä.
Maataloudessakaan ei aina tehdä nopeita toimia. Investoinnit tehdään pitkiksi ajoiksi, ja ne sitovat. Siksikin monet ilmastovaatimukset voivat olla taloudellisesti ja sosiaalisesti vaikea pala niellä heillä, joita toimenpiteet koskevat.
Jarrumiehen roolissa on siis sosiaalinen puolensa.
Mutta kyllä keskustan ansioluettelo asioiden edistäjänäkin on vahva.
Keskustanuorista lähti liikkeelle niin kutsuttu vihreä aalto 1970-luvun taitteessa. Päätään nostanut ekologinen ajattelu löysi politiikassa juuri nuoren keskustaväen.
Kun satakunta nuorta protovihreää patosi ojaa Koijärvellä, opiskeli kaksi tuhatta keskustanuorta ekologiaa, Juha Kuisman kirjoittamassa Maaseudun Sivistysliiton historiikissa (Maaseudun Sivistysliitto 2024) kerrotaan vuodesta 1979.
Sivistysperintö ja ympäristötietoisuus yhdistyivät tuossa. Keskustanuoret kurssittivat itseään ahkerasti, ja motivaatiota ymmärtää ympäristöasioita oli. Oppimateriaalina oli muun muassa myöhemmän keskustapääministeri Matti Vanhasen toimittama ekologian oppikirja.
Sittemmin Vanhasen toinen hallitus toteutti laajan uusiutuvan energian paketin. Uusiutuvan energian edistämistä keskusta on jatkanut määrätietoisesti.
Paikallisia ympäristösaavutuksia maan vahvimmalla kuntapuolueella on myös useita vaikkapa vesistöjen kunnostuksessa. Olipa Tuusulanjärven tila myös nykyisen puheenjohtajan Antti Kaikkosen sytyke lähteä mukaan politiikkaan.
Vihreää aaltoakin on tänä vuonna käynnistetty uudelleen järjestäytyneenä toimintana.
Myös vanhan vihreän aallon toimijat ex-pääministeri Esko Ahon johdolla ovat aktivoituneet. He pitivät kesäkuussa seminaarin Nurmeksessa paitsi muistellen vanhaa aikaa myös luoden katsetta tulevan kestävän yhteiskunnan askelmerkkeihin.
Rooman klubin Kasvun rajat -raporttia luettiin keskustassakin ahkerasti 1970-luvulla. Kun tänä päivänä sekä keskusta että muut puhuvat kasvusta, tunnistetaanko sekin, että kasvulla on rajat rajallisessa maailmassa?
Politiikassa voitetaan esittämällä uskottavin tie tulevaisuuteen. Vanhojen kaivelu kuitenkin kannattaa, sillä se kertoo, miltä pohjalta työtä tehdään ja mikä on selkänoja oman aatesuunnan esittämille ratkaisuille.
Keskusta voi ammentaa historiastaan vaikka mitä. Jo Santeri Alkio suomi kovin sanoin ympäristön pilaajia.
Kysymys kuuluukin, miten perintö ja tulevaisuuden vaatimukset yhdistetään. Entä miten niihin saadaan konkretiaa. Mikä taas on se reilun siirtymän tie, jonka juuri keskusta tarjoaa.
Vaikka jokaisessa vaalissa on aina yksi tai kaksi ajankohtaista ykköskysymystä, jotka ratkaisevat lopputuloksen, kestävin tie on sillä puolueella, joka kehittää yhteiskuntaa määrätietoisesti. Tämä kilpailu on kaikkein kehittävintä ja hyödyllisintä poliittista kilpailua, mutta saattaa unohtua päivänpolitiikan pyörteissä.