Lukijalta: Kiusaamisen paras suoja on vahva itsetunto
Kiusaamisesta kouluissa, työpaikoilla ja sosiaalisessa mediassa keskustellaan paljon. Ilmiö tuomitaan lähes yksimielisesti, ja organisaatiot vakuuttavat noudattavansa kiusaamisen suhteen nollatoleranssia.
Tämä on oikein, mutta keskustelu keskittyy usein lähes yksinomaan kiusaajiin. Vähemmälle huomiolle jää kysymys siitä, kuinka ihmisistä kasvatetaan henkisesti vahvoja niin, etteivät loukkaukset, arvostelu tai epäonnistumiset murenna heidän hyvinvointiaan.
Kiusaamista ei saa hyväksyä missään muodossa, mutta samalla on tunnustettava, ettei sitä voida koskaan poistaa kokonaan. Siksi torjunnan rinnalle tarvitaan ihmisten henkisen kestävyyden vahvistamista. Voidaan jopa sanoa, että kiusaamiseen tarvitaan eräänlainen rokotus.
Tämän henkisen vastustuskyvyn rakentaminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Vanhempien huolenpito, rakkaus ja turvalliset rajat luovat perustan terveen itsetunnon kehitykselle. Lapsi, joka kokee olevansa hyväksytty omana itsenään, oppii yleensä hyväksymään myös muiden erilaisuuden.
Lapsuudessa tarvitaan myös pientä kiusoittelua, jonka tehtävänä on opettaa hyväntahtoisen ja pahantahtoisen huumorin suuri ero.
Elämässä ei kuitenkaan voi välttyä arvostelulta, ristiriidoilta tai pettymyksiltä. Siksi lapsia ei pitäisi kasvattaa uskomaan, että maailma kohtelee kaikkia aina oikeudenmukaisesti. Sen sijaan heitä olisi opetettava käsittelemään pettymyksiä, kestämään kritiikkiä ja puolustamaan itseään asiallisesti.
Henkinen vahvuus ei tarkoita tunteettomuutta, vaan kykyä kohdata vastoinkäymisiä menettämättä uskoa itseensä.
Kiusaajat valitsevat usein kohteekseen ihmisen, jonka uskovat olevan helppo uhri. Vahva itsetunto ei estä kaikkea kiusaamista, mutta se voi vähentää sen vaikutusta.
Kun ihminen ymmärtää, että kiusaaminen kertoo usein enemmän kiusaajan kuin uhrin ongelmista, hänen on helpompi suhtautua tilanteeseen oikeassa mittakaavassa.
Sosiaalinen media on tehnyt asiasta aiempaa vaikeamman. Aikaisemmin koulu- tai työpäivän jälkeen sai hengähdystauon, mutta nyt arvostelu ja ryhmäpaine voivat seurata mukana vuorokauden ympäri.
Juuri siksi henkinen kestävyys ja kyky arvioida muiden mielipiteitä kriittisesti ovat entistä tärkeämpiä kansalaistaitoja.
Kiusaamisen juuria voidaan tarkastella myös ihmisen luontaisen kilpailuvietin kautta. Yhteiskunnassa arvostetaan menestystä, kauneutta, rikkautta ja saavutuksia. Kilpailu voi parhaimmillaan kannustaa kehittymään, mutta sillä on myös varjopuolensa.
Kun omaa arvoa mitataan jatkuvasti suhteessa muihin, syntyy helposti kateutta, katkeruutta ja tarvetta korottaa itseään alentamalla toisia.
Todellisuudessa ihmiset eivät lähde kilpailuun samoista lähtökohdista. Geeniperimä, terveys, lahjakkuus, perhetausta, taloudelliset resurssit ja sattuma vaikuttavat merkittävästi elämän mahdollisuuksiin.
Siksi kasvatuksen tärkeimpiä tehtäviä on opettaa lapsille, että tärkein kilpailu käydään oman itsensä kanssa. Tavoitteena ei ole olla parempi kuin muut, vaan parempi kuin eilen.
Viime kädessä me kilpailemme vain itsemme kanssa — omista resursseistamme lähtien. Elämän koulun lopputodistuksessa maailmanmestaruuksista, varallisuudesta tai vallasta ei ole mitään hyötyä.
Kyse on siitä, olemmeko voittaneet oman ylpeytemme, itsekkyytemme ja ahneutemme — ja ennen kaikkea siitä miten paljon olemme ponnistelleet kanssaihmistemme hyväksi.
Kiusaamisen vastaisessa työssä tarvitaan vastuullisia vanhempia, toimivia kouluja, aktiivisia työyhteisöjä ja selkeitä pelisääntöjä. Mutta niiden rinnalla tarvitaan myös ihmisiä, jotka eivät määritä omaa arvoaan muiden loukkaavien sanojen perusteella.
Paras suoja kiusaamista vastaan on yhteisö, joka puuttuu vääryyksiin, sekä ihminen, joka tuntee oman arvonsa.
Antti Roine
Ulvila
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/