"Tämä hallitus ei ole missään vaiheessa ollut mikään punavihreä hallitus"– Antti Lindtmanin mielestä oppositio politikoi tekaistuin mielikuvin
Pääministeripuolue SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajalla Antti Lindtmanilla on takanaan raskaita viikkoja. Politiikan kevät on silti vielä pahasti kesken.
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) johtamalle viiden puolueen hallitukselle puolivälin tarkastuspisteestä tuli happotesti, josta se selvisi niukin naukin. Loppuvaalikauden rahankäytöstä saatiin lopulta rutistettua kompromissi joka kelpasi jo lähtökuopissa olleelle keskustalle.
Lindtmanin mukaan Säätytalon neuvottelut olivat aidot ja tiukat. Hän sanoo kummastelevansa puheita ”suuresta kesäteatterista”.
– Mutta yleensä ne ovat tulleetkin niiltä, jotka eivät olleet lähelläkään näitä neuvotteluja. Neuvottelut olivat erittäin kovat ja niissä aidosti haettiin yhteistä linjaa, Lindtman sanoo Suomenmaan Ryhmyrit -juttusarjan haastattelussa.
Lindtmanin mukaan kehysriihessä piti löytää oikea askellus ja polku koronan jälkeiseen aikaan. Kun puhutaan talouspolitiikan suuresta linjasta, liikutaan aivan politiikan ydinalueella, hän muistuttaa.
– Ja kun paineet ja odotukset olivat varmasti kaikilla ryhmillä kovat, niin kehysriihi oli poikkeuksellisen vaikea, sitä ei käy kiistäminen, hän myöntää.
Kehysriihen yhteydessä hallituskumppani keskustasta tuotiin julki vahvoja epäluuloja vasemmistopuolueiden talousnäkemyksiä ja -linjaa kohtaan. Lindtman vakuuttaa kuitenkin, että sosiaalidemokraattien suhtautuminen julkisen talouden tasapainoon ja budjettikehyksiin ei ole muuttunut.
– Silloin kun hallitusohjelma kirjattiin, ei tietysti osattu arvioida pandemiaa. Ja sen vuoksi tietysti oli suurta viisautta arvioida tätä nyt uudelleen.
Lindtmanin mielestä kehysten väliaikainenkaan ylittäminen ei ole mikään olankohautuksella menevä ratkaisu, mutta tässä tässä tilanteessa se oli välttämätön. Hän muistuttaa myös, että hallitus sopi vuodelle -23 noin puolen miljardin sopeutuksista, jotka jäävät pysyviksi.
– Mielestäni se kuvaa niin SDP:n kuin koko hallituksen suhtautumista tarkan rahankäytön politiikkaan ja on osoitus siitä.
Puolivälitarkistuksessaan hallitus sopi myös 110 miljoonalla eurolla julkista taloutta vahvistavista uusista työllisyystoimista, joiden toteutuksesta on ennakoitu isoa kiistaa syksyn budjettiriiheen.
Lindtman myöntää, että kyse on kovasta pähkinästä, jota pureskellessaan hallituksen leuat joutuvat lujille. Ratkaisu pitää kuitenkin löytää. Hän muistuttaa, että hallitus on epäilyistä huolimatta tehnyt tähän mennessä jo yli 400 miljoonan euron edestä julkista taloutta vahvistavia työllisyyspäätöksiä.
– Ja nyt tässä on sata miljoonaa lisää. Ei se varmasti tule olemaan helppo harjoitus, mutta kaikki tietävät sen, että siitä on yli päästävä ja siihen ollaan yhdessä sitouduttu.
SDP:llä on Lindtmanin mukaan yhä valmiutta pohtia ansiosidonnaisen työttömyysturvan rakennetta. Kovien leikkausten kohdistaminen koronakriisistä kovimman hinnan maksaneisiin ei kuitenkaan istu oikeudentuntoon.
–Sen vuoksi olemme olleet sille varauksellisia.
Hallituksen onnistumisen mittaaminen niin sanotuilla päätösperäisillä työpaikoilla on Lindtmanin mielestä perusteltua, ja hallitus on itsekin niissä tavoitteet itselleen asettanut. Puhumista ”päätösperäisistä” työpaikoista demariryhmyri pitää tosin hieman harhaanjohtavana.
– Siinähän puhutaan uudistuksista, joiden vaikutusten työllisyyteen odotetaan toteutuvan yli suhdanteiden ja joiden vaikutus pitkällä aikavälillä on suhdanteesta riippumaton, hän muistuttaa.
Lindtmanin mukaan myös hallituksen kriisinhoidolla ja kasvua tukevalle talouspolitiikalla pitää laskea jokin arvo, vaikka kyse onkin eri laskennasta kuin julkista taloutta vahvistavissa rakenteellisissa uudistuksissa.
Sana ”punamulta” ei ole kuulunut tällä vaalikaudella SDP:n eikä juuri muidenkaan sanavarastoon, vaikka Antti Rinteen (sd.) vetämää hallitusta yritettiinkin alkuun markkinoida ”uutena punamultana”. Käyttöön termi ei tullut.
Lindtman muistuttaa, että iso osa sitä osaa, mitä Suomessa maailmalla ihaillaan, on punamulta-akselin aikaansaamaa. Nyt työsarkaa on Suomen muuntamisessa korkean työllisyyden hiilivapaaksi yhteiskunnaksi taloudesta ja alueellisesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta huolehtien.
– Se voi olla kunnianhimoisin tavoite, jonka mikään hallitus on itselleen asettanut.
Lisäksi hallituksen pääpuolueilla on Lindtmanin mielestä paljon annettavaa juuri koronan jälkihoidossa, jossa kaikki alueet ja ihmiset on pidettävä kehityksessä mukana. Suurimmilla puolueilla on hänen mukaansa aina muita suurempi vastuu löytää yhteinen näkemys suunnasta, johon Suomea viedään.
Lindtman myöntää, että iso osa hallituksen toimivuudesta on sen varassa, kuinka hyvät suhteet hallituspuolueilla on. Suurimpien puolueiden välisellä luottamuksella on keskeinen rooli.
– Ja näen niin, että aina kun on tämmöinen kriisi, se on myös mahdollisuus. Mielestäni hallituksen on nyt syytä tiivistää rivinsä, koska nämä haasteet jotka ovat tässä edessä, ovat niin isoja.
Jos SDP:n puolue-eliitti olisi joulun 2019 alla käymässään pääministerin vaalissa äänestänyt toisin, puoliväliriihessä olisi koeteltu Lindtmanin eikä Marinin hallitusta.
Kokeneella demariryhmyrillä on nytkin suuri vastuu hallituksen rivien koossa pitämisessä, ja Lindtmanin puheessa toistuvat sanat ”vastuullinen” ja ”tasapainoinen”.
Keskusta nosti yhdeksi kehysriihen teemakseen hallituksen kahden pääpuolueen punamulta-akselin vahvistamisen. Kannatuskriisistä kärsivää keskustaa on kalvanut tuskallisesti se, että puoluetta on leimattu vihervasemmistolaisen tai punavihreän politiikan aisankannattajaksi.
– Mielestäni tämä hallitus ei ole missään vaiheessa ollut mikään punavihreä hallitus. Minä näen tämän niin, että tässä nyt hallitusta ja aivan erityisesti keskustaa on lyöty mielikuvilla. Voi jopa sanoa, että keskusta on joutunut tässä tämmöisen mielikuvapolitikoinnin uhriksi, Lindtman summaa.
Lindtmanin mukaan jatkuvasti linjaansa vaihteleva oppositio pyrkii hyökkäämään hallituksen ja erityisesti keskustan kimppuun tosiasioiden sijaan nimenomaan mielikuvilla. Rumputulessa kysytään henkistä kanttia.
Tuloksia vasten katsoen leimakirveiden iskuille ei Lindtmanin mielestä ole katetta. Hyväksi esimerkiksi käy hänen mukaansa turvekeskustelu.
Lindtman huomauttaa, että viime budjettiriihessä kaikkiin lämmityspolttoaineisiin tehtiin veronkorotus, jossa turpeen asema ei heikentynyt yhtään. Siitä huolimatta viljeltiin mielikuvaa, jossa sitä olisi hallituksen päätöksillä voimakkaasti heikennetty.
– Ja kaiken lisäksi tätä mielikuvaa oli mukana synnyttämässä oppositiosta puolue, joka itse esitti vain vuotta aikaisemmin turpeen käytön kaikkien nopeinta alasajoa eli kokoomus, joka esitti 200 miljoonan veronkiristystä turpeeseen, Lindtman puuskahtaa.
Lindtmanin mielestä yrityksessä leimata keskustaa ”vihervasemmiston” apupuolueeksi taitaa sittenkin olla kyse opposition yrityksestä kääntää huomio pois siitä, että oma pakka on sekaisin.
– Ensin kauhistellaan velkaantumista ja heti perään vaaditaan satojen miljoonien lisämenoja, miljardien veronkevennyksiä. Eihän tuosta ota tolkkua. Kun oma linja on hukassa, helpompi on vain huudella kepulle, että tulkaa pois sieltä, kertomatta mikä olisi se todellinen vaihtoehto.
LindtmanIN mukaan hallituksen sisältä katsoen keskustan kädenjälki näkyy kiistatta monissa asioissa. Nykyinen hallitus on myös tukenut elinkeinoelämää syystäkin enemmän kuin yksikään hallitus aikaisemmin, toki olosuhteetkin ovat olleet poikkeukselliset.
– Ja minä kannustan myös keskustaa ottamaan osansa kunniasta ja seisomaan ylpeänä hallituksen päätösten takana, koska niissä kyse on ennen kaikkea tosiasioista, ei mielikuvista.
Kautensa jälkipuoliskolla hallituksen kannattaa Lindtmanin mielestä muutenkin keskittyä yhteisiin haasteisiin ja missioon. Monipuoluehallituksessa aina syntyvien ristiriitojen ympärille ei kannata jäädä vellomaan.
– Ja näen niin, että jos hallitus ja hallituspuolueet keskittyvät nimenomaan niihin yhteisiin tavoitteisiin ja Suomen jälleenrakentamiseen koronan jälkeen, hallituksen toimintakyky on parempi, Lindman uskoo.
Suomenmaa haastattelee Ryhmyrit -juttusarjassaan kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajat.