Tällaisia hoitoja valtio on maksanut ihmisille, jotka ovat hakeutuneet terveydenhoitoon ulkomaille
Hammashoito, raskausajan ja synnytyksen kustannukset, silmälääkärikäynnit. Muun muassa tällaisia Suomen valtio on viime vuosina kustantanut potilaille, jotka ovat itse hakeutuneet ulkomaille saamaan hoitoa, kertoo suunnittelija Johanna Eklund Kelan rajat ylittävän terveydenhuollon ryhmästä.
Samalla kun hoitotakuuajat paukkuvat kotimaassa, Kelalla on velvollisuus maksaa EU- ja Eta-maihin, Sveitsiin sekä Britanniaan hakeutuvien hoitoon liittyviä kustannuksia – tietyin ehdoin.
Potilaalle edullisin tapa kulkee etukäteen haettavan niin kutsutun ennakkoluvan kautta.
– Ennakkolupa on ikään kuin maksusitoumus hoitoon ulkomailla. Potilaalle itselleen jäävät maksettavakseen vain hoitavan maan asiakasmaksut, Eklund kertoo.
Potilaalle ja tarvittaessa myös tämän saattajalle maksetaan lisäksi korvausta matkakustannuksista halvimman matkustustavan mukaan ja majoituksesta parikymppiä yöltä.
Ennakkoluvalla lähtee kuitenkin ulkomaille hoitoon vain muutamia satoja suomalaisia vuodessa. Sen sijaan tuntuvasti useampi, viime vuonna noin 3 700 potilasta, saa korvausta omatoimisesta hoitoon hakeutumisesta ilman ennakkolupaa.
Tällöin potilas maksaa ulkomailla annettavan hoidon ensin itse ja hakee jälkikäteen Kelalta korvausta. Kela voi korvata maksimissaan sen summan, jonka potilaan hyvinvointialue arvioi vastaavan hoidon hinnaksi Suomessa. Matkoja korvataan sen perusteella, mitä potilas olisi kuvitteellisella hoitomatkalla Suomen sisällä maksanut.
– Minimissään potilas joutuu maksamaan Suomen asiakasmaksua vastaavan summan, Eklund täsmentää.
Suomessa omatoimisista hoitoon hakeutujista yli puolet hakee korvausta Virossa annetusta hammashoidosta. Toinen suuri ryhmä käsittää käyntejä erilaisilla erikoislääkäreillä, esimerkiksi gynekologilla.
Sekä ennakkoluvan että omatoimisen hakeutumisen korvausta maksetaan vain, jos potilas olisi oikeutettu vastaavaan hoitoon Suomessa. Ennakkoluvan saamiseksi edellytetään lähtökohtaisesti lisäksi, ettei hyvinvointialue Suomessa kykene tarjoamaan hoitoa takuuajan puitteissa.
Miten tämä sitten arvioidaan – pitääkö hoidon ensin viivästyä takarajan korville, että lupa heltiää?
Hyvinvointialueet päättävät, Eklund sanoo. Hän kuitenkin kertoo, että käytännössä myöntöjä tulee niin pidempään odottaneille kuin sellaisille potilaille, joiden hoidon tarve on uusi.
Omatoimiset hakeutujat voivat saada korvauksen riippumatta Suomen hoitojonoista, kunhan hoito on tarpeen ja se kuuluu Suomen julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimaan. He joutuvat kuitenkin maksamaan itse erotuksen, jos hoitavan yksikön kustannustaso on Suomen vastaavaa korkeampi.
– Hoidon korvaamisesta voi pyytää ennakkoilmoituksen, jossa arvioidaan, onko hoito korvattavaa ja mikä se itselle jäävä osuus on, Eklund huomauttaa.
Korvauspäätösten määrät ovat viime vuosina laskeneet sekä Suomessa että muualla EU:ssa. Syytä ei tiedetä. Vuonna 2019 päätöksiä tehtiin Suomessa vielä noin 6 000.
– Jyrkin lasku tuli koronan myötä. Sen jälkeen ei ole palattu pandemiaa edeltäneelle tasolle, Eklund sanoo.
Omatoimisesti hoitoon hakeutuvien saamat korvaukset liikkuvat tyypillisesti muutamista kympeistä joihinkin satoihin euroihin. Ennakkolupaa haetaan yleensä kalliimpiin hoitoihin, esimerkiksi lihavuusleikkauksiin tai syöpähoitoihin.