"Tahdoin vasikallekin joulun lämpöä" – Kansanedustajat jakavat rakkaimmat muistonsa
Lapsuuden joulut jättävät vahvan muistijäljen, sillä niiden tuoksut ja tunnelmat palaavat mieliin vielä vuosikymmenien päästä.
Se selvisi Suomenmaan joulugallupista, jossa keskustan kansanedustajilta kysyttiin rakkainta joulumuistoa.
Seitsemän poliitikkoa kertoo jouluaaton jännityksestä ja siitä, kun köyhien olojen keskelle saatiin vaatelahjoitus, äiti leipoi pullaa tai oma esikoinen oli juuri syntynyt.
Timo Mehtälä, 60
”Yksi rakkaimpia joulumuistoja on, kun 1970-luvun alussa tuli jouluisin Mannerheimin Lastensuojeluliitolta iso pahvilaatikko, joka sisälsi meille lapsille vaatteita. Silloin elettiin hyvin köyhissä oloissa. Ilo oli ylimmillään, kun laatikosta löytyi sopivia vaatteita päälle.
Toinen lämmin muisto ajoittuu myös 1970-luvun alkuun, kun menimme koulun joulujuhlaan. Muistan kuuraiset puut ja kovan pakkasen, ja erityisesti sen, että äiti oli mukana. Se toi pienenä lapsena, pitkällä koulumatkalla ja pimeässä turvallisen tunteen. Jos oikein muistan, juhla alkoi kello seitsemän aamulla, koska ihmisten piti joutua juhlien jälkeen lopettamaan navettatyöt.
Yhtenä jouluna kannoin pienen vasikan sisälle lämpimään, kun oli kova pakkanen ja minun kävi eläintä sääliksi. Tahdoin vasikallekin joulun lämpöä. No, sisällä oli joulusiivous menossa, ja vanhemmat sisarukset kehottivat viemään vasikan takaisin navettaan.
Monia muitakin rakkaita muistoja palautuu mieleen, mutta nämä ovat ehkä jättäneet voimakkaimmat muistot.”

Eeva Kalli, 44
”Lapsuuden joulut olivat aina ihanaa aikaa. Elävästi mieleen ovat jääneet esimerkiksi ne monet jouluaaton aamut, kun äiti on tullut lempeästi herättämään toivottamalla hyvää nimipäivää.
Keittiöstä leijaili tuoreen leivotun pullan tuoksu ja nimipäiväsankarina sain avata yhden lahjapaketin heti aamulla. Aamupalaksi saatiin herkutella tietysti puuroa, sekahedelmäkiisseliä sekä joulupullat ja nisu-ukot, jollaiset äiti oli ehtinyt jo aamulla leipoa meille lapsille.
Taustalla soivat joululaulut ja vatsanpohjassa tuntui jouluaaton innostus ja jännitys.”

Hanna-Leena Mattila, 57
”Kaikkein rakkain joulumuisto voisi olla oman nuoren perheemme ensimmäisestä joulusta yli 30 vuoden takaa reilun kolmen kuukauden ikäisen esikoispoikamme kanssa. Tunsin erityistä iloa pienestä vauvastamme ja perheestämme, kuten Maria ja Joosef aikoinaan omastaan.
Joulun sanoma ilon juhlana kosketti silloin mieleenpainuvasti.
Sekin jäi mieliin, että vaikka ihan ´kultaa, pyhää savua ja mirhamia´ ei esikoisemme ensimmäisenä lapsenlapsena saanut lahjakseen kuten Jeesus-lapsi itämaan tietäjiltä, lahjoja tuli muuten runsaasti.”

Markku Siponen, 46
”Meillä on käynyt joulupukki kotona Myllymäellä jokaisena joulunani elämäni aikana.
Kävin lapsena sähköurkujen soittokurssilla ja halusin eräänä jouluaattona säestää Joulupukki-laulun sähköuruilla, kun pukki saapuu.
Eihän siitä sitten mitään tullut, kun jännitti niin kovasti, että sormet tärisivät!
Tätä on ollut hauska muistella sisarusten kesken vuosien varrella jouluaattoisin. Lämpimät muistot ovat kuitenkin siitäkin joulusta.”

Petri Honkonen, 38
”Lapsuuden joulut mummolassa ovat parhaita muistoja. Joulukuusen haku, uunin lämmitys ja ruokamuistot lahjoineen ovat lämpimiä ja ihania muistoja. Toivon, että kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus viettää joulunsa yhtä turvallisessa ja välittävässä ympäristössä.”

Vesa Kallio, 58
”Rakkaimmat joulumuistot liittyvät perheeseen. Lapsuus- ja nuoruusajan perheeseen isän ja äidin sekä sisarusten kanssa. Myöhemmällä iällä omaan perheeseen puolison ja lasten kanssa.
Kaikkia näitä yhdistävät joulun perinteet, joulurauhan julistus, joulukuusi, jouluun liittyvät koristeet ja tietysti perinteiset ruuat – kaikki tuoksut, lämpö, rauhoittuminen ja ajan jollain tapaa edes hetkeksi pysähtyminen.
Yksittäisistä joulumuistoista nousee erityisesti tänä jouluna mieleen äidin tekemä imelletty perunalaatikko. Sellaista ei kukaan muu ole pystynyt tekemään eikä tule tekemään.
Äitini menehtyi marraskuun lopulla ja hänen siunaustilaisuutensa on ennen joulua. Tämä joulu tulee olemaan siltä osin erilainen, mutta muistoissa varmasti voimakas ja äiti siinä läsnä.”

Hanna Räsänen, 56
”Rakkaimmat muistot liittyvät siihen, kun lapset olivat vielä pieniä. Aatto alkaa meillä aina perinteisesti joulupuurolla. Kun joulupukki oli vielä perheessämme taruolentoa todellisempi, päivän tunnelma tiivistyi aina aamupuurolta yhteiselle jouluaterialle asti.
Perinteisesti joulupukki tuli vierailemaan meille pian perheemme jouluaterian jälkeen. Lasten odotuksen, jännityksen ja ilon näkeminen oli aivan parasta.
Lapsenlapseni ovat nyt 3- ja 1-vuotiaita, joten pääsen pian seuraamaan jouluaaton jännitystä mummin roolissa.”
