Täällä ratkotaan Pekingin olympiakisojen hiihtomitalit – katso kuvat
Kuntoa yhä kireämmälle pukkaavat harjoitukset on hiihdelty. Maastohiihdon olympiaryhmän runko piti viimeistelyleirinsä 17.–25. tammikuuta Seiser Almissa Italian Dolomiiteilla ja matkustaa lyhyen Helsingin-piipahduksen jälkeen Pekingin talviolympialaisiin keskiviikkona.
Maajoukkueen ydinryhmä viritteli kehoaan Euroopan korkeimmalla alppiniityllä 1 700 metrissä Kiinan Zhiangjiakoun kilpailuolosuhteisiin. Olympiamitalit ratkotaan 1 639–1 721 metrissä.
– On todella yksilöllistä, kuinka paljon urheilijat tarvitsee päiviä korkealla ennen kisoja. Jokainen sitä kuitenkin tarvitsee, lajiryhmän päävalmentaja Teemu Pasanen kertoo.
– Pekingiin ei voi mennä just ennen kisaa, eikä mennäkään, kun lähdemme jo keskiviikkona reissuun. Kaikki kerkiävät olla kisapaikalla vähintään viikon ja sprintterit ylikin ennen ensimmäistä kilpailua.
Silti suomalaishiihtäjät ovat koulineet elimistöään olympiatunnelmiin korkean paikan leireillä kesäkuusta lähtien. Harjoituskaudella oli kolme alppileiriä. Joulukuun alkupuolella monet jäivät Davosin maailmancupista leirille, joka jatkui Tour de Skin avauskilpailuun Lenzerheidessa.
Toistuvat leirit ovat jättäneet urheilijoiden kehoon muistijäljen.
– Sopeutuminen paranee ja nopeutuu, kun käydään kauden aikana leireillä useamman kerran. Kroppa huomaa, että tätähän olen tehnyt ennenkin, Pasanen selittää.
– Meillä on ollut harjoituskaudella paljon vuorokausia korkealla, jotta urheilijan kroppa tietää tässä viimeisessä sopeutumisvaiheessa ennen kisoja, miten homma toimii. Sopeutuminen on sitä helpompaa, mitä useampia altistuksia keho on kokenut.
Sopeutuminen on yksilöllistä. Hitaasti vähähappiseen ilmaan sopeutuvien pitää harjoitella korkealla korostetun rauhallisesti muita pidempään. Hyvät sopeutujat kuten Suomen joukkueessa Iivo ja Kerttu Niskanen voivat aloittaa tuottavan harjoittelun nopeammin.
Kestävyyslajeissa kaikki hyötyvät korkean paikan harjoittelusta, ja hyvien sopeutujien etu hupenee vähitellen.
– Erot alkavat tasoittua, kun kaikki ovat olleet korkealla kaksi viikkoa. Sitten kaikki ovat taas ikään kuin samalla viivalla, Pasanen jatkaa.
Suomen joukkueessa sprinttimatkoille keskittyvistä hiihtäjistä vain Katri Lylynperä osallistui Seiser Almin viimeistelyleirille. Joni Mäki, Lauri Vuorinen, Jasmi Joensuu ja Jasmin Kähärä sekä distanssihiihtäjä Perttu Hyvärinen eivät matkustaneet muiden mukana Italiaan.
– He halusivat hiihtää Suomen cupia (18.–19. tammikuuta) ja jäädä Suomeen harjoittelemaan, Pasanen kertoo.
Ratkaisu oli sprinttereiltä odotettu. Pekingin kisojen hiihtolajit alkavat 5.–6. helmikuuta yhdistelmäkilpailuin. Sprintterit päästetään vauhtiin vasta 8. helmikuuta, joten heille jää paikanpäällä 12 päivää aikaa sopeutua vuoristo-oloihin.
Sprinttereiden ratkaisua selittää myös harjoitusten sisältö.
– Osa sprinttereistä on mieluummin matalalla voidakseen tehdä tietyt vauhdikkaammat harjoitukset lähempänä varsinaista kisaa, Pasanen kertoo.
– Sekin on hyvin yksilöllistä, sillä Seiser Almissa leireili norjalaisia ja venäläisiä sprinttereitä ja meilläkin oli Katri paikalla. On todella yksilöllistä, kuinka paljon urheilijat tarvitsee päiviä korkealla ennen kisoja.
Ruotsin olympiahiihtäjät livistivät Livignoon, mutta Norjan joukkue ja niin kutsuttu Aleksandr Bolshunovin ryhmä Venäjän joukkueesta oli suomalaisten kanssa samaan aikaan Seiser Almissa.
Pasasta huvittaa, miten samanlaisella ohjelmalla ”tasankomaiden” joukkueet eli Suomi, Ruotsi, Norja ja Venäjä ovat rakentaneet harjoitusohjelmansa.
– Me kaikki olemme valmistautuneet aika samalla tavalla. Keski-Euroopan mailla on eroja, kun osa niiden joukkueesta asuu korkealla koko vuoden, mutta lähellä merenpinnan tasoa asuvat hiihtäjät ovat leireilleet aika täsmälleen samalla tavalla, Pasanen kertoo.
– Norja luopui kesäkuussa Livignon leiristä koronatilanteen takia, ja Ruotsin leirityksessä on ollut meihin verrattuna viikon heitto.
Ratkaisut perustuvat tutkittuun tietoon, jota Suomessa tuottaa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus Kihu.
– Uskon, että korkean paikat leirit ovat olleet meillä nyt aika tapissa, ja vastustajat ovat toimineet samoin. Aika lähellä tämä on nyt ollut sitä, mitä tutkimukset osoittavat ja Kihun asiantuntijoiden kanssa on katsottu. Leiripäiviä on ollut riittävästi, Pasanen vahvistaa.
Tiedemiesten työ sanelee myös harjoitusten sisällön korkean paikan leireillä.
– Rauhoittumista, kevyttä treeniä ja pari kovaa harjoitusta, Pasanen tiivistää Seiser Almin ohjelman.
Aluksi ohjelmassa oli hiihtäjästä riippuen 3–5 päivää rauhallista peruskestävyysharjoittelua. Sitten maltillinen tehoharjoitus, jolla kroppaa herätellään sopeutumisvaiheen jäljiltä. Sitten pieni palautus ennen leirin kovinta, kilpailunomaista rypistystä.
– Kovemmat harjoitukset osuvat leirin keskiosille ja ihan leirin loppuun varataan 2–3 kevyempää päivää, jolloin tehdään taas peruskestävyyttä ja harjoitusmäärät vähenevät, Pasanen kertoo.
Suomalaiset tekivät leirin ankarimmat tehoharjoituksensa lauantaina ja sunnuntaina.
– Vastustajat toimivat samalla tavalla. Vain Keski-Euroopan maiden hiihtäjät saattavat treenata korkealla kovemmalla intensiteetillä, koska he ovat asuneet pienestä asti korkealla. Heidän on pakko tehdä tehoja myös korkealla, koska he käyvät matalalla vain hiihtämässä kilpaa.
Pasasen iirikset ovat seuranneet tiiviisti suomalaisten piteneviä potkuja. Samalla hän on pannut merkille, että myös maineikkaimmat kilpailijat ovat nousukunnossa.
– Kyllä vireen vähän näkee siitä, miltä hiihto näyttää, jos sattuu paikalle jonkun tehoharjoituksessa. Vasta kisassa kunnon näkee täydellisesti, mutta kyllä virettä pystyy vähän arvioimaan myös harjoittelusta, Pasanen myöntää.
Pasanen suostuu varovaiseen arvioon Venäjän ja Norjan suurista tähdistä.
– Rauhallisesti täällä on hiihdelty, mutta Bolshunovilla on ollut ihan ok menoa, Pasanen paljastaa.
– Ja Therese Johaug teki tehoja tuossa samassa paikassa kuin me lauantaina. Ihan entiseltä Thereseltä näytti, joten aika kova hän on varmaan myös Pekingissä.
Suomen joukkueesta Pasanen haluaa puhua yleisemmällä tasolla. Urheilijat saavat kertoa tavoitteestaan, päävalmentaja katsoo kokonaisuutta.
– Leiri on sujunut hyvin kaikin puolin todella hyvissä olosuhteissa. Kunto on nousussa.
Naisten ydinryhmä Krista Pärmäkoski, Kerttu Niskanen, Johanna Matintalo ja Anne Kyllönen todisti kuntonsa Tour de Skin koettelemuksissa. Mieshiihtäjistä Iivo Niskanen on ollut jykevässä vireessä, mutta parisprintin MM-mitalisteilla Ristomatti Hakolalla ja Joni Mäellä oli pitkään terveyshuolia.
– Naisilla on ollut miehiä tasapainoisempi kausi. Siellä näyttää todella hyvältä, Pasanen vahvistaa.
– Miesten puolella on ollut epäonnea ja rikkonainen kausi. Iivo on ollut koko ajan hyvässä vireessä, mutta osa ei ole päässyt oikein kisaamaan.
Joukkueen valinnat piti sinetöidä lopulta etuajassa, kun koronatilanne esti tammikuun loppupuolen maailmancupit.
– Tulee aika pitkä tauko kisoista. On mielenkiintoista nähdä, mitä on tapahtunut viime kuukauden aikana. On pieni arvoitus, ovatko suhdanteet muuttuneet, sillä kilpaa on oikeastaan hiihdetty viimeksi Tourilla, eivätkä ihan kaikki olleet sielläkään paikalla, Pasanen pohdiskelee.
Olympiatunnelmiaan Pasanen kuvaa luottavaisiksi. Suomalaisilla kunto näyttää kehittyvän Pekingin-matkan kynnyksellä, ja menestys alkukaudesta on ollut viime kautta parempi.
– On tullut podiumia useampaan kertaan ja useammalle hiihtäjälle. Siinä mielessä näyttää hyvältä, Pasanen arvioi.
– Urheilijoilla on varmasti mitalitavoitteita kaikissa viesteissä ja joukkuekilpailuissa sekä henkilökohtaisilla matkoilla. Meillä on mahdollisuuksia miehissä ja naisissa.
Pasanen määrittää tavoitteen kamppailuksi mitaleista.
– Näyttää realistisesti siltä, että pystymme taistelemaan niistä, mutta yksikään mitali ei ole itsestäänselvyys. Kilpailu on kovaa. Ei tarvitse paljon epäonnistua missään, ettei mitalia tule.
Pekingin talviolympialaiset järjestetään 4.–20. helmikuuta.