Syyttäjät kärvistelevät leikkausten ja yhä kasvavan juttumäärän kanssa – Johtava syyttäjä: Rikosprosessien kesto jo nyt huolestuttavalla tasolla

– Käsittelyajat ovat jo nyt huolestuttavalla tasolla. Puhutaan oikeusvaltion ihan perusasioista, että ihmisellä pitää olla oikeus saada asiansa käsiteltyä kohtuullisessa ajassa. Siihen me emme tällä menolla pysty, sanoo Suomen ruuhkaisimman syyttäjäalueen, Etelä-Suomen johtava syyttäjä Johanna Hervonen.

Syyttäjälle ratkaistavaksi tulleiden asioiden määrä on lisääntynyt Suomessa merkittävästi. Viime vuonna rikosasioita oli noin 97 000, kun edellisvuonna määrä oli runsaat 89 000.

Hervonen sanoo, että Etelä-Suomessa odotetaan tänä vuonna taas huomattavaa kasvua. Syyteharkintaan tulee alustavan arvion mukaan viidennes enemmän pöytäkirjoja kuin viime vuonna.

– Jo nyt työskennellään äärirajoilla. Syyttäjät eivät voi tämän enempää tehdä, Hervonen sanoo.

Samaan aikaan kun rikosasioiden määrä on kasvussa, oikeuslaitokseen kohdistuu säästöjä.

Syyttäjä sai kehysriihessä 2,2 miljoonan euron lisämäärärahan. Se ei Syyttäjälaitoksen mukaan tuo pysyvää ratkaisua, vaan siirtää isomman vähennystarpeen tuleville vuosille. Vuosina 2027–2030 syyttäjään kohdistuu noin 11,5 miljoonan euron leikkaukset.

Tuomioistuimilla on tällä tietoa edessä noin 400 henkilötyövuoden vähennys vuoden 2030 loppuun mennessä. Tuomioistuinlaitoksessa työskentelee noin 3 500 ihmistä.

Ensi vuodelle kohdistuva vähennystarve on 60–80 henkilötyövuotta. Yhteistoimintamenettelyjen arvioidaan ajoittuvan tämän vuoden lopulle ja ensi vuoden alkuun.

Hervonen sanoo, että syyttäjien juttumäärän lisääntymistä etelässä selittää yhä laajemmat rikosasiat ja poliisin tehokas tutkinta.

– Se on hienoa, että poliisi on saanut lisää resursseja ja on nimenomaan panostettu rikostutkintaan, koska sieltähän se lähtee.

Kun resurssia ei ole samassa suhteessa rikosprosessin myöhemmissä vaiheissa, syntyy kuitenkin pullonkaula.

– Jos meillä ei ole tarpeeksi syyttäjiä istumaan juttuja, ja käräjäoikeudessa ei ole riittävästi tuomareita ratkaisemaan niitä, silloin prosessi sakkaa monessa vaiheessa ja käsittelyajat venyvät entisestään.

Syyttäjien ja tuomioistuinten ruuhkat venyttävät Hervosen mukaan käsittelyä erityisesti sellaisissa seksuaali- ja väkivaltarikosjutuissa, joissa syytetty ja uhri ovat täysi-ikäisiä. Niissä ei usein ole lain mukaisia kiireellisyysperusteita, jotka edellyttäisivät tavallista nopeampaa käsittelyä.

Oikeusprosessin resursointia pitäisi arvioida kokonaisuutena, Hervonen sanoo. Ongelma ei hänen mukaansa ratkea sillä, että yksi viranomainen saa lisää rahaa.

– Jos syyttäjä saisi lisää, mutta tuomioistuimet eivät, se jumi tulisi käräjäoikeuden tai hovioikeuden päähän.

– Sen pitäisi jatkua myös ulosottoon ja vankilapuolelle asti, että koko ketju olisi rahoitettu samantasoisesti.