Syntyvyys laskee jo kahdeksatta vuotta putkeen, ja se johtuu lastenteon lykkäämisestä – "Perhe-elämä vaatii sellaisia uhrauksia, joita tämän ikäinen jäbä ei vielä pysty käsittämään"
En haluaisi koskaan hankkia lapsia, jos joutuisin elämään yhteiskunnan tuilla enkä pystyisi elättämään perhettäni, Ville-Veikko Päivömaa, 25, sanoo.
Nuori mies ajattelee, että lapsiperhe-elämä vaatii hyvät taloudelliset resurssit. Niillä kustannetaan koti, harrastukset ja mukava elintaso, joka ei vaadi kituuttamista. Eikä hän ole ajatuksineen yksin.
– Kun odottaa, että saa vakituisen työpaikan, pystyy antamaan lapselle aikaa, Sakari Tuomisto, 26, sanoo.
– Perhe-elämä vaatii sellaisia uhrauksia, joita tämän ikäinen jäbä ei vielä pysty käsittämään, Samuli Ojala, 27, toteaa.
Syntyvyydestä puhutaan useimmiten naisten kautta. Suomenmaa halusi kuulla nuorten miesten lapsitoiveita.
Kävimme tapaamassa Ojalaa Helsingin Ruoholahdessa, missä hän työskentelee viestintäharjoittelijana Business Finlandilla.
Tamperelaisen Päivömaan ja helsinkiläisen Tuomiston kutsuimme Helsingin Kalliossa sijaitsevaan kahvilaan puhumaan lapsista.
Kaikilla kolmella on hyvin vahva toive tulla isäksi.
– Kun oikeasti pysähtyy miettimään, niin kyllä perheen perustaminen on tärkeimpiä asioita elämässä, Ojala sanoo.
Kyllä perheen perustaminen on tärkeimpiä asioita elämässä.
Samuli Ojala
Miesten puheista kuultaa läpi ajatus, että omien lasten kanssa touhuaminen tuo aikanaan merkitystä elämään.
– Kun tähän asti on saanut elää itselleen, ehkä lasten kasvattaminen olisi takaisin antamista. Siitä tulee varmaankin ensimmäisiä epäitsekkäitä asioita, joita teen, Ojala naurahtaa.
Tampereen yliopistossa kansainvälistä politiikkaa opiskeleva Ojala haaveilee urasta viestinnän tai poliittisen riskianalyysin parissa. Opintoja on jäljellä noin vuodeksi, ja hän haluaisi jatkaa opiskelua vielä Kööpenhaminassa parin vuoden ajan.
Ojala kertoo omien vanhempiensa olleen 28-vuotiaita hänet saadessaan.
– Minulla se pitkittyy varmasti siitä, mutta 30–35 vuoden iässä olisi hyvä, että olisi joku, jonka kanssa pystyisi tekemään sellaisia päätöksiä.
Jos elämä menee kuten Ojala haaveilee, hän rakentaa perheelleen aikanaan puutaloon Järvenpäähän. Nykyinen menevä sinkkuelämä vaihtuisi siis hyvinkin perinteiseen perheidylliin.
Ojala kuitenkin ajattelee, että opintojen pitää olla ensin paketissa ja uran hyvällä mallilla.
– Sen haluan ainakin taata, että pystyn tarjoamaan parhaat mahdolliset lähtökohdat jälkikasvulle.
Ajankäyttötutkimusten mukaan ihmiset viettävät lastensa kanssa enemmän aikaa kuin ennen.
– Lasten kannalta on hieno juttu, että heihin panostetaan. Kääntöpuoli on, että alkaa nousta liiankin korkealle se rima, millainen vanhempi pitäisi olla ja mitä kaikkea lapselle pitäisi pystyä tarjoamaan, tutkija Venla Berg Väestöliitosta sanoo.
Heikossa sosioekonomisessa asemassa olevat miehet – syrjäytyneet, työttömät ja vähän koulutetut – ovat puolestaan laskeneet omia lapsilukuihanteitaan eniten.
Kumppanin puutteesta kärsivät yliopistokaupungeissa eniten naiset ja pienemmillä paikkakunnilla miehet.
Berg sanoo muuttoliikkeen kärjistävän jatkuvasti naisten ja miesten epäsuhtaa.
– Kyllä se vaikuttaa siihen, miten täällä syntyy lapsia, Berg toteaa.
Kun naisista on kaupungeissa ylitarjontaa, markkinat ovat miesten.
– Silloin deittailukulttuuri menee miehiseen suuntaan. On enemmän yhden yön suhteita ja vähemmän sitoutumista. Mennään myöhemmin naimisiin ja perustetaan perhe, Berg kertoo.
Ojala ja Päivömaa ovat tällä hetkellä sinkkuja. Kumpikin kokee, ettei vakiintuminen ole juuri nyt tärkeää, se oikea tulee vastaan kun on tullakseen.
Ojala sanoo, että ”mageita tyyppejä kyllä löytyy”.
– Mutta jos tapaisin huomenna jonkun, niin onko hän sitten se oikea, kauanko siinä menee, että tutustumme ja seurustelemme? Kaikki nämä palaset ovat muutaman vuoden projekteja, hän pohtii.
Päivömaa toivoo olevansa naimisissa noin kolmekymppisenä ja saavansa lapsia sen jälkeen.
Tampereen ammattikorkeakoulussa ensi- ja sairaanhoitajaksi opiskeleva mies pitää lapsia ajankohtaisena vasta sitten, kun hänen tulonsa ovat vakaat. Hän haluaa jatkaa opiskelua kauppakorkeakoulussa.
Päivömaa kertoo tehneensä koko opiskeluajan töitä, ja hän on sijoittanut rahaa pitkällä tähtäimellä.
– Investoin tulevaisuuteen. Jos hankin lapsia, haluan viettää heidän kanssaan aikaa mahdollisimman paljon.
Tuomisto on juhlinut häitään jo puolitoista vuotta sitten ja ollut kihloissa vuodesta 2013. Tuomisto ja hänen 25-vuotias vaimonsa eivät ole vielä varmoja, milloin olisi oikea aika lapsille.
Kansanedustajan avustajana työskentelevä Tuomisto on viittä vaille kauppatieteiden maisteri. Hän ja hänen valtion virkamiehenä työskentelevä vaimonsa ovat pätkätöissä.
– Auttaisi paljon, jos molemmilla olisi vakituinen työ ennen lapsia.
Tuomisto kertoo, että lastenteon yrittäminen tulee luultavasti ajankohtaiseksi muutaman vuoden sisään. Tällä hetkellä pariskunta on hakenut asuntolainapäätöksiä ja kokee, että siinä on jo isoa projektia kerrakseen.
Tuomiston mielestä poliitikot puhuivat viime vaalikaudella paljon siihen malliin, että nuorten täytyy opiskella kokoaikaisesti ja valmistua nopeasti veronmaksajiksi. Siihen yhtälöön ei mahtunut lasten tekeminen nuorella iällä.
– Kasvoimme siihen, että nuorelle polvelle asetettiin suuret paineet yhteiskunnan ylläpitämisestä. Tuntuu, ettei meiltä odotettukaan sitä, että alkaisimme omia toiveitamme täyttää.
Auttaisi paljon, jos molemmilla olisi vakituinen työ ennen lapsia.
Sakari Tuomisto
Viime vuosi oli kaikkien aikojen pohjanoteeraus syntyvyydessä. Kokonaishedelmällisyys kertoo, montako lasta nainen saisi elinaikanaan, jos syntyvyys pysyisi samalla tasolla. Viime vuonna se oli 1,49 lasta.
Syksyllä 2015 julkaistun Tilastokeskuksen väestöennusteen oletus oli, että kokonaishedelmällisyys pysyy 1,7:ssä.
Väestöennusteen mukaan Suomessa olisi syntynyt viime vuonna 57 173 lasta, mutta syntyikin 50 321. Siinä on 6 852 vauvan ero.
Suuria ikäluokkia syntyi aikanaan tuplasti enemmän kuin nykyisiä. Vuosina 1945–1949 maailmaan putkahti vuosittain yli 100 000 uutta suomalaista.
Lasten tekemiseen tai tekemättä jättämiseen liittyvät asiat ovat hyvin henkilökohtaisia, mutta myös politiikka kietoutuu juuri siihen, kuinka paljon veronmaksajia on suhteessa huollettaviin.
Sen pohjalta asetetaan tavoitteita työllisyysasteista ja suunnitellaan rakenneuudistuksia.
Ennakoitua suurempi syntyvyyden aleneminen on huolenaihe, joka tunnistetaan valtiovarainministeriössä.
– Lähtökohta oli jo se, että huoltosuhteen muutos rasittaa julkista taloutta ja sen korjaamiseksi pitää tehdä monenmoisia asioita, kuten tehostaa julkista palveluntuotantoa ja lisätä työllisyyttä. Ne ovat vaikeita asioita muutoinkin, ja kun haaste onkin entistä isompi, niin ne ovat vielä vaikeampia, valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkö Mikko Spolander summaa.
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) kertoo myös pitävänsä alhaista syntyvyyttä huonona asiana.
– Meillä on järeä kaksoishaaste. Vanhenemme maailman nopeimmin kansakuntien vertailussa. Samaan aikaan uusia suomalaisia syntyy vähemmän kuin koskaan ennen. Se on kansainvälisestikin katsottuna poikkeuksellinen tilanne.
Biologinen kello ei pysy yhteiskunnan rytmin perässä.
Syntyvyys on alentunut erityisesti nuorissa ikäryhmissä. Biologinen fakta on kuitenkin karu: hedelmällisyys lähtee jyrkkään laskuun naisen täytettyä 35 vuotta. Myöhemmällä iällä tavoiteltua lapsilukua ei välttämättä enää saavuteta.
– Lastenteon lykkääminen on suurin syy syntyvyyden laskulle, Berg vahvistaa.
Hän ei niele valtiovarainministeriön valtiosihteerin Martti Hetemäen esittämiä käyriä, joiden mukaan nuorten miesten työllisyysaste ja syntyvyys ovat menneet alaspäin samaa tahtia.
– Määrällisesti työttömiä miehiä on ihan yhtä paljon kuin ennen lamaa. Työllisyysasteen ulkopuolella ovat myös opiskelijat. Sellaista ilmiötä ei ole, että olisi tullut valtavasti enemmän miehiä, jotka eivät ole töissä, eivät saa kumppaneita eivätkä lapsia, Berg sanoo.
Ministeri Saarikon mielestä olennaista on se, että syntyvyyden laskuun on herätty myös Suomen talouden näkökulmasta.
Hän pelkää, että sosiaalipoliitikot jäävät edelleen puhumaan lapsiperheiden edellytyksistä hyvään arkeen ja valtiovarainministeriössä puhutaan talouden kestävyydestä.
– Suomen onnistuminen riippuu siitä, pystytäänkö nämä asiat yhdistämään.
Syntyvyys laskee kahdeksatta vuotta peräkkäin. Taloudellisen taantuman tuoma epävarmuus on vaikuttanut, mutta se ei selitä jyrkkää syntyvyyden laskua kokonaan, Berg korostaa.
Kyseessä on ennen muuta kulttuurinen murros. Lapset halutaan niin sanotusti valmiiseen elämään.
Väestöliiton vuosittain julkaisemissa perhebarometreissa puhutaan eräänlaisesta ”uhkapelistä”, jossa pyritään parhaaseen mahdolliseen opiskelun, työn, ansiotulojen kehityksen, parisuhteen, oman kypsymisen sekä lisääntymiskyvyn yhdistämiseen. Harva kuitenkaan onnistuu kaikkien osatekijöiden hallitsemisessa.
Ensi syksynä ilmestyvästä perhebarometrista julkaistiin jo toukokuussa lapsi-ihanteita koskevat tulokset.
Valtaosalla nuorista on yhä hyvin perinteinen toive kahdesta lapsesta ja farmariautosta. Mutta oleellista on, että lapsettomuuden toive on kasvanut merkittävästi viime vuosina.
Ihanteellista lapsilukua haluttiin tutkia uudelleen, koska vuoden 2015 perhebarometri yllätti tutkijat täysin. Ihanteellisessa lapsiluvussa oli tapahtunut dramaattinen lasku.
Lähes 15 prosenttia suomalaisista kertoi tuolloin pitävänsä lapsettomuutta ihanteenaan. Tätä ennen oli pitkään niin, että lapsettomuutta oli toivonut vain alle viisi prosenttia vastaajista.
Tutkijat alkoivat epäillä, että 3 000 ihmiseltä kerättyyn aineistoon oli sattumalta osunut paljon lapsettomuutta toivovia ihmisiä.
Tuore tutkimus kuitenkin vahvisti, että nollaa lasta ihanteenaan pitävien määrä on jäänyt korkeaksi. Reilut 12 prosenttia suomalaisista ei halua lapsia lainkaan.
Ojala, Päivömaa ja Tuomisto olisivat sen sijaan valmiita vaikka suurperheen isiksi.
– Haluaisin ainakin enemmän kuin yhden lapsen. Kolme voisi olla hyvä, Ojala sanoo.
Päivömaa sanoo ihanteekseen 2–4 lasta, ja Tuomisto yhtyy ajatukseen. Nelilapsinenkin perhe kuulostaa hyvältä, jos siihen on aikanaan varaa, Päivömaa täsmentää.
Ihmiset eivät enää automaattisesti ajattele, että lapset kuuluvat elämänkaareen.
Venla Berg
Lastentekoa lykkäävät naiset ja miehet mainitsevat tärkeimmiksi syiksi halun tehdä muita kiinnostavia asioita.
– Ihmiset eivät enää automaattisesti ajattele, että lapset kuuluvat elämänkaareen. On paljon kilpailevia tekijöitä, matkustelua ja muuta kivaa, jota voi tehdä perheen perustamisen sijaan, Berg sanoo.
Hänen mukaansa etenkin naiset pohtivat paljon, mihin kohtaan urakehitystä lapsen voi ”ängetä”.
– Pitää opiskella pitkään, sitten alkaa pätkätyökierre, ja jos joskus saa vakituisen työn, niin ajatellaan, että ei voi heti hankkia lapsia, koska se on epälojaalia työnantajaa kohtaan. Monet ovat aika ahdistuneita siitä, miten tämä asia hoidetaan.
Bergin mielestä näkemykset vauva-ajasta ovat yllättävän epätasa-arvoisia. Korkeakoulutetut naiset usein ajattelevat, että lasten saaminen aiheuttaa heille vuosien katkoksen työuraan.
– Miesten näkemys taas on, että he tukevat naista siinä mullistuksessa ja haluavat toki jäädä joksikin aikaa kotiin, vaikka muutamaksi kuukaudeksi.
Bergin mukaan perhebarometreissä toistuu toive, että työn ja perheen voisi yhdistää nykyistä joustavammin.
Ministeri Saarikko kertoo, että suomalaiset työnantajat eivät ole vielä olleet valmiita rahoittamaan perhevapaauudistusta tai menemään Ruotsin malliin, jossa perhevapaita voi jakaa nykyistä joustavammin vuosien mittaan. Työnantajat pelkäävät työelämän silppuuntuvan liikaa.
Ei kannata koskaan unohtaa suurperheellisten asemaa.
Annika Saarikko
Syntyvyys laskee yleensä taloudellisen laman aikaan, mutta Suomessa kävi 1990-luvun alussa päinvastoin. Iso tekijä oli kotihoidontukeen tehty tuntuva korotus.
Moni jäi kotiin tekemään toisia ja kolmansia lapsia kotihoidontuen turvin. Se on yksi osoitus siitä, että perhepolitiikalla on merkitystä. Alli Paasikiven Säätiön Perheteko-palkinto myönnettiin viime vuonna Eeva Kuuskoskelle (kesk.), joka työskenteli sosiaali- ja terveysministerinä vuosina 1991–92.
Saarikko sanoo, että tietyistä asioista muodostuu symbolikysymyksiä, ja kotihoidontuki voi olla juuri sellainen.
– On vaikea nähdä Suomea, jossa ei tuettaisi sitä, että joku haluaa ansiosidonnaisen kauden jälkeen vielä hoitaa lasta kotona. Luulen, että sellaiselle ei ole suurta kannatusta, enkä itse olisi valmis sellaista mallia ajamaan.
Saarikon mukaan sekin on huomioitava, että Suomessa on poikkeuksellisen paljon suurperheitä. Yli puolet suomalaislapsista syntyy monilapsiseen perheeseen.
– Ei kannata koskaan unohtaa suurperheellisten asemaa, Saarikko painottaa.
Mikko Spolanderin mukaan syntyvyyden lasku tarkoittaa käytännössä sitä, ettei huoltosuhde vakiinnukaan vielä 2030-luvun puolivälissä, kuten väestöennuste lupasi.
Spolander sanoo, että mikäli sote- ja maakuntauudistus ei seuraavan kymmenen vuoden aikana tuo sillä tavoiteltuja säästöjä ja alhaisen syntyvyyden trendi jatkuu, työllisyysaste pitäisi saada 75–80 prosentin välille.
– Kysymys kuuluu, onko tämä utopiaa vai realismia. Kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta kansanluonteesta, että suomalaiset eivät tykkäisi käydä töissä. Kysymys on siitä, miten rakenteet kannustavat tai ovat kannustamatta ihmisiä työntekoon.
Spolander ei uskalla laittaa paljon työperäisen maahanmuuton varaan.
– Se on yleensä aika pitkä tie, että maahanmuuttajat saadaan integroitua työmarkkinoille ja heistä tulee julkisen talouden asetelmassa niitä, jotka rahoittavat etuuksia muille.
– Mitä alhaisempi koulutus, sitä alhaisempi työllisyys ja elintaso. Sitten päästäänkin jo kiinni teemoihin, jotka yleensä nousevat esiin, kun puhutaan syntyvyydestä.
Spolander sanoo, että paras vakuutus koko elämänkaaren yli on se, että hankkii itselleen koulutuksen ja on tarpeen mukaan valmis kouluttautumaan työuran aikana, jolloin pysyy työllisenä.
Suomen väestörakenteen muutos lisäsi julkisia menoja, kun suuret ikäluokat jäivät eläkkeelle. Menojen kasvu kiihtyy ensi vuosikymmenellä, kun suuret ikäluokat alkavat olla yli 75-vuotiaita.
Kalliiden julkisten terveyspalveluiden kuten lonkkaleikkausten käyttö lisääntyy.
– Tiedämme suurten ikäluokkien vaikutuksen talouteen. Asia on meille jo tuttu, ja sitä on läpikotaisin analysoitu. Syntyvyyden lasku on uudempi ilmiö, ja sen taustalla on monia tekijöitä, jotka ovat hankalammin hallittavissa, Spolander huomauttaa.
Reportaasi ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 15.6. Lehden voi tilata täältä .