Työryhmä: Hedelmällisyystietoisuutta lisättävä ja ruutuaikaa vähennettävä syntyvyyden kohentamiseksi
Syntyvyys on alentunut Suomessa poikkeuksellisen nopeasti viimeisten 15 vuoden aikana, ja viime vuonna kokonaishedelmällisyysluku oli enää 1,25. Laskun pysäyttämistä selvittänyt työryhmä jätti maanantaina muistionsa sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasoselle (kok.).
– Mikäli kahden lapsen toive toteutuisi, meidän väestökehityksemme näyttäisi hyvin toisenlaiselta, työryhmän puheenjohtaja Liisa Siika-aho sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM) sanoi julkistustilaisuudessa.
Työryhmä ei löytänyt viimeaikaiselle syntyvyyden laskulle yhtä selkeää syytä. Siksi sillä ei ole tarjota myöskään helppoja ratkaisuja.
– Mikään yksittäinen keino tuskin kääntää syntyvyyttä voimakkaaseen nousuun, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö pieniäkin asioita kannattaisi tehdä, Siika-aho sanoi.
Syntyvyyteen heijastuvat muun muassa parisuhteiden haurastuminen, mielenterveyskysymykset, työmarkkina-asema ja toimeentulo, vanhempana jaksaminen sekä työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuudet.
Työryhmän viitisenkymmentä ehdotusta liittyvät muun muassa hedelmällisyystietoisuuteen ja -hoitoihin, nuorten hyvinvointiin, työelämän tasa-arvoon sekä lapsiperheiden palveluihin ja etuuksiin.
Siika-ahon mukaan olisi tärkeää ylläpitää ja tukea yhteiskunnallista keskustelua syntyvyyskehityksestä ja väestöpolitiikasta. Nuorten näkökulmaa työryhmä on hakenut nuorten kuulemisilla.
– Nuoret painottavat tulevaisuususkoa ja palveluiden merkitystä, eivät niinkään yksittäisiä toimia, Siika-aho sanoi.
Suomessa on verrattain laajat perhe-etuudet, synnyttäminen on edullista ja varhaiskasvatus on voimakkaasti tuettua, joten syntyvyyden tueksi on jo tehty paljon.
– Meillä ei ole matalalla roikkuvia hedelmiä, Siika-aho summasi.
Pitkän aikavälin toimenpiteenä työryhmä ehdottaa muun muassa kansallisen väestöpoliittisen strategian laatimista. Se käsittelisi laajalti väestöpolitiikkaa kattaen muun muassa syntyvyyden, maahanmuuton, maassamuuton, alueellisen kehityksen ja väestörakenteen muutokseen sopeutumisen kysymykset.
Lisäksi tarjolla on ehdotuksia nuorten arjen hallintaan, lapsiperheiden tueksi sekä hedelmällisyystiedon lisäämiseksi.
– Nuoret eivät aina tunnista sitä, että vaikka nuoruus saattaa aikavaiheena pidentyä, biologia ei ole muuttunut. Edelleen kakkosella alkavat ikävuodet ovat parhaita vuosia lisääntyä, jos haluaa useampia lapsia, Siika-aho sanoi.
Jos lasta yrittää myöhemmällä iällä, lapsen saaminen on epätodennäköisempää.
Työryhmä kiinnitti huomiota myös siihen, että lasten saanti on vähentynyt samaan aikaan sosiaalisen median nousun kanssa.
– Toivotaan, että Suomessa tehtäisiin suosituksia nuorille ja nuorille aikuisille ruutuajasta.
Lisäksi nuorten aikuisten parisuhteille toivottaisiin enemmän tukea. Samalla perheellistymisen tukeminen tulisi huomioida osana opintotukikokonaisuutta. Työryhmä ehdottaa, että lapsilisä ja äitiysavustus sidotaan kansaneläkeindeksiin etuuksien riittävän tason turvaamiseksi.
Väestörakenteen muutos haastaa yhteiskunnan taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä, ja pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmaan onkin kirjattu huoli syntyvyyden laskusta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan.
Maanantaina julkaistut työryhmän ehdotukset olivat osa sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen johdolla valmisteltavaa väestöpoliittista hanketta.
Grahn-Laasonen painottaa, että syntyvyys on mitä suurimmassa määrin yksityinen asia.
– Jokainen tietysti asettaa itse toiveet siitä, toivooko perhettä ja toivooko lasta. Se, mihin pyrimme keskittymään, on ennen muuta toivotun ja toteutuneen lapsiluvun eron kaventumiseen, Grahn-Laasonen sanoi STT:n haastattelussa.
Grahn-Laasosen mukaan hallitus on tehnyt merkittäviä toimia syntyvyyden laskun juurisyiden korjaamiseksi.
– Hallitus on tehnyt merkittäviä toimia sen edistämiseksi, että yhä useampi suomalainen saisi töitä, että meidän koulutustasomme nousisi, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin puututtaisiin tehokkaammin, Grahn-Laasonen sanoi.
Esimerkiksi hän nostaa toukokuun alussa voimaan tulevan terapiatakuun, jonka myötä lasten ja alle 23-vuotiaiden nuorten tulee päästä tiettyihin mielenterveyspalveluihin viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun tarve on todettu.
Ministeri pitää useita työryhmän esittämiä keinoja kannatettavina.
– Esimerkiksi lapsettomuushoitojen saatavuuden parantaminen, synnytyspelon, keskenmenojen parempi hoitaminen ja tuki, raskaussyrjinnän pysäyttäminen, parisuhteiden ja hedelmällisyystietoisuuden vahvistaminen ja sitten yleisesti työllisyyden ja koulutustason nostaminen, hän luetteli.
Lapsettomuushoitoja hallitus on vahvistanut palauttamalla hedelmöityshoidot Kela-korvauksen piiriin toukokuun alusta lähtien.
– Se edistää monien suomalaisten lapsitoiveiden toteutumista. Lisäksi hedelmöityshoitojen saatavuutta pitää parantaa myös julkisessa terveydenhuollossa, Grahn-Laasonen sanoo.
Hallitus on tehnyt merkittäviä leikkauksia sosiaali- ja terveyspalveluihin. Mistä löytyvät rahat syntyvyyden saamiseksi nousuun?
– Monikaan näistä toimista ei vaadi suoranaisesti kovin paljoa lisäresursseja, vaan esimerkiksi hedelmällisyystietoisuutta voidaan lisätä kouluissa ja oppilaitoksissa ja sote-palveluissa kehittämällä näitä palveluja edelleen, Grahn-Laasonen sanoo.
Syntyvyyttä voitaisiin ministerin mukaan edistää myös korottamalla lahjasolujen luovuttajan saamaa korvausta, sillä lahjasoluista on pulaa.
– Kyse ei ole silloin isoista rahoista, mutta ne voivat olla hyvinkin ratkaisevia lapsitoiveiden toteutumisen kannalta, Grahn-Laasonen sanoo.
Suomessa toistuvia keskenmenoja saavat jäävät liian usein yksin, eikä heille ole tarjolla riittävästi tukea tai jälkihoitoa.
– Näille suuren menetyksen kokeneille, näitä palveluja kehittämällä voidaan lisätä paitsi inhimillisyyttä, niin myöskin tukea lapsitoiveiden toteutumista toivon mukaan pidemmällä tulevaisuudessa.
Mahdollista lisärahoitusta syntyvyyden tukemiseksi voidaan tarvittaessa arvioida puoliväliriihessä.
– Mikäli resurssitarvetta on, sitä voidaan katsoa hallituksen puoliväliriihessä tai yhdessä hyvinvointialueiden kanssa.
Ministerin mukaan hyvinvointialueilla on asiassa ratkaiseva rooli.
– Kyse on myös siitä, miten hyvinvointialueet kehittävät palveluja ja miten priorisoidaan esimerkiksi keskenmenon kokeneiden ja lapsettomuudesta kärsivien tuki, Grahn-Laasonen sanoi.