Suomi tähtää maatalouden päästöjen vähentämiseen 29 prosentilla vuoteen 2035 mennessä
Hallitus on tänään hyväksynyt Suomen kansallisen suunnitelman EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ohjelmakaudelle 2023–27. Suunnitelman yhteydessä linjattiin myös tavoite maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä 29 prosentilla vuoteen 2035 mennessä vuoden 2019 tilanteesta.
Virallisen arvion mukaan maatalouden päästöt olivat silloin noin 16 miljoonaa tonnia hiilidioksidiksi laskettuna. Vuoden 2035 tavoite on siten 11,4 miljoonaa tonnia.
Suomen suunnitelma toimitetaan seuraavaksi EU:n komission arvioitavaksi ja hyväksyttäväksi vuodenvaihteeseen mennessä. Neuvotteluja komission kanssa käydään vielä ensi vuoden puolella.
EU-maat sopivat kesällä pitkän väännön jälkeen vuonna 2023 alkavasta CAP-ohjelmakaudesta. Suomen rahoitusosuus nousi neuvottelujen edetessä niin, että EU-rahoituksen määrä nousi kuudella prosentilla kuluvaan ohjelmakauteen verrattuna.
Maatalousministeri Jari Leppä (kesk.) kiitteli kansallista suunnitelmaa tasapainoiseksi kokonaisuudeksi, joka tukee sekä aktiivista ruuantuotantoa, maaseudun kehittämistä että ilmasto- ja ympäristötavoitteita.
– Päästövähennyksiä tavoitellaan siten, että ne tukevat kannattavuutta ja niin, että myös markkinaehtoiset mekanismit huomioidaan, Leppä lupasi.
Päästöjen vähennyksiä tavoitellaan sekä CAP-ohjelmaan sisältyvillä toimenpiteillä että sen ulkopuolisia toimia.
– Me nostamme merkittävästi maatalouden ilmastokunnianhimoa ja huolehdimme myös ainutlaatuisesta Saaristomerestä, Leppä sanoi.
Toimeenpanoa ohjaamaan on nimitetty Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Heikki Lehtonen.
Lehtonen sanoi STT:lle, että Suomen suunnitelmaan kirjatut toimet ovat suhteellisen mietoja, eivätkä ne kohdistu merkittävissä määrin päästöjen kovaan ytimeen.
– Kantona kaskessa on EU:n maatalouspolitiikan rakenne joka painottuu pinta-alatukiin. Turvemailla tarvittaisiin päästövähennyksiä, pitäisi lisätä hiilen sidontaa kivennäismailla ja maataloudessa pitäisi tehdä energiasiirtymä.
Tukipolitiikan rakenteen ongelma on ennen kaikkea se, että viljelijöille tarjotaan vain tulonmenetysten ja kustannusten korvauksia.
– Se ei sinällään ole vielä vahva motiivi isojen päästövähennysten hankkimiseen, etenkään toimista jotka vaativat investointeja ja vaivaa.
Lehtosen mukaan yksi järkevä toimi olisi esimerkiksi saada 30 000 hehtaaria turvemaita kosteikkoviljelyyn niin, että viljelijä ei menettäisi maataloustukia.
– Monet haluavat kunnostautua päästötalkoissa, kunhan ei tulomenetyksiä tulisi.
Lepän mukaan uudessa ohjelmassa on hyviä kannusteita viljelijöille toteuttaa ympäristötoimia ja hän luotti, että jatkossakin 90 prosenttia heistä jatkaa tällä linjalla.
Keskustelu maatalouden päästöistä on suurelta osin kohdistunut turvepeltoihin, joista suuri osa Suomen maatalouden päästöistä tulee.
Lepän mukaan turvepeltojen päästöjä vähennetään sekä CAP-ohjelman sisällä että lisätoimilla. Turvepeltojen roolia ja vaikutuksia on myös määrä selvittää tarkemmin maaperätutkimuksen kautta.
Samalla Leppä korosti, että turvepelloille on tarvetta.
– Viime kesä erittäin selvästi osoitti sen, mikä merkitys satovarmoilla turvepelloilla on meidän huoltovarmuuden kannalta.
Tuore ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari (vihr.) kirjoitti kommentissaan, että päästötavoitteen asettaminen on valtava askel oikeaan suuntaan ja että tilaa ja potentiaalia lisätoimille on paljon.
Maatalouden päästöjen vähentämisellä on kiire, sillä maatalouden päästöt eivät ole vähentyneet koko 2000-luvulla.
– Maataloustukijärjestelmää suunnataan vuosina 2023–2027 ympäristön kannalta parempaan suuntaan. Esimerkiksi hiiliviljelyä tavoitellaan lisättäväksi sadoilla tuhansilla hehtaareilla. Vihreät olisivat olleet valmiita merkittäviinkin tukijärjestelmän rakenteellisiin muutoksiin. Tulevaisuudessa maatalouden kannustaviin ympäristötoimiin on suunnattava entistä suurempi osa maataloustuista, Kari totesi.