Suomalaistutkimus toi uutta tietoa kivikauden ihmisten haudoista
Punamulta oli kivikauden ihmisille paljon muutakin kuin pelkkää punaista väriä, paljastaa suomalaistutkimus.
Punamultaa saatettiin hakea hautoihin jopa satojen kilometrien päästä, sillä sen alkuperä kertoi vainajan suvusta ja kotipaikasta.
Tähän asti on ajateltu, että punainen väri itsessään oli rituaalin tärkein osa. Helsingin yliopiston tuore tutkimus kuitenkin osoittaa, että ihmiset kiinnittivät huomiota myös siihen, mistä multa oli peräisin.
Noin 6000 vuotta sitten nykyisen Suomen aluetta asuttivat pienissä kylämaisissa yhteisöissä asuneet metsästäjä-kalastaja-keräilijät.
Nykyisen kaltaista käsitystä maan omistamisesta tuskin vielä esiintyi, mutta yhteisöt merkitsivät keskeisiä paikkoja voimakkaan punaisella maavärillä eli punamullalla. Sillä maalattiin myös kalliomaalauksia.
Tutkijat analysoivat punamultanäytteitä, joita on löydetty muun muassa muinaisista haudoista. Niissä oli selkeitä eroja.
– Kun analysoimme samasta haudasta otettuja punamultanäytteitä, kävi ilmi, että ne eivät olleetkaan aina kemiallisilta pitoisuuksiltaan samanlaisia, kertoo apurahatutkija Marja Ahola tiedotteessa.
– Ehkä tällä tavoin haluttiin alleviivata vainajan identiteettiä, tai ehkä punamullan alkuperä – tai sen kulkema matka – oli jollain tavalla merkityksellinen. Selvää on, ettei väri ollut ainoa asia, mihin aikakauden ihmiset kiinnittivät huomiota, Ahola selventää.
Samassa hautakuopassa käytetystä punamullasta osa saattoi olla paikallista, kun taas osa oli kenties tuotu jopa satojen kilometrien päästä.
– Tietynlaiset punamullat keskittyvät selvästi tietyille maantieteelliselle alueelle, sanoo arkeologian dosentti Elisabeth Holmqvist-Sipilä tiedotteessa.
– Koska kemiallisesti samanlaista punamultaa löytyy myös satojen kilometrien päästä toisistaan, vaikuttaa siltä, että punamulta kulki osana aikakauden vaihdantaverkostoa.
Tutkijat esittävätkin, että punamultaa on kuljetettu pitkiä etäisyyksiä. Samassa verkostossa kuljetettiin myös Baltiasta peräisin olevaa meripihkaa ja Äänisjärvellä valmistettuja liuskerengaskoruja.
Pitkät etäisyydet ja niiden välillä kulkevat esineet ja raaka-aineet ovat olivat siis aikakaudelle tyypillisiä.