Suomalaisten yhteinen lottopotti on hupenemaan päin – Veikkauksen rooli suomalaisen yhteiskunnan hyväntekijänä kaipaa päivitystä
Veikkauksen toiminta koskettaa jollakin tavalla lähes jokaista suomalaista. Yhtiön jakamilla tuotoilla on tuhansia edunsaajia ympäri valtakunnan. Kaikilla niistä on oma ainutlaatuinen tarinansa.
Reisjärvellä ja Haapajärvellä toimii rekisteröity yhdistys nimeltään Maaselän Latu.
Harvempi muistaa, että kyseinen Suomen Ladun jäsenyhdistys valittiin sensaatiomaisesti Vuoden urheiluseuraksi niinkin tuoreeltaan kuin 2017 Urheilugaalassa. Samana historiallisena vuonna, kun Leo-Pekka Tähti valittiin Vuoden urheilijaksi.
Maaselän Ladun puolesta palkintoa vastaanottamassa ollut Helena Kinnunen muistaa gaalaillan tapahtumat kuin eilispäivän.
– Palkittavaksi ehdolla olleen helsinkiläisen tennisseuran edustaja kysyi, montako palkattua työntekijää seurassamme on. Vastasin, että ei yhtään. Kaikki toiminta perustuu vapaaehtoiseen talkootyöhön, hän vakuuttaa.
Maaselän Ladun jäsenet tekevät vuosittain yli 5 000 tuntia vapaaehtoistyötä. Sen ansiosta yhdistys on noussut alueelliseksi voimatekijäksi ja isojen massojen liikuttajaksi.
Toiminta-alueella asuu noin 10 000 ihmistä, joista lähes puolet on jollakin tavalla osallistunut yhdistyksen järjestämään toimintaan.
Tapahtumien kirjo on häkellyttävän monipuolinen: seppeletalkoot, joulupolku, koko perheen talvirieha, Ulkona kuin lumiukko -tapahtuma, maailman suurin hiihtokoulu, kymppisynttärit, lintuilta, kahvakuulailu, frisbeegolf, melonta, kirkkovenesoutu, Nuku yö ulkona -metsähotelli, riippumattohotelli, maastopyöräily, vaelluskurssi ja niin edelleen.
Kynnys osallistumiseen pyritään Helena Kinnusen mukaan pitämään mahdollisimman matalalla.
– Ja niin, että koko perhe voisi osallistua. Tapahtumat ovat osallistujille yleensä maksuttomia. Monesti ihmiset haluavat oma-aloitteisesti maksaa jäsenmaksun, joka on vain 29 euroa perheeltä.
– Myös välineitä pyritään järjestämään saataville sen verran, että kaikki halukkaat pääsevät kokeilemaan, Kinnunen korostaa.
Tapahtumien organisointi ja esimerkiksi välineiden tarjoaminen eivät ole kuitenkaan täysin ilmaista puuhaa. Vaikka vapaaehtoisten panos pitää henkilöstökulut minimissään, tarvitsee kolmannen sektorin toimija apua myös ulkopuolelta.
Auttava käsi löytyy silloin usein Veikkauksen tuotoista myönnetyistä avustuksista. Joko suoraan tai välillisesti.
Helena Kinnusen mukaan Maaselän Latu on päässyt nauttimaan tuesta Suomen Ladun kautta.
– Suoraan emme saa avustusta. Mutta kattojärjestö Suomen Latu sai viime vuonna avustusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä 790 000 euroa, joka on 30 prosenttia toimintabudjetista.
Veikkauksen kytkökset edunsaajiin ovat aina olleet herkkiä asioita myös poliittisesti.
Asiantuntijat näkevät ongelmallisena sen, että edunsaajat osallistuvat pelaamisen sääntelyyn, mutta ovat samalla päättämässä rahapelipoliittisista linjauksista.
Edunsaajille voi näin heidän mukaansa tulla kiusaus huolehtia ennemmin pelituottojen määrästä kuin peliongelmista ja niiden ehkäisemisestä.
Myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto kertoi lokakuussa julkaistussa raportissaan erityispiirteistä, jotka erottavat Suomen muista maista.
– Sääntelyelinten keskinäinen hierarkia esimerkiksi vastuun kantamisesta jää monelta osin epäselväksi. Edunsaajia on edustettuna sisäministeriön alaisessa Rahapeliasioiden neuvottelukunnassa sekä Veikkaus Oy:n hallintoneuvostossa. Tämä voi olla esteenä toimivalle, puolueettomalle ja tehokkaalle viranomaisvalvonnalle, raportissa huomautetaan.
Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk.) ei puhuisi yksipuolisesti edunsaajista. Hänen mielestään kielteisesti värittynyt sana ”etu” ei kuvaa sitä suhdetta, mikä veikkausvoittovaroilla toimivilla tahoilla on Veikkaukseen.
– Se, että nuorisotoiminnan, liikunnan, kulttuurin ja pienemmältä osalta myös tieteen rahoitus on riippuvainen veikkausvoittotuloista, on historiallisen kehityksen tulos tehdyistä poliittisista päätöksistä, hän muistuttaa.
Mediassa on Kososen mukaan pyörinyt jopa sellaista käsitystä, että Veikkauksen edunsaajat voisivat jollain tavalla valita, saavatko he avustuksensa veikkausvoitoista vai valtion budjettivaroista.
– Tällainen käsitys on väärä. Edunsaajien sijaan puhuisin neutraalimmin veikkausvoittovaroilla rahoitetusta toiminnasta.
Kosonen muistuttaa, että veikkausvoittovaroilla maksettavaksi on vuosikymmenten aikana siirtynyt myös paljon valtion lakisääteisiä tehtäviä, kuten nuoriso- ja kulttuurisektoreiden valtionosuuksia.
Lisäksi erilaisia avustuksia saavat kansalaisyhteiskunnan toimijat toteuttavat myös omien sektoreidensa lakeja: lajiliitot ja urheiluseurat liikuntalakia ja nuorisotoimijat nuorisolakia.
Taustalla vaikuttaa myös Veikkauksen rahapelejä koskeva monopoliasema. EU-lainsäädännön mukaan monopoli on sallittu vain, kun sen avulla voidaan ehkäistä tehokkaasti rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja. Tuottojen käyttö yleishyödyllisiin tarkoituksiin ei siten yksin riitä oikeuttamaan monopolia.
Hanna Kososen mukaan Veikkauksen monopoli tulee säilymään ulkopuolisista paineista huolimatta. Yhden vaihtoehdon mukaan pelimonopolin voisi romuttaa ja korvata lisenssijärjestelmällä. Veikkauksen rinnalle tulisi yksityisiä kilpailijayrityksiä, joille valtio myöntäisi toimilupia.
– Seison hallitusohjelman kirjauksen takana, siinä on hallituksen yhteinen näkemys selvästi kirjattuna. Veikkauksen monopoliasema säilytetään ja sen toimintaedellytykset turvataan, ministeri vakuuttaa.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston johtaja Kirsi Leivo ehdotti taannoin ratkaisuna Veikkauksen varojen siirtämistä järjestöiltä valtion budjetin kautta jaettaviksi.
Tukea ei tarvitsisi enää sitoa siihen, miten paljon suomalaiset häviävät uhkapeleihin, eikä poliitikkojen tarvitsisi enää yhtä innokkaasti kannustaa ihmisiä pelaamaan.
Vastapainoksi valtion pitäisi jotenkin korvata menettämänsä tulot. Ikävinä seurauksina voisivat ovat tukien leikkaukset tai verojen kiristykset, kun jostakin pitäisi löytää satojen miljoonien edestä uusia tuloja.
Hanna Kosonen ei usko, että veikkausvoittovaroja oltaisiin kovin nopealla aikataululla siirtämässä valtion budjetin kautta jaettavaksi.
– Uusien menojen ehdottaminen yleisen budjettirahoituksen piiriin on aina helppoa. Toki varautuminen veikkausvoittovarojen laskuun vaatii myös laajempaa ja monipuolisempaa pohdintaa valtion menojen ja tulojen kokonaisuudesta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) lisäsi aiheesta vettä myllyyn tuoreella tutkimuksellaan, jonka mukaan rahapelit syventävät taloudellista epätasa-arvoa.
Lähtökohtana oli selvittää, mitä perää on kärjistetyssä yleistyksessä, että maaseudun vähävaraiset tukevat pelieuroillaan hyvätuloisten kaupunkilaisten oopperaharrastusta.
– Pienituloiset käyttävät rahapeleihin suuremman osan tuloistaan kuin hyvätuloiset, mutta saavat suhteessa vähemmän rahapelituottoja omaan kotimaakuntaansa. Suomen rahapelijärjestelmä toimii tulonsiirtona vähävaraisemmilta varakkaammille, tutkimuksessa todetaan.
Hyväntekijän roolistaan huolimatta Veikkaus on saanut kuluvana vuonna ennätysmäärän lokaa niskaansa. Kohu alkoi velloa jo kesällä liian ”houkuttelevaksi” mielletyn mainoksen herätettyä huomiota.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan markkinointi on ollut suoranaista pelaamiseen kannustamista, jonka varjoon pelihaittojen ehkäiseminen on jäänyt.
Jupakan seurauksena yhtiö katsoi parhaaksi reagoida asiaan, mutta kohu ei suinkaan laantunut.
Samaan aikaan nousi esiin keskustelu pelaamisen aiheuttamista haittavaikutuksista. Peliongelma sai taas konkreettiset kasvot.
Suomessa pelataan rahapelejä vuodessa henkeä kohti noin 320 eurolla, mikä on eniten Euroopassa.
Rahapeliongelmista kärsii Suomessa eräiden arvioiden mukaan jopa 125 000 ihmistä. Suomalaisten rahapeliriippuvuus on herättänyt jopa kansainvälistä kiinnostusta, kun The Economist -lehti kirjoitti vastikään aiheesta.
Veikkauksen suurimmat tuotot kertyvät rahapeliautomaateista, joita pidetään niin sanottuina punaisina peleinä eli haitallisimpina juuri niiden koukuttavuuden takia. Yhtiöllä on 21 500 rahapeliautomaattia, joista suurin osa on sijoitettu helposti saataville kauppojen, huoltoasemien ja kioskien yhteyteen.
Tiede- ja kulttuuriministeri kysyykin aiheellisesti, voiko koskaan sanoa, että haittoja ehkäisevää työtä olisi tehty riittävästi.
– Niin kauan kuin meillä on peliongelmaisia, niin kauan meidän on kehitettävä työtämme peliongelmien syntymistä vastaan, Kosonen vaatii.
– Yhtiö itse on näyttänyt tietä oikeaan suuntaan jo päätetyillä vastuullisuustoimillaan. Ministeri Krista Kiurun (sd.) alaisuudessa puolestaan valmistellaan rahapelihaittojen ehkäisyyn liittyvää ohjelmaa. Hallitusohjelmassa on linjattu, että arpajaislain uudistuksen toinen vaihe toteutetaan hallituskauden alussa. Tämän valmistelun tulisikin lähteä viipymättä liikkeelle, keskustaministeri toivoo.
– Yhtenä konkreettisena keinona voisi olla kuukausittaisen tai päivittäisen pelihäviörajan asettaminen myös kolikkopeleihin. Teknisesti tämä tulisi mahdolliseksi tunnistautumisen myötä, Kosonen toteaa.
Kohun jatkumisen myötä Veikkaus tiedottikin uusista muutoksista.
Yhtiö aikoo uudistaa mainontansa, aikaistaa vaatimusta pakollisesta tunnistautumisesta ja vähentää peliautomaatteja reilulla kädellä.
Veikkauksen oman arvion mukaan toimenpiteet pienentävät sen tulosta noin 150–200 miljoonalla eurolla vuodessa. Samalla valtiolle ja edelleen yleishyödyllisille järjestöille maksettavista, pyöreästi miljardin euron vuotuisista tuotoista leikkautuisi jopa 20 prosenttia.
Pakollinen tunnistautuminen voi Veikkauksen mukaan leikata tuottoja jopa 150 miljoonaa euroa.
Käytöstä poistettavat 3 000 raha-automaattia vastaavat noin 14 prosenttia kaikista koneista. Koneiden poistaminen puolestaan voi leikata Veikkauksen tuloja yli sata miljoonaa euroa. Samalla se vähentää Veikkauksen maksamia palkkioita asiamiehille miljoonilla euroilla.
Haasteena on siis vahvan tuotto-odotuksen, kulutuksen vinouman sekä haittojen ehkäisyn ja vähentämisen velvoitteen ristiriita.
THL:n johtavan asiantuntijan Saini Mustalammen mukaan ristiriidan ratkaisemisessa ensimmäinen askel on hyväksyä tuottojen väheneminen.
– Vastuullisuuskysymyksiä ei voida ratkaista vain yksittäisiin pelaajiin kohdistuvilla toimilla kuten pakollinen tunnistautuminen tai asetettava kulutusraja. Olennaista on, mitä tapahtuu järjestelmätasolla, hän toteaa.
Tiede- ja kulttuuriministeri Kosonen korostaa, että veikkausvoittovarojen kohdentamisen tai jakosuhteiden muuttamisesta ei ole olemassa vielä tarkkoja suunnitelmia.
– Keskustelua käydään nyt jaettavan määrän ympärillä, hän täsmentää.
Joulukuun alussa tuli tieto, että Veikkauksen tukemien toimijoiden rahoitusta leikataan jo ensi vuonna yhteensä 5,5 miljoonaa euroa.
Huippu-urheilu ja lajiliitot väistävät leikkurin, sillä liikuntasektorilla leikkaukset osuvat liikuntapaikkarakentamiseen. Kulttuuripuolella säästöt toteutetaan jäädytämällä uusia hankkeita.
Mitään toimia ei ole Kososen mukaan kuitenkaan ”kiveen hakattu”.
– Syksyn budjettiriihessä tehdyn päätöksen mukaan ”selvitetään kehysriiheen 2020 mennessä valtiolle kertyvän rahapelituoton tulevaisuusnäkymiä ja käyttöä osana valtion tulojen ja menojen kokonaisuutta.” Tämä pöytäkirjamerkintä tähdentää sitä, että veikkausvoittovaroilla rahoitetun toiminnan tulevaisuus on koko hallituksen asia.