Suomalaiset kananvarpaat liikkuvat pian Kiinaan – samaan aikaan lihatalojen Kiina-riski uhkaa toteutua
Suomen valtiovierailu Kiinaan oli erityisen juhlan aihe suomalaisille lihataloille, kun presidentti Alexander Stubbin ja maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) läsnäolo vei maaliin kauan hierotun siipikarjan vientiluvan.
Jo entuudestaan sianlihaa Kiinaan kuljettavien Atrian ja HK Foodsin mielissä kummittelee kuitenkin Kiinan avaama tutkinta siitä, vääristääkö Euroopasta tuotu sianliha Kiinassa kilpailua. Se voi johtaa tuntuviin kauppatulleihin.
Torstaina Shanghaissa Suomen ja Kiinan väliseen yritysfoorumiin osallistuneella Atrian toimitusjohtajalla Kai Gyllströmillä on hymy herkässä. Suomen hartaasti valmistelema siipikarjan vientilupa-asia on vahvistettu muutama päivä aiemmin.
Gyllström kuvaa, että se vei seitsemän vuotta, johon mahtui jos jonkinlaisia tullivaatimuksia ja tuotantotilojen auditointeja.
Myös HK Foodsin hallituksen puheenjohtaja Reijo Kiskola kertoo, että yhtiössä ollaan valmiita käärimään hihat.
– Rauman-tehtaalla ollaan valmiita aloittamaan vienti heti, kun tulee tilauksia ja rajat aukeavat, Kiskola sanoo Shanghaissa.
Atria kertoo, että ainakin aluksi Kiinaan vietävät kanatuotteet ovat suomalaisittain eksoottisemmasta päästä.
– Päätuote, jota tänne lähdetään tuomaan, on jalat. Ne ovat sellaisia tuotteita, jotka eivät suomalaiseen ruokakulttuuriin kuulu. Se on meille iso mahdollisuus, jos voimme saada niistäkin arvoa, Gyllström kuvailee.
HK:lla suunnitelmat ovat samansuuntaiset. Kanan jalat, varpaat ja sisäelimet ovat Kiinassa kysyttyjä tuotteita, mutta Euroopassa niille ei juuri ole markkinaa.
– Kiinassa arvostus on aika iso. Etenkin naiset arvostavat kanan jalkaosissa olevaa kollageenia, joka parantaa ihoa. Se on se pointti, jolla me saadaan ihan hyvää hintaa vaihtoehtoismarkkinaan verrattuna, Kiskola selittää.
Atrialla kokonaisvienti on noin sadan miljoonan euron luokkaa vuositasolla. Siitä Kiinan markkina on nykyisellään noin 15 prosenttia. Gyllström uskoo, että kananjalat voivat tuoda ”merkittävän” lisäpiristeen Kiinan-liikevaihtoon.
Molemmilla lihataloilla on jo nykyisellään liiketoimintaa Kiinassa, jonne yhtiöt vievät sianlihaa ja sianlihavalmisteita. HK:n viennistä Kiinan sianlihamarkkina muodostaa nykyisellään noin 15 prosenttia, ja Kiskola ilmaisee huolensa.
– Tässä globaalissa poliittisessa tilanteessa on uhkakuvia, kun toisaalta EU asettaa tulleja jollekin tuotteelle, niin – kuinka ollakaan – Kiina saattaa asettaa kasvavia tulleja sitten elintarvikkeille.
Kiskola viittaa EU:n langettamiin lisätulleihin kiinalaisille sähköautoille, mitä Kiina on protestoinut kovasanaisesti. Tämä voi realisoida lihatalojen Kiinaan liittyvät riskit, sillä vastavuoroisesti Kiina ilmoitti käynnistävänsä dumppaustutkinnat esimerkiksi Euroopasta Kiinaan viedystä sianlihasta ja maitotaloustuotteista.
Atrian Gyllström kertoo, että kiinalaisten kanssa on asiassa käyty vuoropuhelua, ja toimitusjohtaja uskoo, että Kiinan fokus saattaa olla kohdistunut suurempiin tuotantomaihin, kuten Tanskaan, Hollantiin ja Espanjaan.
– Totta kai tämä on riski, että tämä koskisi myös Suomea. Emme ole tässä vaiheessa saaneet minkäänlaista indikaatiota, että mitä tulee ja millaisella magnitudilla, Gyllström sanoo.
HK:n Kiskola arvioi, että mikäli Kiinan sikatullit tulisivat voimaan, se vaikuttaisi laajemmin Euroopan sianlihanmarkkinoihin.
– Se lisää painetta koko EU:n alueelle löytää Kiinaan viedylle sianlihatuotteistolle uutta markkinaa ja sitä kautta se saattaa painaa hintatasoa sianlihalle, Kiskola sanoo.
– Se on kieltämättä vahinko, jos näin tapahtuu.