Lukijalta: Investoinnit on alistettava yleisille säännöille, ei tapauskohtaiselle poliittiselle kaupankäynnille
Suomenmaassa 21. elokuuta julkaistussa mielipidekirjoituksessa Matti Torvinen esitti, että kuntien pitäisi datakeskusbuumissa ennen kaikkea ”uskaltaa neuvotella” ja hinnoitella se, mitä ”pysyvää hyötyä heidän kotiseudulleen jää” miljardiluokan kokonaisinvestoinneista.
Ajatus kuulostaa maalaisjärkiseltä, mutta institutionaalisesti kyse on huomattavasti vaikeammasta asiasta.
Pohjimmiltaan kyse on siitä, millä ehdoilla Suomessa saa harjoittaa laillista liiketoimintaa. Avoimessa markkinapohjaisessa talousjärjestelmässä liiketoiminnan mahdollisuudet ja rajat määräytyvät yleisten, ennalta tunnettujen ja mahdollisimman yhdenmukaisesti kaikkia koskevien sääntöjen perusteella.
Sääntöjä muutetaan poliittisessa prosessissa, ja niiden soveltamista voidaan puolestaan arvioida viime kädessä oikeusteitse.
Datakeskustoimijat ostavat maata, solmivat sähkösopimuksia, hankkivat verkkoliittymät, maksavat sähkönsä ja veronsa, palkkaavat työntekijöitä sekä hoitavat lailliset velvoitteensa ja noudattavat erilaista sääntelyä.
Näiden ehtojen täyttämisen jälkeen viranomaisen tehtävä ei ole enää ryhtyä tapauskohtaisesti arvioimaan, onko juuri tietynlainen liiketoiminta sitten kuitenkaan riittävän ”arvokasta”, ”hyödyllistä” tai poliittisesti mieluisaa.
Jos jonkin hankkeen toteutuminen riippuu sääntöjen sijaan siitä, kuinka paljon yritys lupaa erilaisia etuja kunnille, paikallisille eturyhmille tai keskeisille vaikuttajille, järjestelmän perusluonne muuttuu hyvin toisenlaiseksi.
Investointi ei siis enää perustukaan yleisiin sääntöihin ja niiden johdonmukaiseen soveltamiseen, vaan poliittiseen neuvotteluasemaan ja lobbausvoimaan. Tällöin syntyy väistämättä myös houkutus ulosmitata hankkeesta mahdollisimman paljon hyötyä niille ryhmille, joilla sattuu olemaan parhaat mahdollisuudet puuttua hankkeeseen.
En tietenkään tarkoita sitä, että teollisen toiminnan kielteiset ulkoisvaikutukset pitäisi sosialisoida muiden kannettaviksi. Jos jokin toimija aiheuttaa liikaa melua, kuormittaa sähköverkkoa ikävällä tavalla tai jos voimajohto kulkee maanomistajien mailla, tarvitaan sääntöjä, teknisiä vaatimuksia ja tarvittaessa rahallisia korvauksia.
Mutta sääntöjen pitää olla yleisiä, johdonmukaisesti sovellettavissa, kaikkien tiedossa ja tunnistettavissa. Niiden pitää koskea datakeskuksia, terästehtaita tai muita vastaavia sähkön suurkuluttajia.
Selkein ratkaisu ulkoisvaikutuksiin on kustannusten ja haittojen oikea hinnoittelu, ei tapauskohtainen poliittinen kaupankäynti. Taloustieteen työkalupakki tarjoaa laajan valikoiman työkaluja ja ratkaisuja tähän keskusteluun.
Suomalaisessa teollisuuspolitiikassa pitäisikin keskittyä olennaiseen: sähköverkon kuormituksen, sähkönkulutuksen joustamattomuuden, liittymiskustannusten ja paikallisten haittojen on heijastuttava oikein yritysten toimintaan.
Samalla myös esimerkiksi sähkönkulutuksen joustavuudella pitää olla arvo. Jos suurkuluttaja kykenee leikkaamaan kulutustaan painetilanteessa ja siirtämään kulutustaan edullisen sähkön hetkiin, sen pitäisi näkyä markkinaehdoissa, kuten joustamattomuudenkin kustannuksissa. Muilta osin esimerkiksi suurkuluttajien pitää kilpailla samoilla säännöillä.
Datakeskuksille ei pidä antaa erityisiä tukia tai poliittisia erivapauksia muihin vastaavanlaisiin suurkuluttajiin verrattuna, mutta niihin ei myöskään pidä soveltaa poikkeussääntöjä vain siksi, että investoinnit ovat näennäisesti suuria ja datakeskusyhtiöillä on rahaa rakentaa.
Jos johonkin asiaan pitää tehdä poikkeus, parempi perusperiaate on tehdä poikkeuksesta yleinen sääntö, joka koskee kaikkia vertailukelpoisia toimijoita.
Ihmiset haluavat ymmärrettävästi nähdä investoinneista näkyviä paikallisia hyötyjä, vaikuttaa oman ympäristömme kehitykseen ja kokea voittavamme jotain neuvotteluissa.
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että jokaiseen suurinvestointiin on suhtauduttava ikään kuin poliittisena kaupankäyntinä siitä, kuinka paljon jonkun kuvitellaan hyötyvän ja kuka häviää.
Tämä lähestymistapa on syytä aina alistaa sääntöjen ensisijaisuudelle, koska selkeät säännöt luovat ennakoitavuutta ja vähentävät epävarmuutta.
Kasvuyhteiskunta tarvitsee erinomaisia neuvottelijoita ja hyvää neuvottelutaitoa, mutta kestävän talouskasvun keskeisenä pilarina ovat aina olleet mahdollisimman ennustettavat, yleiset ja kaikkia koskevat pelisäännöt.
Thomas Brand
tutkimusjohtaja, Coinmotion Oy
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/