Kun 9-vuotias Motareh lähti kouluun, äiti ei arvannut näkevänsä häntä viimeistä kertaa

Puoli vuotta sitten Masoumeh Zakeri peitteli yhdeksänvuotiaan tyttärensä Motarehin sänkyyn Minabissa Etelä-Iranissa.

Motareh oli innoissaan paastokuukauden Ramadanin päättävistä tulevista juhlista ja suunnitteli vaatteita, joita aikoi ostaa.

Aamulla 28. helmikuuta Motareh heräsi ennen jo vanhempiaan ja lähti bussilla kouluun.

– Se oli viimeinen kerta, en nähnyt häntä enää koskaan, äiti sanoo AFP:lle.

Zakerille kyllä soitettiin koulusta ja kehotettiin hakemaan lapsi kotiin, koska Yhdysvaltain ja Israelin massiiviset ilmaiskut Iraniin olivat juuri alkaneet.

Mutta kun äiti saapui koululle, oli jo myöhäistä – rakennus oli lähes täysin raunioina.

Iskussa kuoli ainakin 155 ihmistä, joista noin 120 koululaisia. Motareh tunnistettiin lopulta korvarenkaiden ja rannerenkaan perusteella. Muutamaa kadoksissa olevaa uhria etsitään yhä.

Aluksi puhuttiin tyttökoulusta, mutta todellisuudessa enemmistö kuolleista oli poikia. Uhrit olivat 6–13-vuotiaita. Myös 26 opettajaa sai surmansa.

Puoli vuotta myöhemmin Iranin sota on muuttunut pääosin sanasodaksi ja satunnaisiksi yhteenotoiksi, mutta kestävää aselepoa tai ratkaisua kiistaan Yhdysvaltain ja Israelin kanssa ei ole näköpiirissä.

Minjabissa omaiset surevat yhä.

– Talomme on nyt aivan hiljainen, Masoumeh Zakeri sanoo.

Uutisten kouluun osuneesta iskusta levittyä maailmalle Yhdysvaltain presidentti Donald Trump syytti tapahtuneesta iranilaisia.

Puolustusministeri Pete Hegseth puolestaan vakuutti, ettei Yhdysvallat iske siviilikohteisiin. Hän määräsi koulun tuhosta tutkinnan, jonka tuloksia ei ole tähän päivään mennessä julkistettu.

Pian julkisuuteen alkoi tulla viitteitä siitä, että kyseessä oli Yhdysvaltain isku, joka todennäköisesti perustui vanhentuneeseen tiedustelutietoon.

Koulun vieressä oli Iranin vallankumouskaartin tukikohta, johon kouluna toimiva rakennuskin oli aiemmin kuulunut. Se oli kuitenkin ollut erillään tukikohdasta ainakin vuodesta 2016 lähtien.

Iranista levisi maailmalle myös video, jossa näkyy, kun Tomahawk-risteilyohjus iskeytyy vallankumouskaartin alueelle. Myös koulusta nousee savua, mikä viittaa siihen, että se sai osuman osana samaa usean ohjuksen iskua.

Useat mediat, muun muassa New York Times ja tutkivan journalismin verkosto Bellingcat, ovat todenneet videon ja myöhemmät muut videot aidoiksi. Samaan lopputulokseen päätyivät myös ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tutkijat.

Yhdysvallat on tiettävästi sodan ainoa osapuoli, jolla on Tomahawkeja käytössään. Yhdysvaltain asevoimat julkaisi heti sodan alussa runsaasti kuvamateriaalia Tomahawkien laukaisusta kohti Irania.

Amnesty moitti kevään tiedotteessaan myös Irania, joka oli hyödyntänyt kuolleiden omaisia ja iskusta selviytyneitä traumatisoituneita lapsia propagandassaan.

Lasten ruumiit haudattiin Amnestyn mukaan valtiollisesti järjestetyssä tilaisuudessa, vaikka osa uhreista ja heidän perheistään kuuluu sunnalaiseen vähemmistöön, joka noudattaa erilaisia uskonnollisia hautajaisrituaaleja.

Tyttärensä menettänyt Masoumeh Zakeri ei osaa vieläkään ajatella tulevaisuutta.

– Meillä ei ole mitään suunnitelmia. Emme kykene menemään mihinkään tai tekemään mitään.

Juttua korjattu 29. elokuuta 2026 kello 17:50. Masoumeh Zakerin nimi oli kirjoitettu jutun lopussa väärin Mohammed Zakeriksi.