Ennallistamissuunnitelman luonnos sai rajua kritiikkiä lausuntokierroksella
Kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnos sai rajua kritiikkiä lausuntokierroksella. Suunnitelmassa määritellään, miten Suomi aikoo toimeenpanna EU:n ennallistamisasetusta ja parantaa luonnon tilaa tulevina vuosina.
Suunnitellut toimenpiteet kohdennetaan aluksi suojelualueille ja valtion maille. Metsäluontotyyppien osalta ennallistamistavoitteita ei ole ilmoitettu.
Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön valmisteleman suunnitelman mukaan niihin liittyvien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää vielä neuvotteluja Euroopan komission kanssa.
Muun muassa Suomen ympäristökeskus Syke suomii esitystä kovin sanoin.
– Ennallistamisasetuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää rohkeutta puuttua luontokadon juurisyihin, kuten maankäytön sekä maa- ja metsätalouden haitallisiin vaikutuksiin. Suunnitelmasta saa kuvan, että näin ei aiota tehdä, Syke arvioi lausunnossaan.
Syken mukaan suunnitelmassa pitäisi olla realistinen arvio siitä, voidaanko tavoitteet saavuttaa ilman, että maa- ja metsätaloutta säännellään nykyistä vaikuttavammin.
Sen mukaan suunnitelman esipuhe ja reunaehdot korostavat sosioekonomisia näkökulmia ja poliittisia linjauksia tutkitun tiedon sijaan. Lisäksi reunaehdot, toimenpiteet ja tavoitteet ovat keskenään ristiriidassa.
– Jos suunnitelmaluonnosta ei paranneta merkittävästi, ennallistamisasetuksen tavoitteita vuosille 2030, 2040 ja 2050 ei saavuteta.
Myös Lupa- ja valvontavirasto huomauttaa, että metsäluontotyyppejä koskevien pinta-alojen puuttuminen suunnitelmasta on merkittävä tekijä, joka vaikuttaa niin suunnitelman vaikutusten arviointiin kuin toimenpiteiden riittävyyden arviointiin.
Luonnonvarakeskus Luken mukaan luonnos on enemmän strategiapaperi kuin varsinainen suunnitelma, koska se käsittelee asiaa niin yleisellä tasolla.
– Erityisesti metsäisten luontotyyppien määritelmät ja hyvän tilan kriteerit puuttuvat, jolloin ei voida ottaa kantaa näiden luontotyyppien ennallistamistarpeeseen eikä myöskään ennallistamisen taloudellisiin tai ekologisiin vaikutuksiin, Luke sanoo lausunnossaan.
Sen mukaan menettelytapa, jossa metsäluontotyyppejä koskevat pinta-alat ja tavoitteet tarkennetaan ja konkretisoidaan komission kanssa käytävien keskustelujen sekä tietopohjan täydentymisen myötä, on kuitenkin perusteltu.
Suunnitelmassa ei ehdoteta yksityishenkilöitä sitovia eikä heidän omaisuuteensa kohdistuvia toimenpiteitä, vaan ennallistamiseen osallistuminen on lähtökohtaisesti vapaaehtoista.
Kysymyksiä herättää, mitkä toimenpiteet ovat maanomistajille aidosti vapaaehtoisia ja mitkä eivät.
Luken mukaan suunnitelmassa tulisi arvioida vapaaehtoiseen toimeenpanoon liittyvät mahdollisuudet ja riskit.
– Tulisi myös pohtia, missä määrin ennallistamissuunnitelman toimeenpanoa voidaan pitää vapaaehtoisena, jos metsä- ja luonnonsuojelulainsäädäntöön lisätään uusia suojeltavia luontotyyppejä tai metsälainsäädännöllä ohjataan metsänkäsittelytoimia luontotyypeillä, Luke sanoo.
Lupa- ja valvontaviraston mukaan vapaaehtoisuuteen perustuva toimintatapa on sinällään kannatettava, mutta suhteessa ennallistamissuunnitelman korkeisiin tavoitteisiin on tarpeen myös huolehtia toimien riittävyydestä ja seurata saavutettavia tuloksista.