Sunakin asema Britannian pääministerinä on edeltäjiään vakaampi, mutta vallanvaihto seuraavissa vaaleissa näyttää väistämättömältä
Britannian politiikkaa on viime vuosina leimannut hallitusten ajelehtiminen kriisistä ja skandaalista toiseen.
Rishi Sunakin pääministerikaudella politiikkaan on kuitenkin laskeutunut ainakin suhteellinen rauha myrskyisten brexit- ja koronavuosien jälkeen.
Etenkin viime vuosi oli saarivaltakunnan vallan huipulla myrskyinen, kun pääministeri vaihtui kahdesti muutaman kuukauden sisällä ensin Boris Johnsonin ja sitten Liz Trussin jouduttua eroamaan tehtävästä.
Kahdeksan kuukautta pääministerinä toimineen Sunakin asema on vakaa, mutta toisaalta hän ei ole pystynyt ratkaisemaan Britannian taloutta piinaavia ongelmia.
Sunak ei myöskään ole saanut aikaan täyskäännöstä konservatiivipuolueensa kannatusalhoon.
Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni ja strateginen kilpailu -tutkimusohjelman ohjelmajohtaja Juha Jokela arvioi, että nykyisillä kannatusluvuilla vallanvaihto seuraavissa vaaleissa näyttää vääjäämättömältä.
– Tyytymättömyys ei konservatiivipuolueen kannatuslukujen mukaan ole ainakaan kadonnut mihinkään. Mutta koska konservatiivit eivät ole suostuneet uusiin vaaleihin, puolueella on 1,5 vuotta aikaa korjata tilanne. Varmaan ajatellaan, että pääministeriä vaihtamalla puolue ei ainakaan pääse eteenpäin, Jokela sanoo STT:lle.
Konservatiivit ovat pitäneet valtaa Britanniassa vuodesta 2010. Nyt puolueen kannatus pyörii kuitenkin 25–30 prosentin välillä, kun taas työväenpuolueen kannatus on 45 prosentin tienoilla.
Puolueiden välinen kannatuskuilu revähti suureksi viime syksynä Trussin surullisenkuuluisan, vain 49 päivää kestäneen pääministerikauden aikana.
Sunakin kaudella konservatiivien kannatus on noussut muutaman prosenttiyksikön, vaikka suurta muutosta ei ole tapahtunut.
– Sunak on pystynyt katkaisemaan laskevan kannatustrendin ja rauhoittamaan tilannetta puolueen sisällä, Jokela toteaa.
Britannian seuraavat parlamenttivaalit on pidettävä viimeistään tammikuussa 2025. Reilu vuosi on politiikassa pitkä aika, mutta tällä hetkellä näköpiirissä ei ole mitään, mikä toisi Sunakille ja konservatiiveille helpotusta.
Sunak, 43, ei poliitikkona ja henkilönä ole herättänyt niin voimakkaita tunteita kuin kaksi edeltäjäänsä pääministerinä.
Omaleimaisen Johnsonin kolmivuotista pääministerikautta leimasivat erinäiset kohut ja skandaalit, joista koronarajoituksia rikkoneet juhlat maksoivat lopulta hänelle pääministerin paikan.
– Sunak ei ole niin värikäs hahmo kuin Boris Johnson. Hän on myös maltillisempi ja sovittelevampi kuin Liz Truss, jolla oli hyvin jyrkän oikeistolainen talouspoliittinen linja, Jokela kuvailee.
Trussin pääministeriyden kohtaloksi muodostui kiistanalainen talouspoliittinen suunnitelma, joka sisälsi muun muassa velkarahalla rahoitettavia veronalennuksia. Suunnitelma aiheutti Britanniassa pienimuotoisen finanssikriisin ja pakotti Englannin pankinkin reagoimaan.
Sunakin tilannetta on helpottanut myös se, että suurimmat brexitistä aiheutuneet myrskyt Britannian ja EU:n välillä on saatu selvitettyä.
Helmikuussa Sunak sai neuvoteltua EU:n kanssa Windsorin puitesopimuksen, jonka myötä tavarat virtaavat esteettä Pohjois-Irlannin ja muun Britannian välillä.
Britannian perusongelmiin Sunak ei kuitenkaan ole löytänyt ratkaisua. Maata ovat piinanneet jo yli vuoden ajan niin inflaation aiheuttama elinkustannusten nousu kuin energiakriisikin, sillä Britanniassa useimmat talot lämpenevät kaasulla.
Kesä 2022 lanseerattiin brittilehdistössä ”tyytymättömyyden kesäksi”. Se oli viittaus ”tyytymättömyyden talvena” tunnettuun talveen 1978–79, jolloin korkea inflaatio, jatkuvat lakot ja kylmä sää loivat pohjaa konservatiivien Margaret Thatcherin valtaannousulle.
Tyytymättömyys on jatkunut tänä vuonna, ja kevään aikana nähtiin useita laajoja lakkoja. Lakossa olivat muun muassa rautatietyöläiset, lääkärit, opettajat ja monet muut julkisen alan työntekijät. Lakoilla on pyritty luomaan painetta palkankorotuksiin kohonneisiin elinkustannuksiin vastaamiseksi.
Sunak on torjunut vaatimukset vedoten siihen, että tuntuvat palkankorotukset pahentaisivat inflaatiota.
Jokelan mukaan tämä yleinen tyytymättömyys on skandaalien ohella suuri syy konservatiivien heikkoon kannatukseen. Jotta työväenpuolue ei voittaisi seuraavia vaaleja, Sunakin olisi saatava merkittävästi aikaan esimerkiksi ostovoiman, hintojen nousun ja energiapolitiikan suhteen.
Myös briteille tärkeä julkinen terveydenhuoltojärjestelmä NHS on ollut kriisissä hoitaja- ja lääkäripulan takia.
– Näissä pitäisi saada aika selkeitä tuloksia aikaiseksi, että pystytään vastaamaan kansalaisten tyytymättömyyteen ja kilpailemaan vaalivoitosta.
Britannian EU-ero astui voimaan vuosia kestäneiden neuvottelujen jälkeen tammikuussa 2020. Brexitin suosio ei mielipidetiedustelujen mukaan ole tässä vaiheessa kovin korkealla.
Osittain Britanniaa piinaavat talousongelmat ovat samoja, joista muutkin Euroopan maat ovat kärsineet, mutta brexit on monien tutkijoiden arvioiden mukaan vielä syventänyt niitä.
Britannian taloudella meni ennen brexit-kansanäänestystä suhteessa vahvemmin kuin Manner-Euroopalla, mutta brexitin toteuduttua talouden elpyminen koronakuopasta sujui monia verrokkimaita hitaammin.
– Jotkut ovat laskeneet, että vaikutus voisi olla jopa sellainen viisi prosenttia bruttokansantuotteesta, Jokela sanoo.
– Yleinen näkymä Britannian poliittiseen keskusteluun on ehkä se, että brexitin puolesta kampanjoineiden lupaukset julkisten palveluiden kohenemisesta ja taloudellisesta kilpailukyvystä ovat jääneet lunastamatta.
Vaikka brexit siirsi valtaa Brysselistä Britannian parlamentille, vähensi se myös Britannian mahdollisuuksia vaikuttaa maailmantalouden pelisääntöihin. Yksin Britannia on globaalissa taloudessa huomattavasti pienempi tekijä kuin Yhdysvallat, EU ja Kiina.
Brexitin kannattajat toivoivat EU-eron tekevän Britanniasta maailmantaloudessa ketterän toimijan jähmeänä pidettyyn unioniin verrattuna, mutta esimerkiksi toiveet pikaisesta vapaakauppasopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa eivät ole toteutuneet.
Maahanmuutto EU-maista on vähentynyt, mikä oli monille brexitin puolesta äänestäneille tärkeä tavoite, mutta se on myös pahentanut työvoimapulaa monilla aloilla, esimerkiksi terveydenhoidossa.
Tänä vuonna tehdyissä mielipidemittauksissa noin puolet briteistä on kannattanut liittymistä takaisin EU:hun, mikä on selvästi enemmän kuin heti brexitin toteutumisen jälkeen.
Brexitin aiheuttamista ongelmista huolimatta vaikuttaa Jokelan mukaan siltä, että EU:sta ei haluta tehdä keskeistä teemaa seuraaviin vaaleihin. Sitä ei halua edes työväenpuolue, joka kahdesta suuresta puolueesta suhtautuu EU:hun myönteisemmin.
– Labour ei tule tavoittelemaan brexitin perumista, ei liittymistä tai pääsyä sisämarkkinoille, ei tulliliittoon liittymistä. Eli Britannia pysyy EU-integraation ulkopuolella, mikäli Labour nousee valtaan, Jokela sanoo ja viittaa puolueen puheenjohtajan Keir Starmerin kannanottoihin.
– Työväenpuolueen mukaan brexit pitää saada toimimaan ja tähän saattaa liittyä myös rakentavampi ja yhteistyöhakuinen suhde EU:hun.
Jokela arvioi, että brexitin dominoitua poliittista keskustelua ja jaettua kansaa rajusti monen vuoden ajan britit ovat teemaan täysin kyllästyneitä. Siksi puolueet eivät halua aloittaa uutta repivää keskustelua EU:n tiimoilta.
– Eikä ainakaan vielä ole syntynyt riittävää poliittista painetta ruohonjuuritasolta, joka kääntäisi suurten puolueiden suunnan brexitin ja EU:n suhteen.
Vaikka Britanniassa haluttaisiin takaisin EU:hun, olisi neuvotteluprosessi monimutkainen ja vaatisi kaikkien EU-maiden hyväksynnän. EU on myös muuttunut ja integraatio syventynyt brexit-äänestyksen jälkeen, mikä entisestään mutkistaa tilannetta.