Soteministeri Mattila: EU sai minut kiinnostumaan uudestaan politiikasta

– Ei tykytä enää.

Kyse on sosiaali- ja terveysministerin Pirkko Mattilan (ps.) sydämenlyönneistä.

Mattila on myöntänyt jo aiemmin julkisuudessa, että nopea nousu ministerin pallille aiheutti sekä ylimääräistä tykytystä rinnassa että tavallista huonommin nukuttuja öitä.

Siis täysin normaaleja reaktioita kaikille meille, jotka olemme jossain elämämme vaiheessa hieman yllättäen joutuneet uusien haasteiden eteen.

– Kaipa se on iso vastuu, mikä ministerin työssä mietityttää eniten, Mattila aprikoi.

Toisen kauden kansanedustaja ei omien sanojensa mukaan vielä viime keväänä osannut uhrata ajatustakaan nykyiselle pestille.

– Yllätys tämä oli. Mutta ajankohtaa tai sopivinta salkkua ei itse pääse valitsemaan. Täytyy tunnustaa, että jo valan vannominen oli arvokas ja jännittävä tilaisuus, muistelee Mattila.

Hyppäys hallintovaliokunnan puheenjohtajasta ministeriksi näyttäytyy itseään isommalta loikalta ainakin julkisuuteen päin.

Toimialue on laaja, ja ministeriuran ensi hetkistä lähtien Pirkko Mattilalta on kärtetty valmiita kannanottoja sotesta ja vähän muiltakin elämänalueilta.

Maakuntamalli, valinnanvapaus, apteekkien kilpailutus, Kelan pääjohtajuus, perustulokokeilu tai vaikkapa lääkealan kehittämiskeskuksen sijainti herättävät kansan parissa välillä isojakin intohimoja.

Mattila korostaa, että ministerin vastuulla on perehtyä oman sektorin asioihin kunnolla ennen kuin on yksityiskohtaisten ruotimisten aika.

– Pitää muistaa, että olen hypännyt vauhdilla liikkuvaan junaan. Tehtävä on toteuttaa hallitusohjelmassa yhdessä sovittuja asioita, hän muistuttaa.

Sosiaali- ja terveysministerinä poliitikko ei voi unohtaa niitäkään hankkeita, jotka eivät paistattele päivittäin mediajulkisuudessa.

– Niitä on paljon, mutta haluan erikseen mainita osatyökykyisten tietä työelämään edistävän hankkeen. Sitäkin projektia pitää tasa-arvoisesti viedä eteenpäin, jotta työllisyysastetta saadaan ylöspäin.

Hyvinvointi ja sen oikeudenmukainen jakautuminen ympäri valtakunnan ovat tuoreelle ministerille arvokysymyksiä.

– Omasta mielestäni olen pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvatti ja vankkumaton kannattaja, Mattila määrittelee ideologista taustaansa.

– Julkisella rahalla tuotetuilla palveluilla pitää olla julkinen isäntä, ja niitä pitää olla saatavilla myös syrjäisemmillä alueilla. Olisihan se kumma, jos me emme siihen tällä nykyisellä hallituspohjalla pysty vaikuttamaan.

Julkisella rahalla tuotetuilla palveluilla pitää olla julkinen isäntä.

Pirkko Mattila

Hyvinvointipalvelujen kilpailutusta pelätään Mattilan mielestä osin aiheesta, mutta myös aiheetta.

– Sote on laaja kokonaisuus. Sieltä löytyy osa-alueita, joissa myös pienemmät toimijat pystyvät pärjäämään. Se on jo todistettu käytännössä. Yksityiset päiväkodit, vanhusten asumispalvelut tai päihdekuntoutus ovat hyviä esimerkkejä, hän luettelee.

Kiireellisiä tavoitteita palvelujen perillemenon varmistamiseksi ovat myös tietojärjestelmien yhteensovittaminen ja integraation lisääminen koko sote-ketjussa.

Jos nämä olisivat helppoja toteuttaa, ne olisi Mattilan mukaan varmasti jo tehty.

– Soten integraatio tarkoittaa suomeksi sitä, että ”so” ja ”te” saadaan lähestymään toisiaan ja parempaan yhteistyöhön, hän havainnollistaa.

Pirkko Mattilan arvomaailmaan hallituksen nykyinen koostumus ja ilmapiiri sopivat erinomaisesti.

Pääministeri Juha Sipilän tapaan myös Mattila koki varsinaisen poliittisen heräämisensä myöhemmällä iällä.

– Toki vaikuttaminen on kiinnostanut nuoresta pitäen. Mutta minkään puolueen nuorisojärjestöihin en lähtenyt aktiivisesti mukaan.

– Jotenkin tuntuu siltä, että nuorisopolitiikka ei ollut silloin niin näkyvästi esillä ainakaan Yli-Iissä. Vai enkö sitä itse vain huomannut. Urheiluharrastus veti enemmän puoleensa, hän naurahtaa.

Sen verran nuoren Pirkon kiinnostus yhteisiin asioihin pantiin kuitenkin merkille, että hänet valittiin 1980-luvun puolivälissä Yli-Iin liikuntalautakunnan jäseneksi. Ja tietysti paikallisen valtapuolueen keskustan mandaatille.

– Kaksipuoluejärjestelmässä oli kaksi vaihtoehtoa. Jos et ollut kommunisti, olit keskustalainen. Kyllä keskustalaisuus minun taustaani ja ajatusmaailmaani sopi huomattavasti paremmin, hän tunnustaa.

Mattila myöntää olleensa kokouksissa enemmänkin kuunteluoppilaana.

– Eihän siellä pienen budjetin lautakunnassa isoja rahoja jaettu. Jälkeenpäin ajateltuna tärkeintä oli minusta urheiluseurojen ja niissä tehtävän vapaaehtoistyön tukeminen.

– Sellaista kannustusta tarvittaisiin enemmän tänäkin päivänä. Samalla se on parasta mahdollista ennaltaehkäisevää työtä myös sote-kulujen säästämiseksi.

Jos et ollut kommunisti, olit keskustalainen.

Pirkko Mattila

Poliittinen aktiivisuus jäi kuitenkin taka-alalle opiskelujen ja perheen perustamisen myötä.

Sairaanhoitajan työ ja kolmilapsinen perhe veivät ajan kokouksilta, mutta eivät yhteiskunnallisten asioiden seuraamiselta.

Mitta tuli täyteen, kun Suomi ja suomalaiset päättivät 1990-luvun puolivälissä liittyä Euroopan unioniin.

Legendaarisen Veikko Vennamon sanonta ”kyllä kansa tietää” ei Mattilan tulkinnan mukaan pitänyt tuolloin alkuunkaan paikkaansa.

– Kun ei yhtään tiedetty, mihin liityttiin. Keskieurooppalaisiin oloihin räätälöity hallintokulttuuri voi toimia isoissa asioissa, mutta ei enää ruohonjuuritasolla. Sama koskee euroa, joka on osoittautunut aika epäsymmetriseksi valuutaksi, Mattila perustelee.

Kaksi kirjainta eli EU on pääsyy myös siihen, miksi Mattila alkoi löytää aatteellista kotipesäänsä keskustan sijaan perussuomalaisten leiristä.

– Oli olemassa puolue, joka alusta alkaen suhtautui aidon kriittisesti unioniin. Keskustassa ei MTK:ta myöten ymmärretty, miten liittyminen vaikuttaa esimerkiksi maatalouteen tai metsäpolitiikkaan.

– Jos EU:sta jotain hyvää hakee, niin se sai ainakin minut kiinnostumaan uudestaan politiikasta, Mattila kiteyttää tuolloiset ajatuksensa.

Perussuomalaisten nousu marginaalista varteenotettavaksi puolueeksi aiheutti myös sen, että maakunnista kartoitettiin uusia kykyjä puolueen listoille.

– Olin mukana kylätoimikunnassa ja kirjoitellut paikallisiin lehtiin. Muhoslainen Paula Juka pyysi sitten mukaan vuoden 2004 kuntavaaleihin. Hän on minun headhunterini, Mattila paljastaa.

Ensimmäinen yritys vuoden 2007 eduskuntavaaleissa toi Mattilalle reilun tuhannen äänen potin.

Jytkyn siivittämissä vuoden 2011 vaaleissa äänisaalis nousi lähes 4 000:een. Sairaanhoitajasta ja maantieteen maisterista tuli kansanedustaja.

Reilu vuosi sitten äänimäärä kipusi jo lukemaan 6 570, millä Mattilasta tuli puolueensa ylivoimainen äänikuningatar Oulun vaalipiirissä.

Kun tuohon lisätään ministerin titteli, niin Mattilan arvioinnin suhteen kansa siis näyttäisi olevan oikeassa.

Vai miksi ihmiset äänestävät Pirkko Mattilaa?

– Kaipa se on kokemustausta ja oma elämänpolkuni, joka vetoaa ihmisiin. Moni sairaanhoitajakin on huikannut äänestäneensä minua, hän itse arvioi.

Mattila myöntää joutuvansa jatkuvasti vastaamaan kysymyksiin, millaista on toimia samassa eduskuntaryhmässä monien lausunnoillaan kyseenalaista mainetta keränneiden puoluetovereidensa kanssa.

– Kyllähän esimerkiksi minulla ja saman vaalipiirin Olli Immosella on aivan erilainen kannattajakunta. Mutta en ole koskaan lähtenyt hänen enkä kenenkään muun puolesta vastaamaan. Jatkossakin saavat kysellä mielipiteistä asianomaisilta itseltään, hän vakuuttaa.

Halusi tai ei, sote-ministeri joutuu virkansa puolesta nykyisessä taloudellisessa tilanteessa väistämättä myös kritiikin kohteeksi.

Helposti lähestyttävä persoona ja maanläheinen ote asioihin ovat Mattilan uskomuksen mukaan valttia myös ikävien päätösten hetkellä.

– En tiedä, olisiko joku muu salkku ollut helpompi hoitaa. Mutta yhdessä ministeriryhmän kanssa näitä ratkaisuja tehdään, hän arvelee.

Omaa esimerkkiä kunnon vaalimisesta ministeri näyttää käymällä suunnistamassa aina, kun muilta kiireiltään ehtii.

– Minulla on tapana sanoa, että liike on lääke. Suunnistuksessa yhdistyvät sopivalla tavalla sekä fyysinen kuntoilu että vaativa ajatustyö.

Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 23.9. Lehden voi tilata täältä .