Sotahistoria | Tukialusamiraali, joka töppäili raskaasti – "Bull" Halsey oli Tyynenmeren myrskyisä legenda
Yhdysvaltojen laivaston lentotukialukset on tapana nimetä yleensä merkittävien presidenttien, ansioituneiden senaattorien tai maineikkaiden sotapäälliköiden mukaan.
Harvalukuisesta viiden tähden kenraalien ja amiraalien joukosta kunnian ovat saaneet Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhower ja Tyynenmeren sotanäyttämöllä kunnostautunut laivastoamiraali Chester W. Nimitz.
Myös se, keiden suuruuksien nimiä laivaston suurimpien ja iskuvoimaisimpien alusten joukosta ei löydy, kertoo paljon.
Jos pelkkä maine ja asema riittäisivät, legendaarinen tukialuskomentaja ja viiden tähden amiraali William ”Bull” Halsey olisi ansainnut oman lentotukialuksensa. Hänen mukaansa on nimetty ohjusristeilijä ja myöhemmin hävittäjäalus, mutta ei lentotukialusta.
Vaikka Halseylla on merkittävät ansionsa amerikkalaisen tukialussodankäynnin kehittäjänä ja komentajana Tyynenmeren sotanäyttämöllä, kuuluisan amiraalin mainetta rasittavat myös muutamat raskaat töppäykset sotavuosina.
Elizabethissa New Jerseyssä 30. lokakuuta 1882 syntynyt Halsey oli meritoitunutta sotilassukua. Hänet nimitettiin Yhdysvaltain laivastoakatemiaan vuonna 1900, ja hän valmistui vuoden 1904 kurssilta.
Halseyn sotilasuraan vaikutti varhaisessa vaiheessa dramaattinen onnettomuus taistelulaiva USS Missourilla 13. huhtikuuta 1904.
Tykin peräpäästä karannut tulipalo surmasi kymmeniä upseereita ja merimiehiä. Tapaus jätti Halseyhin pysyvän jäljen ja vahvisti hänen taikauskoaan erityisesti kuukauden 13. päivän suhteen.
Vuonna 1935 Halsey sai laivastolentäjän koulutuksen 52-vuotiaana. Hän oli tuolloin vanhin Yhdysvaltain laivastossa lentäjän kelpoisuuden saavuttanut henkilö.
Toisen maailmansodan kynnyksellä perinteinen laivastodoktriini nojasi edelleen taistelulaivojen väliseen tykkitaisteluun. Halsey oli kuitenkin vakaa lentotukialusten kannattaja ja näki niiden tarjoaman ilmavoiman ratkaisevana hyökkäysaseena.
Marraskuun lopussa 1941 Halsey ja lentotukialus USS Enterprise lähtivät kuljettamaan merijalkaväen hävittäjälentokoneita Wake-saarelle.
Halseyn käskyt kuvastivat hänen aggressiivista suhtautumistaan mahdolliseen sotaan. Hänen kerrotaan vastanneen vastuualueestaan huolestuneelle esikuntaupseerille, että hän ottaisi itse vastuun päätöksistään ja ampuisi ensin ja väittelisi vasta myöhemmin.
Paluu Pearl Harboriin viivästyi huonon sään vuoksi. Kun Halsey ja Enterprise lipuivat Pearl Harborin raunioituneeseen satamaan 8. joulukuuta, Halsey katsoi tuhoja ja totesi synkästi: ”Ennen kuin olemme tehneet heistä selvää, japania puhutaan vain helvetissä.”
Sodan ensimmäisinä kuukausina länsivallat menettivät tukikohtansa toisensa jälkeen. Halsey otti lippulaivakseen Enterprisen ja johti nopeita yllätysiskuja japanilaisten asemia vastaan Gilbert- ja Marshall-saarilla helmikuussa sekä Wake-saarella maaliskuussa 1942.
Vaikka iskujen sotilaallinen teho oli rajallinen, ne osoittivat, että Japaniin voitiin iskeä takaisin, ja niiden merkitys amerikkalaiselle sotamoraalille oli huomattava.
Huhtikuussa 1942 Halsey komensi lentotukialusosastoa, joka vei everstiluutnantti Jimmy Doolittlen B-25-pommikoneet lähelle Japanin kotisaaria.
Doolittlen iskussa pommitettiin Tokiota ja muita kohteita. Isku oli yllätys Japanin sodanjohdolle ja merkittävä henkinen voitto Yhdysvalloille. Halseyn johtama laivasto-operaatio oli ratkaiseva osa sen toteuttamista, mutta isku oli monen eri osan yhteinen operaatio.
Kun taistelu Guadalcanalista oli syksyllä 1942 muuttumassa liittoutuneille vakavaksi kriisiksi, Nimitz nimitti Halseyn Etelä-Tyynenmeren alueen vastuukomentajaksi.
Halsey ilmoitti, ettei Guadalcanalilta peräännyttäisi, vaan hyökkäystä jatkettaisiin. Marraskuun meritaistelujen jälkeen aloite siirtyi yhä selvemmin amerikkalaisille.
Saavutuksistaan Halsey ylennettiin neljän tähden amiraaliksi 18. marraskuuta 1942, ja hän pääsi Time-lehden kanteen saman kuun lopussa.
Vuoden 1943 aikana Halsey johti liittoutuneiden voimia Salomonsaarten ketjua pitkin aina Bougainvilleen saakka. Hänen komennossaan toteutettiin sarja operaatioita, joissa japanilaisten vahvoja asemia ohitettiin ja eristettiin sen sijaan, että niihin olisi hyökätty aina suoraan.
Kun sotanäyttämö siirtyi vuosina 1944–1945 keskiselle Tyynellemerelle, Yhdysvaltojen sotakoneisto oli kasvanut valtavaksi.
Halseyn aggressiivinen komentotyyli tuotti edelleen menestystä, mutta siihen liittyi myös riskejä. Vastapainona oli amiraali Raymond Spruancen rauhallinen ja analyyttinen lähestymistapa.
Miehistö palvoi kuitenkin värikästä Halseytä, ja myös amerikkalainen yleisö piti häntä taistelevan amiraalin ruumiillistumana.
Halseyn sotilasuraa varjostaa erityisesti kolme vakavaa epäonnistumista ja arviointivirhettä.
Ensimmäinen oli Midwayn taistelun väliin jääminen vuonna 1942. Juuri ennen kriittistä taistelua Halsey sairastui vakavasti ja joutui sairaalahoitoon Havaijilla.
Vaikka sairastuminen ei ollut millään lailla hänen oma syynsä, historia ei anna armoa: Tyynenmeren sodan ratkaiseva lentotukialustaistelu käytiin ilman häntä Spruancen johdolla.
Taktisesti Halseyn uran suurimpiin virheisiin kuuluva ratkaisu nähtiin lokakuussa 1944 Leytenlahden meritaistelussa Filippiineillä.
Japanilaiset toteuttivat suunnitelman, jossa amiraali Jisaburō Ozawan pohjoinen laivasto-osasto toimi houkutuksena. Ozawan lentotukialuksilla oli vain vähän käyttökelpoisia lentokoneita ja lentäjiä, mutta niiden tarkoituksena oli vetää Halseyn 3. laivasto pohjoiseen pois Leytenlahden maihinnousualueen suojasta.
Halsey nieli syötin ja päätti lähteä Ozawan perään lähes koko käytettävissä olevalla taisteluvoimallaan, uskoen Kuritan keskisen osaston olevan torjuttu ja vetäytyvän San Bernardinon salmen kautta. Samalla hän altisti Leyten maihinnousualueen pohjoisen suunnan uhalle.
Seuranneessa Samarin saaren taistelussa amiraali Takeo Kuritan taistelulaivat kohtasivat Taffy 3 -nimellä tunnetun pienen saattolentotukialusten, hävittäjien ja hävittäjäsaattajien muodostaman osaston. Se oli pahassa alakynnessä ylivoimaista vihollista vastaan, mutta Taffy 3:n sitkeä vastarinta, japanilaisten kärsimät raskaat tappiot ja Kuritan epävarmuus vihollisen voimasta saivat hänet lopulta keskeyttämään hyökkäyksen.
Samaan aikaan Nimitz lähetti Halseylle kuuluisan sähkeen, jossa kysyttiin: ”MISSÄ ON RYHMÄ KOLMEKYMMENTÄNELJÄ KOKO MAAILMA IHMETTELEE.”
Lauseen loppuosa oli viestin salaustäytettä, jonka tarkoituksena oli vaikeuttaa vihollisen viestien tulkintaa. Se kuitenkin päätyi sellaisenaan Halseylle. Halsey raivostui, viskasi hattunsa komentosillan lattialle ja rauhoittui vasta esikuntapäällikkönsä tiukan huomautuksen jälkeen.
Halsey lopulta käänsi osan voimastaan etelään, mutta Kuritan joukot olivat jo vetäytyneet. Halseyn joukot upottivat lopulta kaikki neljä Ozawan lentotukialusta, mutta niiden merkitys oli vähäinen, koska niillä oli vain vähän käyttökelpoista lentokalustoa.
Vastoinkäymiset eivät jääneet siihen. Joulukuussa 1944 Halseyn 3. laivasto toimi Filippiinien itäpuolella tukeakseen operaatioita Leyten ja Mindoron alueella. Sää alkoi huonontua, mutta sääennusteissa oli merkittäviä epävarmuuksia.
Halsey päätti jatkaa tankkausjärjestelyjä ja pitää osan laivastosta muodostelmassa. Joulukuun 18. päivänä taifuuni Cobra iski päälle täydellä voimalla.
Myrskyssä aallot nousivat valtaviksi ja tuulet saavuttivat hirmumyrskylukemat. Hävittäjät USS Spence, USS Hull ja USS Monaghan kallistuivat rajusti, menettivät vakautensa ja kaatuivat. Kolme hävittäjää upposi, 790 merimiestä kuoli ja 146 lentokonetta tuhoutui, huuhtoutui mereen tai vaurioitui korjauskelvottomaksi.
Laivaston tutkintalautakunta katsoi Halseyn tehneen arviointivirheitä, mutta näki virheiden tapahtuneen sodan aiheuttamassa paineessa.
Vain kuusi kuukautta myöhemmin, kesäkuussa 1945, Halseyn laivasto joutui jälleen vakavaan taifuuniin Okinawan itäpuolella.
Tällä kertaa Halsey ja hänen alaisensa tiesivät lähestyvästä myrskystä, mutta sääennusteet olivat ristiriitaisia. Halsey muutti kurssia uskoen sen vievän joukot pois myrskyn tieltä, mutta päätös osoittautui kohtalokkaaksi.
Yksikään laiva ei uponnut, mutta raskas risteilijä USS Pittsburgh menetti myrskyssä keulansa. Kuusi merimiestä menetti henkensä ja useita muita loukkaantui. Myös lukuisat alukset ja lentokoneet vaurioituivat.
Toisen taifuunin jälkeen laivaston tutkintalautakunta oli huomattavasti jyrkempi. Se katsoi Halseyn tehneen vakavan arviointivirheen ja suositteli, että hänen ja vara-amiraali John McCainin siirtämistä muihin tehtäviin harkittaisiin vakavasti. Asia jäi kuitenkin sikseen.
Sodan viimeisissä vaiheissa kesällä 1945 Halseyn 3. laivasto teki laajoja iskuja suoraan Japanin kotisaarille. Halsey oli myös läsnä, kun Japani allekirjoitti antautumisasiakirjan USS Missourin kannella 2. syyskuuta 1945.
Sodan jälkeen joulukuussa 1945 Halsey ylennettiin Yhdysvaltain laivaston neljänneksi ja viimeiseksi viiden tähden laivastoamiraaliksi. Hän vannoi virkavalansa 11. joulukuuta ja jäi aktiivipalveluksesta eläkkeelle 1. maaliskuuta 1947.
Eläkepäivillään Halsey osallistui yrityksiin kerätä varoja entisen lippulaivansa Enterprisen museointiin, mutta hanke epäonnistui ja alus romutettiin.
Halsey menehtyi sydänkohtaukseen 76-vuotiaana 16. elokuuta 1959 lomaillessaan Fishers Islandilla New Yorkissa. Hänet haudattiin Arlingtonin kansalliselle hautausmaalle vanhempiensa viereen.
Kysymys siitä, miksi Halsey sai viiden tähden amiraalin arvon Spruancen sijaan, on kiinnostava osa hänen perintöään.
Halseyn suurin vahvuus oli epäilemättä hänen kykynsä toimia moraalia kohottavana symbolina. Vuosina 1941–1942, kun Pearl Harborin jälkeen kaikki näytti synkältä, Halseyta tarvittiin. Hänen aggressiivinen julkinen persoonansa teki hänestä kansan ja lehdistön suosikin.
Spruance puolestaan oli luonteeltaan hillitympi ja hänen maineensa perustui ennen kaikkea rauhalliseen päätöksentekoon ja menestykseen esimerkiksi Midwaylla. Pelkästä poliittisesta paineesta Halseyn ylennyksessä ei kuitenkaan välttämättä ollut kyse.
Huolimatta virheistään Halsey on jättänyt syvän jäljen Yhdysvaltain sotahistoriaan ja populaarikulttuuriin. Hänen mukaansa on nimetty aluksia, rakennuksia ja katuja.
Populaarikulttuurissa Paul ja Linda McCartneyn hittikappale Uncle Albert/Admiral Halsey viittaa suoraan amiraaliin. Halseyta ovat esittäneet valkokankaalla muun muassa Robert Mitchum sekä Dennis Quaid vuoden 1976 ja 2019 Midway-elokuvissa.
