Sota Ukrainassa pakotti Sveitsin punnitsemaan pyhän puolueettomuutensa hyötyjä ja haittoja
Länsimaiden on sanottu nostaneen kylmän sodan jälkeen ennenaikaista ”rauhanosinkoa” ajamalla alas puolustuskykyään. Sveitsissä maan tiukan linjan puolueettomuuden historia on vuosisatoja pidempi ja yhdeksän kymmenestä kansalaisesta pitää sen tuottamia osinkoja edelleen tuottoisina.
Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan reilu vuosi sitten sekoitti rauhallisen elämänmenon myös Alppien rinteillä. Sveitsi näytti aluksi tulkitsevan puolueetonta asemaansa joustavasti liittymällä, osin vastentahtoisesti, moniin Venäjän vastaisiin pakotteisiin.
Sveitsin puolueettomuuden kovasta maineesta kertoo se, että Yhdysvaltain presidentti Joe Biden mainitsi erikseen maaliskuussa 2022 liittovaltion tilaa koskevassa puheessaan ”jopa Sveitsin” liittyneen länsimaiden yhteiseen rintamaan Ukrainan tueksi.
Pakotepäätökset eivät jääneet myöskään vaille huomiota Moskovassa, joka niputti Sveitsin viipymättä Venäjälle epäystävällisten maiden joukkoon. Venäjä on myös torjunut Sveitsin tarjouksen toimia niin kutsuttuna suojeluvaltiona eli hoitaa lähetystönsä kautta myös Ukrainan asioita Moskovassa.
Suomen ja Ruotsin kaltaista turvallisuuspoliittista u-käännöstä ei ystävällismielisten Nato- ja EU-maiden ympäröimässä Sveitsissä toki tarvinnut tehdä.
Sveitsin kuulumista läntiseen leiriin ovat vahvistaneet myös ukrainalaisten sotapakolaisten vastaanottaminen sekä Ukrainalle annettu taloudellinen ja humanitaarinen apu. Ukrainaa tukevissa mielenosoituksissa on vaadittu kovempia toimia Sveitsiin varojaan sijoittaneita venäläisiä oligarkkeja vastaan.
Kysymys aseista ja ammuksista on kuitenkin jättänyt kaiken edellä mainitun paljolti varjoonsa. Suorasta aseavusta Sveitsistä Ukrainaan ei ole edes keskusteltu, mutta Sveitsin lainsäädäntö myös estää maassa tuotettujen aseiden ja ammusten viemisen niitä ostaneista toisista maista edelleen sotaa käyviin kolmansiin maihin.
Paljon huomiota sai osakseen muun muassa se, kun oman sotilaallisen tukensa kanssa vitkutellut Saksa sai vihdoin apukanavansa auki ja lahjoitti Ukrainalle muun muassa Gepard-ilmatorjuntapanssareita. Varastoissa olleet kymmenettuhannet Sveitsissä valmistetut 35 millimetrin ilmatorjuntakanuunoiden ammukset jäivät kuitenkin Saksaan, koska Sveitsi ei antanut lupaa niiden viemiselle Ukrainaan.
Zürichin teknillisen korkeakoulun sotilasakatemiassa opettavan ja tutkivan Marcel Bernin mukaan Sveitsin voisi jopa tulkita sabotoivan toiminnallaan YK:n peruskirjaa, jonka 51. artikla tuomitsee hyökkäyssodan ja sallii sellaisen uhriksi joutuneen puolustautua yhdessä muiden valtioiden kanssa.
Pitkään YK:n ulkopuolella pysytellyt Sveitsi liittyi maailmanjärjestöön vasta vuonna 2002. Monissa kommenteissa on syytetty Sveitsiä siitä, että se käytännössä estää YK:n muita jäsenmaita avustamasta hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata Ukrainaa.
Sodan jatkuttua jo yli vuoden Sveitsin parlamentissa on tehty useampikin aloite, jotka mahdollistaisivat sveitsiläisvalmisteisten aseiden, niiden osien sekä ammusten toimittamisen Ukrainaan. Poliittisen päätöksenteon rattaat pyörivät kuitenkin hitaasti, eikä mahdollista muutosta asevientilakiin ole luvassa kuin aikaisintaan ensi vuonna.
Sveitsille tyypilliseen suoran demokratian tapaan lopullinen siunaus asevientipäätökselle on todennäköisesti haettava vielä kansanäänestyksestä.
Huoli Ukrainan kohtalosta ei ole välttämättä päällimmäinen syy haluun muuttaa asevientikäytäntöjä. Sen sijaan kyse on paljolti kylmästä bisnesajattelusta: tiukkojen edelleenvientisäännösten pelätään ajavan sveitsiläisiä sotateollisuustuotteita tähän asti ostaneet maat muille markkinoille.
Pelko ei ole aiheeton. Sveitsiläisammusten merkittävin vientimarkkina Saksa tuskastui tilanteeseen siinä määrin, että ilmoitti helmikuussa tilaavansa Gepardien kanuunoihin ammuksia saksalaiselta Rheinmetall-yhtiöltä, joka perusti tätä varten uuden tuotantolinjan.
Kahden maailmansodan ulkopuolella Sveitsin pitäneen puolueettomuuden kannatus on maassa vahva, kyselyiden mukaan yli 90 prosenttia.
– Se on lähes uskonnollinen kansallinen myytti, kuten sveitsiläishistorioitsija Edgar Bonjour on kuvaillut, sanoo entinen sveitsiläinen diplomaatti ja nykyinen bisneskonsultti Thomas Borer Time-lehden haastattelussa.
Itsekin maansa ulkopoliittisia linjauksia muotoilemassa olleen Borerin mukaan puolueettomuuden ei kuitenkaan ollut koskaan tarkoitus olla mikään uskonkappale tai itseisarvo sinänsä, vaan väline Sveitsin etujen ajamiseksi. Sitä tehtävää puolueettomuus ei hänen mukaansa enää palvele.
Sotilasakatemian tutkija Berni on samoilla linjoilla.
– Sveitsin on aika luopua tiukasta puolueettomuudestaan, jota ei ymmärretä ulkomailla. Nykyinen puolueettomuuden ristiriitainen käyttö on väärä työkalu tilanteessa, jossa hyökkääjä (Venäjä) on selkeästi rikkonut kansainvälistä oikeutta vastaan, hän perustelee.
Marsi myöntää samalla, että toive puolueettomuuden ”pyhästä lehmästä” luopumisesta on turha, koska suuri osa sveitsiläisistä näkee hyödyt haittoja suuremmiksi. Parlamentin suurin ryhmä, kansallismielinen ja populistinen kansanpuolue SVP, on jopa tehnyt aloitteen, jonka mukaan puolueettomuuden tiukka määritelmä pitäisi kirjata perustuslakiin. Tämä rajoittaisi ulloisenkin hallituksen mahdollisuuksia tulkita sitä, mitä puoleettomuus sallii ja ei salli.
Jotain pieniä halkeamia puolueettomuuden seinämään saattaa kuitenkin olla syntymässä: tammikuussa julkistetussa mielipidekyselyssä 55 prosenttia vastaajista oli valmiita lähentämään Sveitsin suhdetta Natoon ja samankokoinen joukko myös sallisi sveitsiläisten aseiden ja ammusten viennin edelleen Ukrainaan. Tämä kaikki toki edelleen virallisen puolueettomuuspolitiikan puitteissa.
