Siemeniä kaikkialla -teorian mukaan olemme avaruuskivien lapsia
Elämän synnystä maapallolla ei ole luotu aukotonta teoriaa. Itse asiassa se on yksi tieteen suurista, ratkaisemattomista mysteereistä.
Se lienee varmaa, että elämä on syntynyt kemiallisen aktiivisuuden seurauksena merissä.
Eräs teoria tosin heittää romukoppaan huolet maapallolla syntyneestä elämästä. Teoria on tavallaan laiska, sillä se ei ota kantaa siihen, miten elottomasta alun alkujaan tuli elävää.
Elävä organismi voidaan tunnistaa ainakin lajin kyvystä tuottaa uusia lajin edustajia. Virukset ovat kuitenkin haastaneet tämän määritelmän, sillä niitä ei pidetä yksiselitteisesti elävinä, vaikka ne tuottavatkin uusia viruksia.
Panspermia on teoria, joka selittää elämän pallollamme sillä, että mikrobit ovat kulkeutuneet tänne muualta avaruudesta. Panspermia tulee muinaiskreikasta ja tarkoittaa ”siemeniä kaikkialla”.
Todennäköisin tapa mikrobien kulkeutumiselle planeetalta tai muulta avaruuskappaleelta toiselle on meteorin tai asteroidin tuomana. Myös se on mahdollista, että mikrobit elävät avaruuden tyhjyydessä pitkiäkin aikoja kiinnittymättä mihinkään avaruuskappaleeseen. Maapallonkin eliöistä mikroskooppiset karhukaiset ovat osoittaneet pysyvänsä elämään avaruuden tyhjiössä ja säteilyssä.
Maankaltaiselle elämälle elintärkeää vettäkin löytyy useasta aurinkokuntamme kolkasta ja se on luultavasti yleistä koko universuminkin tasolla.
Maapallolle tulleet avaruuskivet ovat pääosin lähtöisin omasta aurinkokunnastamme. Vain muutama mahdollinen aurinkokunnan ulkopuolinen komeetta on havainnoitu avaruustutkimuksen historian aikana.
Panspermia-kivi olisi siis ehkä irronnut Marsin pinnalta tai jättiläisplaneetan kuusta tai sitten elänyt asteroidivyöhykkeen kohteissa ja kulkeutunut lopulta pallollemme. Toisestakaan tähtikunnasta tulleita kappaleita ei tieteessä ole kyetty sulkemaan pois laskuista, sillä maapallon historian aikana tähtikuntien välinen kappaleidenvaihto on ollut luultavasti aktiivisempaa kuin nykyään.
Elämää tuovia avaruuskiviä on voinut iskeytyä useita planeettamme pinnalle historian aikana. Tämän puolesta puhuu se, että elämä lähti kehittymään täällä melko lailla heti kun se oli olosuhteiden puolesta mahdollista.
Aiemmat elämänkivet olivat höyrystyneet ilmaan, mutta se viidessadaskuudeskymmenesneljästuhannesseitsemässadaskolmas tai ties kuinka mones kivi iskeytyi juuri oikeaan aikaan ja elämän hiukkaset löysivät itselleen paikat, joihin asettua ja joista käsin lisääntyä.
Todennäköisimmät selitykset elämän synnylle ovat kuitenkin teoriat elämän synnystä ja kehityksestä omalla planeetallamme. Maapallon tiedetään olevan kuitenkin elämälle otollisin paikka aurinkokunnassa.
Lisätietoa esimerkiksi Suomen Kuvalehden artikkelista (26.11.2019)