Asiantuntijalta kiinnostava arvio: Saudi-Arabia voi ratkaista Gazan sodan
Hamasin terrori-isku Israeliin ja Israelin sotatoimet Gazassa pysäyttivät pidempään jatkuneen lämpenemisen Israelin ja joidenkin arabimaiden väleissä. Erityisen keskeinen on Israelin ja Saudi-Arabian suhde, joka oli kovaa vauhtia etenemässä kohti diplomaattisten suhteiden solmimista.
Ruotsin Ulkopoliittisen instituutin tutkija Anna Vidén uskoo, että Saudi-Arabia voi olla merkittävä peluri Gazan konfliktin ratkaisemisessa. Saudi-Arabiaa tarkkaan seuraavan Vidénin mukaan juuri ennen Hamasin hyökkäystä näytti siltä, että normalisointisopimus Israelin ja Saudi-Arabian välillä oli hyvin lähellä toteutumista.
Julkisesti Saudi-Arabia on tuominnut Israelin sotatoimet ja vierittänyt syytä Hamasin hyökkäyksestä Israelin miehitykselle.
– Saudi-Arabian oli enemmän tai vähemmän pakko laittaa normalisointi jäihin. Luulen, että lopulta se kuitenkin tapahtuu. Luulen jopa, että siihen saattaa olla mahdollista sisällyttää jonkinlainen ratkaisu nykyiseen kriisiin. Saudien ja Israelin sopimukseen voidaan yhdistää jokin järjestely, jossa Saudi-Arabialla ja muilla Persianlahden mailla on jokin rooli Gazassa esimerkiksi rahoittajina, Vidén sanoo STT:lle.
– Normalisointisopimus on niin suuri ja tärkeä asia kaikille, että lopulta se toteutuu. Mutta imagosyistä Saudi-Arabia ei saa näyttää tukevan Israelia juuri tällä hetkellä.
Israel, jonka oikeutta olla olemassa yksikään arabimaa ei aikoinaan hyväksynyt, solmi rauhansopimuksen Egyptin kanssa 1979 ja Jordanian kanssa 1994. Nämä ”kylmät rauhat” ovat myös pitäneet, vaikka esimerkiksi tavallisten egyptiläisten suhtautuminen Israeliin on edelleen negatiivinen.
Vuonna 2020 Israel solmi diplomaattisuhteet Yhdistyneiden arabiemiirikuntien, Bahrainin ja Marokon kanssa. Tämä nähtiin askeleena kohti ”kruununjalokiveä” eli normalisointia Lähi-idän suurimman talouden Saudi-Arabian kanssa.
Saudi-Arabialla on jo pitkään ollut epävirallista yhteistyötä Israelin kanssa, mutta virallisesti maat eivät tunnusta toisiaan. Israelin ja Saudi-Arabian sopimus on ollut myös Yhdysvaltain ulkopolitiikan keskeinen tavoite. Normalisointiin liittyy myös Saudi-Arabian kannalta tärkeitä taloudellisia ja geopoliittisia intressejä.
Lähtökohtaisesti kaikki arabimaat seisovat julkisesti palestiinalaisten puolella ja kannattavat itsenäisen Palestiinan valtion perustamista. Sävyeroja suhtautumisessa palestiinalaiskysymykseen kuitenkin on.
– Saudi-Arabialla on vähän erilainen suhtautuminen palestiinalaisiin. He painostavat heitä enemmän, Vidén sanoo.
– Olen kuunnellut saudien puhuvan asiasta ajatushautomoissa ja mediassa, ja heidän sävynsä palestiinalaisia kohtaan on hyvin tiukka. He katsovat, että palestiinalaisten pitää tulla vastaan ja olla valmiita hyväksymään erilaisia ratkaisuja. Heillä on kyllä ymmärrystä palestiinalaisia kohtaan, mutta he eivät ole yhtä kärsivällisiä kuin vaikkapa Qatar.
Vidénin mukaan Saudi-Arabian tiukentuneen sävyn takana on kruununprinssi Muhammad bin Salman, jota pidetään maan tosiasiallisena johtajana. Kruununprinssi on modernisoinut Saudi-Arabiaa vauhdilla ja pitänyt suhteiden normalisoimista Israeliin tärkeänä tavoitteena.
Kruununprinssin, 38, isä kuningas Salman, 87, on Vidénin mielestä ollut normalisoinnin esteenä.
– Monet ovat olleet sitä mieltä, että normalisointi ei toteudu ennen kuin kuningas kuolee. Mutta näytti siltä, että tästä esteestä oltiin pääsemässä yli. Sitten tuli Gazan kriisi, ja palattiin, jos ei nyt lähtöruutuun, niin ainakin taaksepäin.
Perinteisesti hyvin uskonnollinen ja konservatiivinen Saudi-Arabia on mennyt viime vuosina Muhammad bin Salmanin vetämänä maallisempaan suuntaan, mistä monet saudit ovat iloinneet. Vidén arvioi, että siksi Hamasin käyttämä hyvin uskonnollinen retoriikka ei vetoa saudeihin enää yhtä tehokkaasti kuin ennen.
Toinen tärkeä peluri arabimaista on Qatar, joka on ottanut aktiivisen roolin Israelin ja Hamasin välisessä diplomatiassa ja ponnistellut esimerkiksi Hamasin ottamien panttivankien vapauttamiseksi. Pieneen kokoonsa nähden Qatar on ollut mukana häkellyttävän monessa diplomaattisessa operaatiossa viime vuosina.
– He ovat olleet mukana välittämässä amerikkalaisten vankien vapauttamista Iranissa. Myös Yhdysvaltain vetäytyessä Afganistanista he yrittivät välittää sopimuksia Talebanin kanssa. Heillä on lyhyt mutta varsin vaikuttava historia tällaisessa roolissa, Vidén sanoo.
Qatar on isännöinyt noin kymmenen vuoden ajan Hamasin poliittista toimistoa, ja monet Hamasin johtohahmoista asuvat Qatarin pääkaupungissa Dohassa. Tämä on antanut Qatarille ainutlaatuisen aseman, jossa se on yhtä aikaa Yhdysvaltain liittolainen ja toisaalta isännöi Yhdysvaltain terroristijärjestönä pitämää Hamasia.
– Koska Qatar on pienempi maa kuin Saudi-Arabia, se yrittää profiloida itsensä eri tavalla. Se pyrkii profiloitumaan humanitaarisena ja diplomaattisena toimijana. Qatar katsoo asioita humanitaarisemmasta näkökulmasta, ja palestiinalaiskysymys on heille tärkeämpi.
Tähän liittyy myös se, että Hamas irtautui aikanaan Muslimiveljeskunnasta, johon Qatar suhtautuu positiivisesti, mutta joka on esimerkiksi Saudi-Arabiassa kielletty terroristijärjestö.
Vaikka useimmat arabimaat ovat autoritäärisiä valtioita, niiden johtajien on kuunneltava jossain määrin kansan mielipidettä. Arabimaissakin moni järkyttyi aluksi Hamasin brutaalista iskusta, mutta Gazan siviilien tappaminen koetaan hyvin epäreiluna. Yleinen mielipide on vahvasti palestiinalaisten puolella. Monissa maissa on nähty mittavia protesteja Israelia vastaan.
Monien arabimaiden hallitusten pitääkin tasapainoilla kansan mielipiteen ja geopoliittisten seikkojen välillä.
Vaikka Lähi-idän maat ovat tuominneet laajasti Israelin pommitukset ja maahyökkäyksen Gazaan, mikään arabimaa, jolla on diplomaattisuhteet Israelin kanssa, ei ole katkaissut suhteita.
– Se on kiinnostavaa ja kertoo siitä, että asiat ovat muuttuneet aika radikaalisti, Vidén sanoo.
Esimerkiksi vuoden 1973 jom kippur -sodan yhteydessä Lähi-idän öljyntuottajamaat leikkasivat tuotantoaan vastalauseena sille, että länsimaat tukivat Israelia, mutta nyt ei ole nähty mitään vastaavaa.
Palestiinalaiskysymys on nyt joka tapauksessa noussut arabimaailmassa ihmisten huulille paljon voimakkaammin kuin moneen vuoteen, minkä Vidén arvelee olleen yksi Hamasin tavoitteista sen terrorihyökkäyksen takana.
Etenkin vuoden 2011 arabikevään tapahtumien jälkeen moni arabimaa on keskittynyt enemmän talouteensa ja sisäisen vakauden ylläpitämiseen. Israel ja palestiinalaiskysymys ovat jääneet taka-alalle, ja Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun hallituksilla on ollut varsin vapaat kädet toimia miehitetyillä palestiinalaisalueilla.
Vidénin mukaan Israelin normalisoimissopimukset eri arabimaiden kanssa eivät antaneet kovin paljoa palestiinalaisille eikä sopimus Saudi-Arabiankaan kanssa näyttänyt muodostuvan edistysaskeleeksi.
– He (Hamas) halusivat olla taas merkityksellisiä. He näkivät, että normalisaatiossa palestiinalaiskysymys jäi jalkoihin eikä kukaan kiinnittänyt juuri siihen huomiota.
Vidén toivookin, että kaikesta karmeudestaan huolimatta sota herättää eri toimijat siihen, että ratkaisu on löydettävä.
– Mielestäni nyt olisi tilaisuuksia ratkaista tämä kriisi, jos se tehdään oikealla tavalla.