Ruotsissa yhteistyö yli puoluerajojen toimii paikallistasolla, mutta enemmistöhallitusta tuskin tulee nytkään – keskusta avainasemassa koostaan huolimatta
Tuomiokirkko, yliopisto ja Pekka Töpöhännän seikkailusta tutut kadut. Uppsalan historiallinen keskusta kylpee levollisena syyskuun lämpimässä auringonpaisteessa. Korostetun sopuisaa on myös etäämmällä rautatieaseman kupeessa, missä eri puolueiden vaalikampanjakojut nököttävät aivan vieri vieressä.
– Näin sen pitäisikin olla, avoimessa demokratiassa, hymyilee sosiaalidemokraattien vaalityötä tekevä Kerstin Ramdén.
Ensi sunnuntain valtiopäivävaaleja ajatellen sopusointu on suurelta osin harhaa. Ruotsissa äänestetään valtiollisten vaalien lisäksi samalla myös alue- ja kunnallisvaaleissa.
Uppsalassa kampanjoivat puolueiden edustajat ovat pääosin toistensa tuttuja kunnallispolitiikasta ja tottuneita tekemään yhteistyötä yli puoluerajojen – myös sellaisten, joita valtakunnan politiikassa ei hevin ylitetä.
– Keskustelemme kaikista mahdollisista kysymyksistä. On tehty yhteisiä aloitteita ja äänestetty toisten puolueiden tekemien aloitteiden puolesta. Täällä paikallistasolla ideologia ei ole niin tärkeää, vahvistaa Jonas Peterson keskustapuolueen kojulta.
Valtakunnan tasolla meno on toisenlaista, ja niissä peleissä Petersonin keskustapuolue on suhteellisen pienestä koostaan huolimatta yksi avainpelaajista. Ruotsin kahdesta tasaväkisestä poliittisesta blokista aiemmin porvariallianssiin kuulunut keskusta nimittäin vaihtoi leiriä ja niputetaan nyt uutisoinnissa punavihreän hallituksen osaksi.
– No ei se nyt ihan niin yksinkertaista ole, mennemme vaaleihin itsenäisenä puolueena, Peterson naurahtaa.
Joka tapauksessa keskustan puheenjohtaja Annie Lööf on sanonut kannattavansa Uppsalasta kotoisin olevan sosiaalidemokraattien Magdalena Anderssonille jatkokautta pääministerinä, jos vain politiikan sisällöstä päästään sopuun. Liberaalia, keskustalaista ja vihreää sen olla pitää, linjaa uppsalainen Peterson.
– Joissain asiakysymyksissä voimme olla samaa mieltä niin ruotsidemokraattien kuin vasemmistopuolueenkin kanssa. Mutta mitä tulee visioihin tulevaisuudesta, siltä osin emme jaa heidän arvojaan, hän kuvailee.
Porvaripuolen mahdollinen hallitusvaihtoehto puolestaan rakentuisi maltillisen kokoomuksen, ruotsidemokraattien ja kristillisdemokraattien varaan, kenties liberaalien tukemana. Sen toteuttaminen voi olla vähintään yhtä vaikeaa kuin punavihreän hallituksen kokoaminen.
Suomesta poiketen Ruotsin kaikki kärkipuolueet eivät kamppaile suosioista muutaman prosenttiyksikön päässä toisistaan, vaan yksi on ylitse muiden: sosiaalidemokraatit. Puolueen etumatka kakkostilasta kilpaileviin ruotsidemokraatteihin ja maltilliseen kokoomukseen on noin kymmenen prosenttiyksikköä.
Osalle demariäänestäjistä puoluekanta on tullut äidinmaidossa ja menee mukana hautaan.
– Olen tavannut monia, jotka sanovat, että olen aina äänestänyt demareita enkä koskaan aio äänestää mitään muuta puoluetta. Se on aika ihmeellinen mielipide tässä ajassa, jossa monet hyppäävät edestakaisin, myöntää demarikansanedustaja Pyry Niemi.
Suomea murtaen puhuva Niemi muutti Ruotsiin vanhempiensa mukana alle kouluikäisenä 1970. Vuonna 2010 hänet valittiin valtiopäiville. Nyt 12 vuoden pesti on päättymässä ja ihan vapaaehtoisesti.
– Olen jo siinä iässä, että pitäisi ehtiä tehdä vielä jotain muuta, ennen kuin jää eläkkeelle, 57-vuotias ja melko helpottuneen oloinen Niemi naurahtaa.
Ilme vakavoituu, kun mieheltä kysyy, saavatko demarit ja henkilökohtaisesti vielä omaa puoluettaankin suositumpi pääministeri Andersson muodostettua uuden hallituksen.
– Saahan nähdä, millainen siitä vaalituloksesta tulee, hän pyörittelee päätään.
Niemen mukaan todennäköinen hallituskokoonpano voisi olla sosiaalidemokraatit, keskustapuolue ja ympäristöpuolue. Se ei kuitenkaan riittäisi enemmistöön, vaan hallitus tarvitsisi ainakin passiivista tukea vasemmistopuolueelta. Sitä voisi tulla, jos joistain tärkeistä asiakysymyksistä päästään sopuun, mutta hallitukseen vasemmistopuolue ei Niemen mukaan mahdu.
– Kun ei oikein tiedä, voiko heihin luottaa. Tässä on ollut aika paljon ongelmia kuluneen vaalikauden aikana, Niemi selvittää.
Vasemmistopuolue oli muun muassa äänestämässä nurin entistä pääministeriä Stefan Löfveniä. Lisäksi puolue vastustaa Nato-jäsenyyttä, ja sen jäsenet ovat tukeneet avoimesti kurdien terroristijärjestön PKK:n toimintaa.
Pesäeron tekeminen omaan kommunistiseen menneisyyteen on monien demareiden mielestä sekin vasemmistopuolueelta vielä kesken.
Yksi yhteistyöhön houkutteleva tekijä voi kuitenkin olla halu varmista, ettei maahan synny ”siniruskeaa” porvarihallitusta, jossa myös ruotsidemokraatit olisi joko mukana tai saisi ainakin paljon vaikutusvaltaa.
– Se on iso asia monelle puolueelle: meille, keskustapuolueelle, ympäristöpuolueelle ja myös vasemmistopuolueelle, Niemi arvelee.
Kaikki puolueet myöntävät vähemmistöhallitusten olevan epävakaita ja huonoja pitkän tähtäimen politiikanteon kannalta. Niemen mukaan näyttää kuitenkin siltä, että hallituksen muodostamisesta tulee jälleen pitkä ja vaikea harjoitus, kuten edellisten vaalien jälkeen.
Eikö sitten olisi vihdoin aika koettaa selkeän enemmistöhallituksen muodostamista sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen kesken – onnistuihan sellainen aiemmin Suomessakin?
– Luulen, että minä kuolen ennen kuin se tapahtuu, Niemi sanoo hymysuin.
Ruotsidemokraatit on ratsastanut erityisesti rikollisuuden ja siihen liitetyn maahanmuuton vastustamisella. Nyt aiemmin tabuna pidetystä aiheesta puhuvat muutkin puolueet. Myös sosiaalidemokraattien julisteessa vaaditaan lisää poliiseja ja kovempia rangaistuksia.
Idyllisen Uppsalan keskustassa rikollisjengit ja huumekauppa tuntuvat kaukaisilta asioilta, mutta laukausten äänet ovat kaikuneet myös täällä, kertoo Kerstin Ramdén.
Vain muutaman kilometrin päässä keskustasta on Gottsundan lähiö, joka on saanut Ruotsin poliisilta pahamaineisen määritelmän ”särskilt utsatt område”. Näillä eritysongelma-alueilla vallitsee eräänlainen rinnakkaisyhteiskunta, jossa viranomaisten toiminta on jo hyvin vaikeaa.
Demareiden vaalikojulla kampanjoiva Ramdén tuntee Gottsundan hyvin, vaikkei siellä asukaan. Hän on nimittäin mukana niin kutsutussa Nattvandrarna-toiminnassa, jossa vapaaehtoiset kansalaiset kiertelevät iltaisin ja öisin ongelma-alueilla luomassa turvallisuudentunnetta ja tapaamassa ihmisiä.
– Meillä on suora numero poliisille, mutta ei mitään valtuuksia puuttua mihinkään, Ramdén korostaa.
Hän suree Gottsundan huonoa mainetta, sillä alue hänen mielestään valtavan viihtyisä suurine viheralueineen. Ramdén kertoo yrittäneensä puhua Gottsundan nuorille näiden tulevaisuuden haaveista ja korostaneensa koulutuksen merkitystä, mutta rikollisuus on urapolku, jota tietyillä alueilla on vain äärettömän vaikea väistää.
– Jengit hyödyntävät aivan pikkulapsia. Joillekin 9–10-vuotiaille annetaan säilytettäväksi pieni pussillinen huumeita, ja siitä hyvästä he saavat satasen tai pari palkkioksi. Siinä vaiheessa he ovat jo sisällä rikollisympyröissä ja näkevät, kuinka helppoa on ansaita rahaa mutta eivät ymmärrä toiminnan seurauksia, Ramdén kertoo.
Hänen mukaansa Gottsundakaan ei ole todellisuudessa niin kamala paikka kun mediassa on annettu ymmärtää. Joka tapauksessa on tärkeää kiertää tapaamassa alueen ihmisiä ja osoittamassa, että joku välittää, Ramdén perustelee kansalaisaktivismiaan.