Raha on nyt halpaa – pitäisikö Suomen ottaa tilanteesta ilo irti vai painaa jarrua?

Velka on veli ottaessa, pirun poika maksaessa, kuuluu vanha suomalainen sanonta, mutta päteekö sanonta myös julkiseen velkaan?

Julkisen talouden velkaantuminen oli yksi viime eduskuntavaalien vaalikeskusteluja hallinneista teemoista. Syykin on selvä.

Suomen julkisyhteisöjen velka on yli kaksinkertaistunut vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.

Vaalikeskusteluissa kaikkien suurten puolueiden puheenjohtajat olivat yhtä mieltä siitä, että on vastuutonta jättää iso velkataakka tulevien sukupolvien hoidettavaksi.

Suurimmaksi puolueeksi kohonnut keskusta vaati velaksi elämisen lopettamista eli valtion tulojen ja menojen tasapainoa 6–7 vuodessa.

Erityisesti vaalien jälkeen nousi kuitenkin esiin kritiikkiä, jonka mukaan velkaantumista haitallisempaa Suomen taloudelle on säästäminen.

Yksi arvostelijoista oli Helsingin yliopiston julkistalouden professori Markus Jäntti.

Hän totesi Talous ja yhteiskunta -lehden haastattelussa, että valtion ja yksityisten ihmisten tai yritysten velkoja ei voi verrata keskenään.

Jäntin mukaan julkista velkaa ei koskaan makseta pois vaan talouskasvu hoitaa sen. Puolueiden puheenjohtajien puheita velkataakan moraalittomuudesta hän piti velkapelon lietsomisena.

– Ja he tekevät sitä tahallaan, jolloin he valehtelevat, tai he tekevät sitä tietämättömyyttään, joka on suurin piirtein yhtä pelottavaa.

Jäntin mietteet saavat tukea Suomenmaan haastattelemilta talouskysymyksiin perehtyneiltä kansanedustajilta.

Keskustan Mauri Pekkarisen, SDP:n Timo Harakan ja vasemmistoliiton Li Anderssonin mielestä velan määrä sinänsä ei ole olennaista, kunhan raha käytetään investointeihin ja kansantuote kasvaa.

– Edellinen hallitus keskittyi liikaa velkaan eikä huolehtinut kasvusta. Siitä seurasi Suomessa näivettymiskierre, jossa piti vuosi toisensa perään leikata julkisia menoja ja kiristää veroja, Pekkarinen moittii.

Samoilla linjoilla ovat SDP:n Harakka ja vasemmistoliiton Andersson.

Anderssonin mielestä Suomessa ja koko euroalueella on viime vuosina harjoitettu liian kiristävää talouspolitiikkaa.

– Talouskurin seurauksena meillä on korkea työttömyys, mikä puolestaan pienentää verotuloja.

Kokoomuksen Elina Lepomäki on kollegoidensa kanssa eri linjoilla – velan määrällä on väliä.

– Mitä suuremmaksi se kasvaa, sitä suuremmalta osin asetamme kohtalomme muiden käsiin, hän huomauttaa.

Mitä suuremmaksi velka kasvaa, sitä suuremmalta osin asetamme kohtalomme muiden käsiin.

Elina Lepomäki

Mitkä sitten ovat sellaisia investointeja, joihin velkaa kannattaa ottaa?

Anderssonin mielestä investointien tärkein arviointiperuste pitäisi olla niiden työllisyyttä lisäävä vaikutus. Hän kannattaa väylähankkeita ja homekoulujen korjaamista valtion rahoilla.

Harakka huomauttaa, että rakentaminen kasvaa lujaa jo ilman julkisia panostuksiakin. Hänen mielestään seuraavan hallituksen kannattaisi ottaa miljardi velkaa koulutusinvestointeihin.

– Koulutus, tutkimus ja tuotekehitys ovat olennaisia sijoituksia tulevaisuuteen.

Pekkarisen mielestä velkaraha kannattaisi suunnata innovaatiorahoitukseen, koulutukseen ja julkisiin infrahankkeisiin.

– Valtion pitäisi erilaisin kannustein puskea liikkeelle yksityisiä investointeja, yksityisellä rahalla. Samoin tuotannollisia investointeja ja työpaikkoja niihin. Velaksi tapahtuva yksityisen tai julkisen kysynnän lisääminen ei ole hyvästä. Investointikysynnän vauhdittaminen on terveempää, hän sanoo.

Lepomäki olisi varovainen ottamaan velkaa, mutta mainitsee yleisellä tasolla infrainvestoinnit ja koulutuksen.

– On totta, että investointeja varten otettu velka on pienempi ongelma kuin syömävelka. Suomen alijäämä perustuu kuitenkin lähes kokonaan tulonsiirtoihin ja palveluihin eikä investointeihin, hän painottaa.

Kaikki haastatellut kansanedustajat pitävät Suomen ongelmana sitä, että maa ottaa tällä hetkellä velkaa yleiseen julkisten menojen kattamiseen.

– Otamme syömävelkaa. Se ei ole kestävällä pohjalla, Lepomäki sanoo.

Erimielisyyttä löytyy kuitenkin, kun analysoidaan syömävelan syitä.

Lepomäen mielestä velkaantuminen kertoo siitä, että hyvinvointivaltion rahoitus on kestämättömällä pohjalla.

– Nyt ollaan vahvasti sillä tiellä, että kohta karautetaan päin seinää. Jos hyvinvointivaltiota ei pystytä kestävästi rahoittamaan, siitä kärsivät juuri sellaiset ihmiset, joita varten hyvinvointivaltio on olemassa.

Anderssonin mielestä velkaantuminen johtuu taloustaantuman ja kiristävän talouspolitiikan myötä syntyneestä korkeasta työttömyydestä, jota valtion pitäisi omilla toimillaan vähentää.

Kukaan edustajista ei tunnu suhtautuvan velkaan kevyesti. Kenenkään mielestä velka ei ole tavoite itsessään, vaan sitä kautta syntyvä talouskasvu.

Vaikeuksia syntyy, kun yritetään arvioida millaisia vaikutuksia eri tavoin käytetty velkaraha saa aikaan. Etukäteen on vaikeaa sanoa, poikiiko raha luvattuja tuloksia.

Vaikka asiasta löytyy erilaisia taloustieteellisiä laskelmia, todellisuus on usein laskelmia monimutkaisempaa.

Entä jos valtio ei saa investoinneillaan toivottua kasvua aikaiseksi, vaan talous junnaa edelleen ja velan määrä kasvaa?

Andersson pelkää, että nyt on käymässä juuri näin.

– Hallitus ottaa velkaa veronkevennyksiin, jotka eivät lisää työllisyyttä, ja samaan aikaan leikkaamalla koulutuksen sekä tutkimuksen ja kehityksen rahoituksesta heikentää Suomen pitkän tähtäimen kasvun edellytyksiä, Andersson moittii.

– On aina riski, jos talous ei lähdekään kasvamaan. Mutta uskon, että Suomessa päästään vielä lähemmäs kahden prosentin BKT-kasvua. Pienille kansantalouksille löytyy saumaa, jos asiat on hyvin hoidettu, Pekkarinen vakuuttaa.

Pienille kansantalouksille löytyy saumaa, jos asiat on hyvin hoidettu.

Mauri Pekkarinen

Palataan vielä professori Jänttiin ja ajatukseen siitä, että julkista velkaa ei tarvitse maksaa takaisin. Pitääkö tämä paikkansa? Periaatteessa kyllä.

Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Jarkko Kivistö huomauttaa, että vaikka velkaa ei tarvitsekaan koskaan maksaa pois, valtio ottaa jatkuvasti uutta velkaa erääntyvän tilalle. Niinpä velkojen korot nousevat yleisen korkotason mukana.

– Talouskasvu hoitaa velan, jos talouden kasvuprosentti on suurempi kuin velan korkoprosentti eikä uutta velkaa oteta ainakaan nykyistä vauhtia, hän sanoo.

Kivistö uskoo, että Suomen talouskasvu saattaa jäädä tulevina vuosikymmeninä 1–1,5 prosentin tuntumaan.

– Velan korko voi helposti ylittää talouden kasvuvauhdin. Samaan aikaan julkiset menot kasvavat väestön vanhenemisen myötä, julkisen talouden ylläpitäminen on entistä vaikeampaa ja paine ottaa uutta lisävelkaa kasvaa, hän sanoo.

Viime vuosina Suomen valtion velanhoitokulut ovat velkamäärän huimasta kasvusta huolimatta jopa laskeneet. Tämä on lisännyt julkisen talouden liikkumavaraa.

– Suomi saisi halutessaan lainaa jopa negatiivisella korolla, eikä lähivuosina ole nähtävissä koronnousua. Ja vaikka korot nousisivat, se olisi merkki talouskasvusta, joka puolestaan helpottaisi velanhoitoa, Harakka huomauttaa.

Toisaalta voi myös olla, että korot lähtevät nousuun muista syistä kuin Suomen talouskasvun ansiosta.

Lepomäki varoittaa tilanteesta, jossa esimerkiksi Euroopan keskuspankki nostaisi ohjauskorkoaan, vaikka Suomen talous junnaisi paikoillaan.

– Nyt otetaan mieletön riski. Annamme kohtalomme velkojien ja EKP:n käsiin. Kolmen prosenttiyksikön nousu koroissa merkitsisi neljän miljardin kasvua Suomen julkisen talouden velanhoitokuluihin, Lepomäki varoittaa.

Kivistö ja Lepomäki ovat myös huolissaan siitä, mitä tapahtuisi, jos Suomea kohtaisi nyt uusi talouskriisi.

– Vuonna 2008 meillä oli vähän velkaa. Jos tulisi uusi kriisi ja joutuisimme ottamaan vastaavan määrän velkaa, velan suhde BKT:hen olisi jo 90 prosenttia, Kivistö sanoo.

Juttu ilmestyi Suomenmaan viikkolehdessä alun perin 10.3. Lehden voi tilata täältä.