Puristelua, ehdottelua ja alastonkuvia – armeija puuttuu häirintään noin kymmenen kertaa vuodessa
Kun armeijassa kutsuu esimiestään jakorasiaksi muiden kuulleen, rangaistaan siitä kahdeksan vuorokauden poistumiskiellolla.
Jos kommodori tarttuu naispuoliseen työtoveriin ja suutelee tätä ilman suostumusta, seuraa siitä työnjohdollinen huomautus.
Muun muassa tämä selviää Puolustusvoimien STT:lle pyynnöstä toimittamista kurinpitopäätöksistä neljän viime vuoden ajalta.
Kaiken kaikkiaan reilua pariakymmentä varusmiespalvelusta suorittavaa tai kantahenkilökuntaan kuuluvaa on rangaistu, kun nämä ovat selvästi häirinneet palvelustovereitaan tai kollegoitaan seksuaalisesti joko fyysisesti tarttumalla, lähentelemällä tai sanallisesti kommentoimalla.
Lisäksi useita rangaistuksia on jaettu tapauksista, joissa asevelvolliset ovat esimerkiksi paljastaneet itsensä muille tai toimineet muuten sopimattomasti tavalla, jonka voi mieltää seksuaaliseksi.
Pääesikunta toimitti STT:lle vuosilta 2014–2017 yhteensä 44 kurinpitopäätöstä tai rikosilmoitusta.
Yksi luutnantti irtisanottiin hänen ahdisteltuaan yli vuoden ajan naispuolisia varusmiehiä ja uhattuaan aseella useita varusmiespalvelusta suorittavia.
Toinen luutnantti sai puolestaan varoituksen, kun tämä ehdotti kersantille muun muassa nivushierontaa ja yökyläilyä, pyysi lähettämään alastonkuvan itsestään ja ahdisteli tätä esimerkiksi ”pyörittelemällä” tämän hiuksia heidän ollessaan kahdestaan kouluttajanhuoneessa. Häirintä jatkui monta kuukautta.
Helsingin Sanomat uutisoi marraskuussa Puolustusvoimien Tampereen yliopistolla teettämästä kyselytutkimuksesta, josta kävi ilmi, että jopa joka neljäs varusnainen oli kokenut jonkinlaista sukupuolista häirintää.
Varusmiesten osalta luku oli vajaat seitsemän prosenttia.
Tutkija Katri Otonkorpi-Lehtoranta kertoo, että 42 prosenttia kyselyyn vastanneesta noin 7000 varusmiespalvelusta suorittavasta jättää ilmoittamatta häirinnästä.
– Miehet selvästi yleisemmin kuin naiset, Otonkorpi-Lehtoranta kertoo.
Viime maanantaina palvelukseen astui taas 12 500 asevelvollista, joista noin 400 on naisia. Lisäksi puolustusvoimissa on noin 12 000 työntekijää, joista 2 600 on naisia.
Lännen media uutisoi viime maanantaina Puolustusvoimissa tehdystä intra-kyselystä, jonka mukaan lähes joka viides työntekijä oli vähintään kerran kokenut seksuaalista häirintää.
Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksen tutkijat Minna Leinonen ja Otonkorpi-Lehtoranta kertovat, että yleisin syy häirinnän ilmoittamatta jättämiseen oli, ettei häirinnän kohteena ollut henkilö pitänyt sitä tarpeellisena.
Miesvastaajista 11 prosenttia ei edes uskonut, että heitä otettaisiin vakavasti, jos he siitä kertoisivat.
– Joku voi ajatella myös, että jos kertoo häirinnästä eteenpäin, tuleeko se heijastumaan negatiivisesti palvelukseen tai uraan. Tässä kuitenkin puhutaan hierarkkisesta organisaatiosta, Leinonen kertoo.
Puolustusvoimien pääesikunnan sotilaslakimies Jouni Pulkkinen yhtyy tutkijoiden arvioon.
– Oma kokemukseni on, että varsinkin asevelvollisella on iso kynnys lähteä ilmoittamaan. Ilmoituskynnys on varmasti joissakin tapauksissa kohtuuttomankin korkea, mutta Ilmoitusmenettelyä yritetään toki jatkuvasti parantaa, Pulkkinen sanoo.
Kurinpitoaineistosta käy ilmi, että esimerkiksi tapauksessa, jossa toinen alokas kouri toista sukupuolta olevaa alokasta takapuolesta ja meni väkisin nukkumaan tätä vasten, annettiin kurinpitopäätöksellä seitsemän vuorokauden poistumiskielto.
Toisessa lähes identtisessä tapauksessa, jossa ahdistelija oli alokkaan alikersantti, Kainuun käräjäoikeus tuomitsi nuorukaisen 50 päiväsakkoon ja maksamaan 800 euroa korvauksia.
Puolustusvoimat voi rangaista kurinpitomenettelyssä varusmiehiä tai työntekijöitään silloin, kun kyse on laissa tarkoitetusta sotilasrikoksesta. Muut asiat täytyy viedä lain mukaan poliisille ja syyttäjälle.
– Yhtenä edellytyksenä kurinpitomenettelylle on se, että uhri suostuu kurinpitomenettelyyn. Jos uhri haluaa oikeuskäsittelyn ja sille on perusteet, juttu viedään syyteharkintaan, Pulkkinen sanoo.
Pulkkisen mukaan laissa säädetyn kurinpitoesimiehen on pakko puuttua muun muassa häirintätapauksiin, joista hänelle ilmoitetaan.
– Tällainen on esimerkiksi komppanian päällikkö. Jos taas ilmoitus tehdään jollekin muulle, on tämä velvollinen ilmoittamaan siitä kurinpitoesimiehelle, Pulkkinen sanoo.
Vielä ennen toukokuuta 2014 sotilasrikosasiaa ei saanut ratkaista kurinpitomenettelyssä sen jälkeen, kun rikoksesta oli kulunut vuosi.
Uuden sotilaskurinpitolain esitöissä todetaan, että vanheneminen koski käytännössä aina ammattisotilaita.
Myös STT:n saamassa aineistossa oli tapaus, jossa todettiin, että everstiluutnantti oli syyllistynyt lievään palvelusrikokseen kommentoidessaan esikunnan sihteerin rintoja tämän venyteltyä ”häiritsevästi” ja kysynyt, mitä tämä vastaisi, jos sihteeriltä kysyttäisiin ”rakasteletko”.
Asian vähäisyyden takia puheita ei viety syyttäjälle ja koska asiasta ehti kulua yli vuosi ennen kuin siinä annettiin päätös, puheista ei tullut hänelle seuraamuksia.
Pulkkisen mukaan Puolustusvoimat pyrkii siihen, että ratkaisukäytäntö olisi yhdenmukainen, mutta se on hänen mukaansa haastavaa isossa organisaatiossa.
Pääesikunnalla on myös ohjeistus siitä, millaisia rangaistuksia mistäkin rikkeistä tulee antaa.
Ohjeistuksessa ei kuitenkaan linjata ratkaisukäytäntöä seksuaaliseen häirintään.