Presidentti Stubb altistuu nyt herkästi kritiikille – Tutkija kertoo, mikä on toisin kuin Niinistön kaudella
Tasavallan presidentti Alexander Stubb on saanut lyhyen presidenttikautensa aikana paljon kritiikkiä, jos tilannetta verrataan hänen edeltäjänsä Sauli Niinistön aikaan.
Viime aikoina Stubbia on moitittu muun muassa varovaisuudesta Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin toimien arvostelussa. Sanomista tuli jopa keskiviikkoisesta valtiopäivien avajaispuheesta, jossa Stubb jätti mainitsematta Trumpin, Grönlannin ja Gazan.
Politiikan tutkija Johanna Vuorelma muistuttaa, että Stubbin alkukausi on ollut monella tapaa poikkeuksellinen verrattuna Niinistön kauteen. Suomen ulkopolitiikassa eletään murrosvaihetta ja Nato-jäsenyys muutti asetelmia.
– Ulkopolitiikan alueelle tulee käytännössä viikoittain sellaisia epävakauttavia tekijöitä, joihin Suomi ei ole joutunut aikaisemmin samalla tavalla reagoimaan, Vuorelma sanoo.
Nyt tarkkaillaan, miten presidentti ulkopolitiikan johtajana toimii näissä kysymyksissä. Esiin on noussut jopa kysymys siitä, suomettuuko Suomi uudelleen, mutta tällä kertaa Yhdysvaltojen suuntaan.
Vuorelma muistuttaa, ettei Nato-jäsenyys vapauta Suomea tältä täysin. Jo liittymisprosessin aikaan jouduttiin pohtimaan, miten kriittisesti voidaan puhua Turkista ja Unkarista, joiden hyväksynnät tarvittiin Suomen jäsenyydelle.
– Kun meille on nyt rakentunut tulkinta, että olemme mahdollisesti matkalla uudenlaiseen rähmällään oloon, niin Stubbin puheita kuunnellaan siitä näkökulmasta, onko tästä merkkejä, tutkija toteaa.
Kylmän sodan aikana tosin myös media oli suomettunut, mutta toisin on nyt.
– Journalismin puolella on halukkuutta suorempaan kritiikkiin, ja näinhän sen kuuluu ollakin.
Valtiopäivien avajaisissa eduskunnassa presidentti pyrkii perinteisesti edistämään kansallista yhtenäisyyttä, eikä puheessa mennä poliittisesti herkkiin yksityiskohtiin. Niin oli nytkin.
Jopa tähän puheeseen kohdistui kuitenkin tavallista kovempia odotuksia, kun Stubb avasi valtiopäivät ensimmäistä kertaa.
– Siinä mielessä olisi kannattanut ottaa esiin ne kriittiset kysymykset, joihin nyt halutaan vastauksia ja moraalista kompassia, Vuorelma näkee.
Tutkijan mukaan Stubbin toiminnan arviointiin vaikuttaa myös hänen ideologinen taustansa. Stubb on ollut aina Yhdysvaltojen ja Naton kannattaja, transatlanttisen liittolaisuuden vahva edistäjä.
– Tässä mielessä hänen taustansa on hyvin erilainen kuin edellisillä presidenteillä. Nyt katsotaan, estääkö ideologinen mieltymys häntä ottamasta kriittistä näkökulmaa Yhdysvaltoihin.
Vuorelma muistuttaa, että vallitsevan tulkinnan mukaan Suomen ulkopoliittinen identiteetti nojaa ennen kaikkea Pohjoismaihin, EU:hun ja Natoon, tässä järjestyksessä.
Sauli Niinistö oli kahden kautensa aikana pääosin arvostelulta suojassa, jopa median kritiikki oli vaimeaa.
Maailmanpolitiikan tilanne oli huomattavasti rauhallisempi kuin nyt, mutta myös Niinistön tausta vaikutti. Hän oli kansan keskuudessa erittäin pidetty jo valtiovarainministerinä ja eduskunnan puhemiehenä.
Vuorelma toteaa, ettei Niinistöllä ollut virkaan astuessaan tarvetta osoittaa, että hän toimisi presidenttinä eri tavoin kuin aiemmalla poliittisella urallaan.
Toinen lähtökohta oli Stubbilla, joka joutui ankaran kritiikin kohteeksi ulkoministerinä ja etenkin pääministerinä. Stubb profiloitui instituutioiden uudistajana.
– Hänen tapansa toimia politiikassa, myös presidenttinä, ohjaa enemmän avoimuuteen ja kriittiseen keskusteluun, kun taas Niinistö oli jo ennestään konservatiivisesti orientoitunut, Vuorelma sanoo.
Tutkijan mukaan Niinistön kryptinen puhetapa oli keino hallita tulkintoja hänen puheistaan.
– Silloin jäätiin keskustelemaan siitä, mitä hän tarkoitti, sen sijaan että olisi keskusteltu siitä, mitä hän todellisuudessa sanoi.
– Stubb joutuu tekemään vielä työtä, jotta hän saa presidenttinä sellaisen auktoriteettiaseman kuin Niinistöllä oli kautensa loppupuolella, Vuorelma uskoo.