Poikkeusvuosi näkyi myös kielessä – korona toi poliittiseen puheeseen valtavasti uutta sanastoa, mutta myös valheita ja vähättelyä
Etäkoulu, koronajäljittäjä, koronakestävyys, hygieniateatteri, kasvosuojus, kansalaismaski, joukkoaltistuminen, ilmaantuvuusluku, pandemiasairaala.
– Koronavuosi toi suomen kieleen todella paljon sanastoa, niin paljon, että tässä voi mainita niistä vain pienen osan, Kielitoimiston sanakirjan toimittaja Minna Pyhälahti kertoo.
Kielitoimiston sanakirjaan uusista sanoista hyväksytään murto-osa. Ennen kirjaan päätymistä sanakirjan toimittajat tarkkailevat sanoja. Vakiintuvatko ne kieleen, vai ovatko vain tilapäisesti käymässä?
Pyhälahden mukaan alkuvuodesta tuntui, että kaikki uudet sanat liittyivät koronaan, mutta tilanne normalisoitui.
Vuonna 2020 sanakirjaan kirjattiin reilut 4 000 uudissanaa. Niitä tulee kaikilta elämänaloilta: tieteestä, taloudesta, politiikasta, säästä, urheilusta, puhekielestä.
Yhdeltä elämänalalta uudet sanat leviävät toisaalle. Viime vuonna alkoi esimerkiksi näkyä nyrkki-loppuisia sanoja sen jälkeen, kun presidentti Sauli Niinistö ehdotti kriisinyrkin perustamista.
– Kirjoitettiin muun muassa hanhinyrkeistä valkoposkihanhien viljelyksille aiheuttamien tuhojen vähentämiseksi, Pyhälahti havainnollistaa.
Koronaepidemia on vaikuttanut myös politiikan kieleen.
Suomen kielen dosentti Vesa Heikkinen kertoo, että korona on tuonut poliitikkojen suuhun erityisalojen sanastoa. Taitavat poliitikot lainaavat ilmaisutapoja niin tartuntatautien kuin perustuslain asiantuntijoilta.
– Tämä saattaa tuottaa ymmärtämisvaikeuksia ei-asiantuntijoille, kielitieteilijä huomauttaa.
Heikkisen mukaan poikkeusaikoina poliitikon tärkein tehtävä olisikin selittää kansalaisille ymmärrettävästi ja rehellisesti, mitä eri alojen asiantuntijat kertovat.
Samanlainen “tulkkaustehtävä” on myös medialla.
– Yksi ongelma on valtava informaatiomäärä. Tarvitaan ihmisiä, jotka seulovat sitä.
Eduskunnassa keskustelu oli kriisin alkuvaiheessa kielenkäyttö hyvin konsensushakuista ja päivänpoliittinen kiistely työnnettiin sivuun.
Sittemmin populistiset ilmiöt ovat nostaneet päätään.
– Asioita esitetään totuudenvastaisesti mustavalkoisina, vaikka sävyjä on todellisuudessa paljon; faktoja käytetään valikoiden, jolloin kokonaiskuvaa ei synny ja poliittisia vastustajia lyödään räikein sanankääntein vyön alle, Heikkinen listaa.
Heikkisen mukaan yksi huolestuttava ilmiö poliittisessa kielenkäytössä on ollut viruksen ja taudin vähättely, jopa suoranainen kieltäminen.
– On pidetty yllä monenlaisia valheita ja salaliittoteorioita. Kun monet ihmiset ovat peloissaan ja hämmentyneitä, maaperä väärän tiedon versomiselle on valitettavasti otollinen.