Perinteisten arvojen myllerrys ja maaseudun epätoivo laukaisijoina – SMP jysäytti vuoden 1970 vaaleissa äänipommin
Vuoden 1970 eduskuntavaaleista tuli tänään 16. maaliskuuta kuluneeksi tasan 50 vuotta.
Vaalit jäivät historiankirjoihin ennen kaikkea Suomen Maaseudun Puolueen hätkähdyttävästä menestyksestä.
Yhden miehen eli perustajansa Veikko Vennamon protestiliikkeenä siihen asti tunnettu SMP sai uuteen eduskuntaan yhteensä 18 kansanedustajaa.
Suuri osa SMP:n rakettimaisesta noususta oli peräisin maaseudun äänitorveksi mielletyn Keskustapuolueen (nykyinen Suomen Keskusta) kannatuksen romahtamisesta.
Keskusta menetti rökäletappion seurauksena 13 parlamenttipaikkaa ja ensimmäistä kertaa asemansa eduskunnan suurimpana porvaripuolueena Kansalliselle Kokoomukselle.
Vaalituloksen taustalla maaliskuussa 1970 vaikutti voimakas yhteiskunnallinen liikehdintä.
Sotien jälkeinen sukupolvi joutui erityisesti maaseudulla rajun rakennemuutoksen kouriin. Väki pakeni työn perässä kaupunkeihin ja joukoittain suomalaisia lähti leveämmän leivän toivossa Ruotsiin asti.
Valtiotieteen tohtori ja pitkän linjan keskustavaikuttaja Tytti Isohookana-Asunmaa näkee 1970 eduskuntavaalien tuloksessa selkeän rinnastuksen tämän päivän poliittisiin asetelmiin Suomessa.
– Historia ei ole pelkkää aikajanaa, vaan tapahtumat kulkevat sykleissä. Vuonna 1970 elettiin voimakasta perinteisten arvojen myllerrysten ja uusien priorisointien aikakautta. Samaan tapaan kuin tänäkin päivänä, hän vahvistaa.
Liberaalit arvot jylläsivät, palveluja keskitettiin ja lainsäädäntöä uudistettiin nopeasti.
Tytti Isohookana-Asunmaa
Kansan äänestyskäyttäytyminen 50 vuotta sitten ei ollut Isohookana-Asunmaan mukaan pelkkä protesti.
Taustalla kyti yhteiskunnallinen murros. Nopeiden muutosten hyväksyminen ei ollut helppoa silloin, kuten se ei ole vielä nykyäänkään.
– Ihmiset olivat epätoivoisia ja pettyneitä. Liberaalit arvot jylläsivät, palveluja keskitettiin ja lainsäädäntöä uudistettiin nopeasti. Elettiin maaseutuvaltaisessa yhteiskunnassa, mutta rakennemuutos vei yhtäkkiä maaseudulta elämisen edellytykset. Vaadittiin elämäntavan muutosta. Asunnot menettivät arvonsa. Jopa semmoinenkin uutuus kuin peruskoulu nähtiin jonkinlaisena uhkana, hän luettelee.
Ratkaisut esimerkiksi maatalouden ylituotanto-ongelmiin olivat kovia. Kansalla ei ollut Isohookana-Asunmaan mielestä tarvittavia valmiuksia vastata nopeisiin muutoksiin.
– Puhuttiin paljon voi- ja viljavuorista. Lait lehmien teurastuspalkkioista ja peltojen paketoinnista eli viljelemättä jättämisestä oli hyväksytty juuri ennen vaaleja.
Jo vaalien alla oli päivänselvää, että suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtunut rakennemuutos satoi suoraan populistihenkisten ”kansanvillitsijöiden” laariin.
Isohookana-Asunmaa korostaa, että Veikko Vennamon johtama SMP osasi käyttää syntyneen tilan ja tilanteen hyvin hyödykseen.
– Vennamo itse oli hyvä ja karismaattinen esiintyjä, joka vetosi puheillaan kansaan. Hyvänä aisaparina hänellä oli puoluesihteeri Eino Poutiainen. Varttuneempi väki muistaa hyvin, kuinka Poutiainen kulki mopollaan pitkin maaseutua.
– Tämmöinen vaalityö upposi maaseudun äänestäjiin vähän samaan tapaan kuin Arvo Korsimo oli kiertänyt maata maalaisliiton puoluesihteerinä, hän vertaa.
Vaikka sosiaalisesta mediasta ei oltu vielä kuultukaan, käytiin poliittista taistoa jo tuolloin vahvasti median välityksellä.
– Televisio alkoi olla kaikissa talouksissa ja sen merkitys oli suuri, kun kanavia oli vähän. Tv vastasi nykyajan somea, Isohookana-Asunmaa muistuttaa.
Vuoden 1970 eduskuntavaalien tulosta muokkasi vahvasti myös toinen vallalla ollut yhteiskunnallinen ilmiö.
Kokoomuksen hyvä menestys, plus 11 paikkaa ja suurin porvaripuolue, oli Isohookana-Asunmaan mukaan luonteva vastaveto vasemmistoradikalismin nousulle.
– Vasemmistoaate oli nostanut päätään niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Yliopistot nähtiin vasemmiston linnakkeina, samoin kuin Yleisradio Eino S. Revon pääjohtajanimityksen jälkeen.
Kokoomus nähtiin jo tuohon aikaan vahvana kodin, uskonnon ja isänmaallisten arvojen puolustajana.
– Kokoomus oli joutunut olemaan ulkopoliittisten syiden takia pitkään oppositiossa. Tsekkoslovakian miehitys aiheutti vahvan Neuvostoliiton vastaisen ilmapiirin. Tätä taustaa vasten kokoomuksen vaalimenestys ei ollut niin iso yllätys, keskustakonkari toteaa.
Isohookana-Asunmaalla on noilta ajoilta myös omakohtaista kokemusta siitä, miten joitakin asioita katsottiin karsaasti tietyissä piireissä.
– Olen innokas käyttämään kansallispukua ja harrastin tanhuamista. Minullekin tultiin joskus suoraan sanomaan, että miten kehtaan käyttää kansallispukua. Mutta se oli ajan henki silloin, hän hymähtää.
Vaalimenestyksestä huolimatta sen kummemmin SMP kuin kokoomuskaan eivät olleet mukana vuoden 1970 vaalien jälkeisessä hallituksessa.
Isohookana-Asunmaan mukaan kumpikaan ei ollut ”sopiva kandidaatti” presidentti Kekkoselle ja kokoomuksen hallitustaipaleen esteenä olivat myös ulkopoliittiset syyt.
Uusi poliittinen hallitus saatiinkin kokoon vasta lähes neljä kuukautta vaalien jälkeen. Samoin kuin vuonna 2019, keskustan kentällä ilmeni vahvoja haluja jäädä myös oppositioon.
Lopulta kävi niin, että edellisen hallituksen ulkoministerin Ahti Karjalaisen kokoamaan uuteen kansanrintamahallitukseen osallistuivat eduskuntavaaleissa hävinneet puolueet.
Hallituksella oli eduskunnassa vankka 142 kansanedustajan enemmistö. Tästä huolimatta hallitus kaatui jo lokakuussa 1971 lähinnä tulo- ja veropoliittisten erimielisyyksien takia.
Tuolloin vielä merkittävä puolue SKDL oli lähtenyt hallituksesta jo aiemmin osin sisäisten erimielisyyksien vuoksi.
SMP ei myöskään pystynyt hyödyntämään oppositioasemaansa. Puolue säilytti paikkansa vielä 1972 ennenaikaisissa vaaleissa, mutta tippui sen jälkeen taas moneksi vuodeksi ”sirpalepuolueiden” joukkoon.