Natsi-Saksa hylkäsi järeän linnoituksen Käsivarren Lapissa – Jäljelle jäi villi huhu sotavangeista
Lapin sota veteli viimeisiään, kun vuosi 1944 vaihtui vuodeksi 1945. Loppunut sota ei kuitenkaan vielä ollut, yksittäisiä yhteenottoja sattui edelleen.
Yksi merkittävä käänne tapahtui tasan 80 vuotta sitten, kun saksalaiset vetäytyivät jämerältä Sturmbock-linjalta Käsivarren Lapissa. Vetäytyminen tapahtui ilman taisteluita.
Sturmbock oli paikallisiin olosuhteisiin varsin vahva linnoitus. Se kulki Käsivarren Lapin maastossa pohjois–etelä-suunnassa noin 20 kilometrin matkan. Syvyyttä linnoituksella oli peräti 60 kilometriä.
Sturmbockia puolusti noin 14 000 sotilaan Saksan 7. vuoristodivisioona. Puolustusasemissa oli 800 konekivääriä, 100 kranaatinheitintä, yli 160 tykkiä ja yli sata korsua. Ammukset olisivat riittäneet koko talven 1944–1945 yli.
Ei siis ollut mikään ihan pikkujuttu, että suomalaiset saivat asemat haltuunsa. Vastassaan heillä tosin oli miinoituksia ja ansoja, jotka täytyi ensin purkaa. Saksalaiset olivat myös tuhonneet asemiaan sen minkä ehtivät.
Jämeryydestään huolimatta Sturmbock ei varsinaisesti toiminut taisteluiden näyttämönä. Sen lähimaastoissa käytiin vain hiljaista asemasotaa, jolloin saksalaiset ja suomalaiset kyttäsivät toisiaan.
Saksalaiset olivat miehittäneet Sturmbockin 25. marraskuuta 1944.
Lapin sodan kuumimmat vaiheet taisteluineen olivat siinä vaiheessa jo takana. Saksa vetäytyi kohti Pohjois-Norjaa, joka oli tuolloin natsi-Saksan hallinnassa. Suomalaiset tulivat perässä.
Sturmbockin linnoituksen saksalaiset olivat rakentaneet Neuvostoliittoa silmällä pitäen. He olivat varautuneet siihen, että puna-armeija valloittaisi Suomen. Sturmbockilla saksalaiset halusivat suojata Pohjois-Norjassa kulkevia valtateitä, joita pitkin omat joukot olisi helpompi evakuoida kohti Saksaa.
Sturmbockia kohti eivät kuitenkaan hyökänneet neuvostoliittolaiset. Vastassa oli entinen aseveli, piskuinen Suomi.
Kun Lapin sota jumittui Sturmbockin liepeille, ei suomalaisilla ollut halua hyökätä saksalaisten asemiin.
Saksan ylivoima oli valtava. Suurin osa suomalaissotilaista oli kotiutettu joulukuun alkuun 1944 mennessä. Lapissa taisteli enää vain kourallinen nuoria miehiä, usein varsin ohuella koulutus- ja taistelukokemuksella.
Lätäsenojalla, Sturmbockin lähettyvillä Suomella oli muodollisesti kaksi jalkaväkirykmenttiä, mutta todellisuudessa joukko oli hädin tuskin pataljoonan vahvuinen.
Joitakin pieniä yhteenottoja tuli, nekin pääasiassa siksi, että Neuvostoliitto painosti Suomea ajamaan aktiivisemmin saksalaisia pois maasta. Suomalaiset pyrkivät osoittamaan, että he ainakin tiedustelivat ahkerasti saksalaisten asemia.
Näillä retkillä suomalaissotilaat välillä törmäsivät saksalaisiin. Syntyi kahakoita.
10. tammikuuta 1945 saksalaiset häipyivät vetäytymissuunnitelmansa mukaan. Suomalaisten hallinnassa Sturmbock oli viimeistään 11. tammikuuta.
Sturmbockiin liittyy huhu sotavankien kohtalosta. Saksalaiset olivat käyttäneet vahvan linnoituksen rakentamisessa tuhansia neuvostoliittolaisia ja puolalaisia sotavankeja. Miten heille kävi?
Lapin paikallisväestön keskuudessa liikkuneen huhun mukaan sotavankeja olisi teloitettu ja haudattu suohon sekä huoltoteiden alle. Viimeiset vangit olisi huhun mukaan teloitettu Norjan puolella.
Teloituksista ei kuitenkaan ole löytynyt todisteita. Saksalaiset ilmeisesti tuhosivat omat arkistonsa. Vankeja on kuitenkin ollut määrällisesti paljon, joten kysymys heidän kohtalostaan on merkittävä.
Luultavasti iso osa vangeista kuoli sodan kaoottisissa olosuhteissa jollain tapaa. Monen tappoi nälkä. Monia ammuttiin. Moni saattoi vapautua, kun Saksa antautui, mutta Neuvostoliitossa sotavangeiksi jääneitä omia sotilaita ei katsottu suopeasti. Kuolema saattoi tulla viimeistään siinä vaiheessa.
Lapin sota ei kuitenkaan vielä silloin loppunut, kun saksalaiset jättivät Sturmbockin.
Saksalaiset vetäytyivät Lyngen-asemaan, joka kulki pääosin Norjan puolella. Kilpisjärven kohdalla se sivusi myös Suomen aluetta.
Lyngen oli Sturmbockia huomattavasti heikompi asema, mutta mikään turha linnoitus sekään ei silti ollut. Pohjois-Norjan teiden puolustaminen oli Saksalle edelleen tärkeää.
Suomalaiset olivat haluttomia hyökkäämään myöskään Lyngeniä vastaan. Joukot olivat kutistuneet entisestään. Sotatoimiin ei ollut edellytyksiä.
Joitakin yhteenottoja tuli kuitenkin edelleen. Viimeinen laukaustenvaihto suomalaisten ja saksalaisten välillä käytiin 25. huhtikuuta 1945.
Pari päivää myöhemmin 27. huhtikuuta saksalaiset vetäytyivät omatoimisesti Norjan puolelle. Lapin sota päättyi ja suomalaiset nostivat siniristilipun kolmen valtakunnan rajapyykille.
Lapin sodasta on kulunut 80 vuotta. Viimeiset saksalaisjoukot poistuivat Suomen maaperältä huhtikuussa 1945. Suomenmaa seuraa juttusarjassa Lapin sodan tapahtumia ja siihen liittyviä ilmiöitä huhtikuulle saakka.